Tapasin vanhan ystäväni joka nuorena

oli minulle luovuuden inspiraatio ja jopa
kuin tähden lento.Hänen uskomaton
luovuus,into ja rakkaus elämään oli
jotain joka sai jokaisen säkenöimään.
Hän oli jotain mitä en ollut koskaan
elämässäni kohdannut. Luova ja älykäs
ja energiaa antava ihminen.
Tapasin hänet keväällä jolloin elämä
alkaa kukkimaan ja antaa iloa tulevaisuuteen
mutta hänen kohtaaminen oli järkytys.
Hän oli kuin tähden lennon kokenut mutta
oli pudonnut kuin tuhkainen ja loppuun
palanut meteoriitti taivaalta.
Hän valitteli että hoitajat eivät hoida häntä
ja lääkärit ovat salaliitossa häntä vastaan.
Hän haukkui maahanmuuttajia rikollisiksi
ja kehui Trumpia ja sanoi että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ok ja että lihan
syönti ja tupakan poltto on ok.
Taide ei ole tärkeää vaan se joka tekee rahaa
niin se tekee asioita oikein.Köyhiä on liikaa
ja naisen paikka on tossun alla jne jne
Hän poltteli jatkuvasti savukkeita, röhisi
yski ja veti välillä viinaa ja oli poissa oleva.
Hän ei pitänyt huolta itsestä, haisi hieltä
ja oli sanotaanko likainen ja epäsiisti.
Jaksoin kuunnella tämän seniilin vanhuksen
jorinoita noin tunnin ja kun hyvästelimme
oli oloni todella yksinäinen ja alakuloinen.
Tämäkö on meidän tulevaisuus ja vanhuus.
Toivottavasti ei.