Olisiko se hyvä alku, että sovitaan yhteisesti välittömästä aselevosta ja siitä, että Venäjä välittömästi ryhtyy toimittamaan maakaasua veloituksetta ja yhteisesti valvottuna Ukrainaan ja Ukraina myy sen markkinahintaan Eurooppaan, eivätkä länsimaat pura mitään Venäjä-pakotteita? Olisiko tällainen hengähdystauko tässä tilanteessa hyvä?
Kun yhteinen pyrkimys rauhaan on olemassa, keskustelut lienee syytä aloittaa Krimistä, joka vuoteen 1954 asti kuului Venäjälle ja jonka liittäminen tuolloin Ukrainaan oli todennäköisimmin Nikita Hrustsevin palkkio Stalinin sisäpiirin ukrainalaisille siitä tuesta, jolla Hrustsev valittiin NKP:n pääsihteeriksi Stalinin kuoleman jälkeen 1953. Aluesiirtoihin Hrustsevilla oli rutiinia, sillä kymmenkunta vuotta aiemmin hän oli ollut mukana liittämässä seitsemän kertaa laajemmat alueet Puolasta, Tsekkoslovakiasta ja Romaniasta Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Ukrainaan, missä ne tietysti ovat tänäkin päivänä.
Neuvostoliiton viimein romahtaessa 1990-luvun alkupuolella, konsensus oli sen aikaansaamien, stalinististen aluesiirtojen purkamisessa. Sopimukset, joilla tällaisia aluesiirtoja päinvastoin vahvistetaan, ovat erikoisia.
Donbasin suhteen kysymys on Ukrainan sisällissodasta, johon Venäjä on ulkovaltana sotilaallisesti puuttunut. Tämän kriisin tausta on 1800-luvun lopun epäinhimillisissä kaivosoloissa - saatiinko Donbasin hiilikaivoksiin työvoima viljavan Ukrainan talonpojista vai keisarillisen Venäjän kymmenmiljoonaisesta maaorjaväestöstä ja heidän lapsistaan?
Modernissa valtiossa ei ole mahdollista kieltää valtion kansalaisten osallistumista oman valtionsa sisäpolitiikkaan. Ukrainalaisten suuri kysymys on, haluavatko he oikeasti Donbasin separatistit osaksi omaa sisäpolitiikkaansa? Yhteistyön lähimenneisyys ei ole vakuuttava.
Alueen mittaviin energiavaroihin Donbasin separatisteilla ei ole yksinoikeutta. Donbasin irtautuminen Ukrainasta ei ole mahdollista ilman korvausta näistä energiavaroista.
Sotatoimialueilla Ukrainassa kuolee tällä hetkellä ihmisiä väkivaltaisesti jatkuvalla syötöllä. Heidän joukkoonsa on liittymässä kasvava määrä ihmisiä, jotka kuolevat ja tulevat kuolemaan nälkään kehittymättömissä maissa.
Jos ukrainalaiset itsenäisesti päätyvät vaihtamaan Krimin ja Donbasin separatistit haluamaansa määrään venäläistä maakaasua, niin pitäisikö länsimaiden sallia se?
Kun yhteinen pyrkimys rauhaan on olemassa, keskustelut lienee syytä aloittaa Krimistä, joka vuoteen 1954 asti kuului Venäjälle ja jonka liittäminen tuolloin Ukrainaan oli todennäköisimmin Nikita Hrustsevin palkkio Stalinin sisäpiirin ukrainalaisille siitä tuesta, jolla Hrustsev valittiin NKP:n pääsihteeriksi Stalinin kuoleman jälkeen 1953. Aluesiirtoihin Hrustsevilla oli rutiinia, sillä kymmenkunta vuotta aiemmin hän oli ollut mukana liittämässä seitsemän kertaa laajemmat alueet Puolasta, Tsekkoslovakiasta ja Romaniasta Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Ukrainaan, missä ne tietysti ovat tänäkin päivänä.
Neuvostoliiton viimein romahtaessa 1990-luvun alkupuolella, konsensus oli sen aikaansaamien, stalinististen aluesiirtojen purkamisessa. Sopimukset, joilla tällaisia aluesiirtoja päinvastoin vahvistetaan, ovat erikoisia.
Donbasin suhteen kysymys on Ukrainan sisällissodasta, johon Venäjä on ulkovaltana sotilaallisesti puuttunut. Tämän kriisin tausta on 1800-luvun lopun epäinhimillisissä kaivosoloissa - saatiinko Donbasin hiilikaivoksiin työvoima viljavan Ukrainan talonpojista vai keisarillisen Venäjän kymmenmiljoonaisesta maaorjaväestöstä ja heidän lapsistaan?
Modernissa valtiossa ei ole mahdollista kieltää valtion kansalaisten osallistumista oman valtionsa sisäpolitiikkaan. Ukrainalaisten suuri kysymys on, haluavatko he oikeasti Donbasin separatistit osaksi omaa sisäpolitiikkaansa? Yhteistyön lähimenneisyys ei ole vakuuttava.
Alueen mittaviin energiavaroihin Donbasin separatisteilla ei ole yksinoikeutta. Donbasin irtautuminen Ukrainasta ei ole mahdollista ilman korvausta näistä energiavaroista.
Sotatoimialueilla Ukrainassa kuolee tällä hetkellä ihmisiä väkivaltaisesti jatkuvalla syötöllä. Heidän joukkoonsa on liittymässä kasvava määrä ihmisiä, jotka kuolevat ja tulevat kuolemaan nälkään kehittymättömissä maissa.
Jos ukrainalaiset itsenäisesti päätyvät vaihtamaan Krimin ja Donbasin separatistit haluamaansa määrään venäläistä maakaasua, niin pitäisikö länsimaiden sallia se?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.