Rakkaus hiipuu ja kumppani muuttuu lähinnä kämppikseksi?
Kulahtavatko kaikki suhteet ajan saatossa?
Anonyymi
3268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Siitä syystä me jotkut emme pariudu turhaan, vaan vain sen oikean kanssa. Paljonhan on kiinni siitä onko tunne yhteinen ja minkälaista se on. On olemassa sellaistakin rakkautta että kumpikin itkee (mies ja nainen) koska ovat niin rakkaita toisilleen ja niin vahvasti yhtä heti alusta asti. Ovat siis niin herkkiä ja niin samalla aaltopituudella, että se menee tunteisiin, ja heistä tulee sitten erottamaton pariskunta. Tuntevat toistensa kivun ja surun kuin ne olisivat yhteiset. Eihän tämä kaikille ole mahdollista. Mutta mahdollista se on.
Osanottoni.
Kerrotko itsestäsi ja meistä? Olet mies?
Ns. 'herkkiä' (aistikyky/henkiset tuntemukset) on noin viidennes ihmisistä, sekä miehistä että naisista. Heissä on osa kuin toisilleen luotuja pareja, jotka aistivat toisensa jo etäältä, välissään olevan telepatiankin ansiosta jopa todella etäältä. He rakastuvat jo näköetäisyydeltä, ilman että olisivat mitenkään vielä edes koskettaneet sitä toista herkkää osapuolta, silmiin tuijottelu ja feromonien aistiminen riittää. Heidän välillään ei ole myöskään ihastumisvaihetta vaan se on rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkaus on erityisen vahvaa ja voimakasta.
Voihan ne olla kaksoisliekkejä toisilleen. Heijastelevat toisiensa herkkyyttä ja katsetta.
Kyllä.
Paitsi kaksoisliekkiyteen kuuluu kaikenlainen epäily tunnenko oikein, onko tämä tunne oikeaa ja ajatteleeko toinen samalla tavalla. Ristiriitainen olo.
Niin kuuluu ja niin kokee, jos/kun ei tunne oikein vasta kuin pintapuolisesti toista. Kait pitkälti tapauskohtaistakin. Ajan ja tustustumisen myötä varmuus lisääntyy. Rakkaushan sisältää paletin erilaisia tunteita, ei vain yhtä ainutta tunnetta.
Olen mies ja hän on tietysti nainen. Minä olen niin tylsä ettei ole mitään kerrottavaa. Kunpa voisin vaan kysyä häneltä kaikkea hänestä.
Joku vastasi sivusta ja kysyksesi hävisi. Olen mies joo. Hän tietää aika paljonkin. Tiedetään molemmat jotain.
Tuo kysymys oli minun kommenttiini. Sinä olet sivullinen.
Näinhän se on. Antaa ajan tehdä tehtävänsä. Jospa joskus taas kohdataan.
Voi teitä hupsuja. Minusta tappelette. Oli kummalta vaan niin ei täällä voi silti tunnistaa täysin. :)
Viesti joka poistettiin:
"Kerrotko itsestäsi ja meistä? Olet mies?"
Se on varma etten tappele kenestäkään.
En minäkään ole sellainen että lähtisin tappelemaan. Uskon siihen jos minun kanssa haluaa olla niin ei sen mikään kisa kuuluisi olla. Nostan heti kädet pystyyn jos alkaa naiset minua sortamaan jonkun miehen takia. Jos miestä kiinnostaa tarpeeksi se tulee luokseni siinä kohti jos taas haluaa sen naisen niin ottaa sen.
Yleensä näin, vaikka ei haluaisi sitä uskoakkaan, mikään ei ole ikuista.
Ei tietenkään kulahda. Mutta kyllä se vaatii aitoa rakkautta ja vähän töitä molemmilta. Yleensä suhteita ei vaan synny rakkaudesta vaan jostain pinnallisista tarpeista, kuka nyt on mitäkin vailla. Siksi ne hiipuu.
Arki tulee jokaiseen suhteeseen, vaikka miten yrittäs väittää muuta. Ihmiset myös muuttuu vuosien vieriessä vaikka yhteen mennessä haluaisi muuta uskoa.
`` niih oli ``on sääntöjen vastaista ja poistettu.....onko teillä poistattajilla mikään palikka kohdallaan
Ihan tutkittu juttu, että vastakkaiset sukupuolihormonit tasoittavat toisiaan, kun nukutaan samassa sängyssä ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Plus muu kyllästys.
Esim jos mies on työssä jossa pelkkiä naisia runsaasti ympärillä pitkiä sikoja, niin se vaikuttaa hormonitasapainoon.
Idän kulttuureissa naisille ja miehille on omat huoneet.
Kuulostaa loogiselta ja pitää varmasti paikkaansa.
Eli jos on tosi kallis suhde, niin pitempään kestää jos etäisyyttä.
Olettaen, että molemmat tiedostaa syyn erillään asumiseen ja hyväksyy keinon.
Mut mieti, et jos sulla olis maailman ihanin ihminen ja kyllästyt siihen. Se on kova paikka. Tiedän sanoa, joska olen kokenut sitä läheisessä ystävyydessä joka kestänyt kymmeniä vuosia.
Morkkis on h-i-r-v-e-ä kun tulee tunne ja ajatus että rakas ihminen on kyllästyttävä. Se pahoinvointi on hirveä mikä siitä tunteesta tulee. Tuntuu että olis pettänyt toisen ikuisiksi ajoiksi. Sit voi vaan vetää tekohymyn naamalle ja mennä omaan nurkkaansa häpeämään.
Tottakai kulahtaa jos ei osaa huomioida toista.
Kyllä Kukapa jaksaa samalla r.ijällä pilkkiä
Kaikki suhteet erilaisia
Saman k.rvän juurella haluan olla. Tunteet ovat ja pysyvät, edelleenkin.
En ota uutta kämppistä
Muuttuu, jos ei muista mitä silloin alussa tapahtui.
Ehkä on mahdollista rakastua uudelleen ja aloittaa ikäänkuin alusta, monen erossaolo vuoden jälkeen. Minä näen itseni halaamassa kaipaamaani ihmistä iloisena ja onnellisena. Mutta voiko se toteutua sellaisena kuin sen haluaisi.
Kyllä se on mahdollista.
Kyllä. Minulle on käynyt jo kolmesti näin. Vian täytyy olla itsessäni