Äitini on narsisti

Ymmärrän hyvin, puolisoni äiti oli ilkeä narsisti, 20 vuotta kestin ja sitten en jaksanut enää vaan pistin välit poikki. Olisi pitänyt tehdä se jo ennemmin, vieläkin kärsin välillä vuosien takaisista traumoista. Sulle neuvoksi, hakeudu hyvien ihmisten seuraan ja jätä huonot ihmissuhteet koska mielenterveyden voi pahimmassa tapauksessa menettää. Voimia!

Olen kohta 40 vuotias ja nyt vasta havahtunut asiaan.
Viimeksi kun näin hänet muutaman minuutin verran hänen sanat tuntui kuin 100 veistä olisi lyöty rintaan.
Ja minä laamaannuin kuten aina .
Sen tapaamisen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa pelkoa että mitä jos sekoan ja joskus napsahtaa päässä niin että teen hänelle jotain peruuttamatonta.
Tunsin niin suurta vihaa etten ole aiemmin kokenut vaikka tätä jatkunut koko elämäni ajan.

Mun äiti sanoi mulle, että te olette kaikki vahinko lapsia. Menin naimisiin narsistin kanssa ja äiti oli ylpeä. Tuntuu kuin hän olisi groomannut minua sitä varten. Näki itsensä jatkeena. Elin hänen tavallaan.

En edes lukenut kokonaan, mutta jos kyseessä on aivan oikea narsisti tai psykopaatti äiti, mielestäni kannatta unohtaa varsinaisesta äidistä haaveilu ja lopettaa yrittämästä riittää äidille, Koskaan sellaista riittämistä ei tule,
Itse tulin tulokseen että mikään muu ei auta kuin unohtaa koko äitijutut

Tuo voi olla myös jotakin myrkyllisen käytöksen mallioppimista, jota meidänkin suvussa on. Tyhmäksi haukkumista, kieltämistä, mitätöintiä, huutamista ja vahvin voittaa asennetta. Joillakin myös komentelua mikä kohdistuu eritavalla eri ihmisiin eli on ns. jalustalle nostettuja lempi yksilöitä jotka saavat postiivisen huomion ja niitä jotka saavat sen negatiivisen. Tässä negatiivisen huomion valokeilassa tulee viihtyä halusit tai et. Onneksi myrkyllisiä tapoja suvussa ja perheessä voi muuttaa ainakin omien lastensa kohdalla joka päivä tiedostaen ja jos lipsauttaa saman omalle lapselle mitä on itselle tehty niin selittää lapselle sen, että "nyt äiti tai isä teki väärin". Lapselle ei jää sitä oloa, että hänessä on se vika silloin kun aikuiset käyttäytyy huonosti. Varjelen hieman omia lapsiani sukulaisiltani juuri tästä syystä. Koska he kohtelevat minua huonosti niin luutalvasti kohtelevat myös lapsiani ylimielisesti. Minun pitäisi olla pyytelemässä anteeksi ja myöntämässä koko ajan miten he ovat niin oikeassa ja hirmu älykkäitä viisaita asiantutijoita. Minähän mistään mitään ymmärrä. Lipsautin kerran pahassa paikassa saman omalle lapselleni ja teki mieli lyödä itseäni halolla päähän kun olin luvannut itselleni, etten tee samaa omilleni mitä minulle ovat sukulaiset ja vanhemmat tehneet. Taitaa olla aika yleistäkin tuo tyhmäksi ja idiootiksi ym nimittely. Siinä vaiheessa on aikuisella loppuneet keinot ja kärsivällisyys. Minulla on melko pitkä pinna ja kuulemma kärsivällinenkin olen, mutta kyllä mullakin on huonoja päiviä. Kerron silloin lapsille, että aikuiset ovat nyt perseestä eivät lapset. Joskus aikuinen on ihan oikeutetusti lapselle vihainen, mutta nimittely ja mollaaminen eivät kuulu hyviin lasten kasvatustapoihin. Pystytkö lähentymään äitisi kanssa yhtään ja tiedustelemaan miten häntä on kasvatettu. Itse sain vasta myöhemmin aikuisena tietää perheen ja suvun salaisuuksia, joita omat vanhempani olivat sulkeutuneena pitäneet omana tietonaan. Joillakin on sellainen käsitys, että lapsille ei kannata kertoa mitään oman suvun tai perheen negatiivisi asioita, mutta se estää kyllä sitten myös korjaamasta huonoja malleja.