Jos saisin jotain muuttaa itsessäni, poistaisin itsestäni romanttisuuden.

No jaa, jopa Myers-Briggsin ihmistyypittely tuntee jaon päätöksentekofunktiossa, T/F.

En kyllä tuon perusteella kutsuisi itseäni miksikään järki- tai tunneihmiseksi. Nuorena saatoin, mutta eipä sitä kukaan ole sama henkilö kymmenien vuosien kuluttua, ei ainakaan kukaan tuntemisen arvoinen. Yleensä samasta syystä - empatia - unohdan aktiivisesti, mitä muut sanovat itsestään jossakin ikävaiheessa - jospa se on ollut vain sillä hetkellä ja kehitysvaiheessa ja jostakin sen hetkisestä tarpeesta lähtöisin (ei halua seurustella järkiperusteella jonkun kanssa esimerkiksi, jos tunnetta ei vain ole eikä tule).

Kumpaa mikäkin edes nyt on - rationaalisuutta, järkeä, kokemusta siitä, että ihmisen kannattaa etsiä kumppanikseen itseään miellyttävä ihminen - vai sen myöntämistä, että pikemminkin tunne on ratkaisevassa osassa siinä, mikä itseä miellyttää, se ei ole matemaattinen kaava kenelläkään eikä pohjaudu niin puhtaisiin kriteereihin kuin ihmiset itse kuvittelevat (koska sama ominaisuus ei herätäkään samaa tunnetta milloin kohdataan kymmeniä eri yksilöitä, joilla tietty "rationaalisesti harkittu" ominaisuus myös on).

Vieretysten, järki ja tunne... harkitsevat päätöksentekofunktioita. Koen "tunteen" ajatuksena suurempia kokonaisuuksia huomioivaksi, missä jokaiseen huonoon intuitioon on joku syy (mitä voikin sitten miettiä vaikkapa järjellä taikka tunteella - heh). Mutta niin, molempia on jokaisen omassa arvomaailmassa ja päätöksentekofunktiossa, oli siitä tietoinen tai ei, tai kummalla mieluummin itselleen perustelee ihan sen ultimaattisen viimeisen ratkaisun.

Sori, heittäytyi puheliaaksi hän.