Kritiikki verhona

Jännä miten jotkut ihmiset haluavat kuulla totuuden ja suoran mielipiteen. Minusta totuuden sanominen ei ole narsismia, mutta joskus toki voi olla. Itse ainakin kestän jos joku sanoo totuuksiaan kunhan se ei ole sellaista liian piikittelevää kuten just rumaksi ja laiskaksi haukkuminen. Iän myötä minusta on tullut kuitenkin entistä varovaisempi sanomaan yhtään mitään edes postiivista kenenkään ulkonäöstä vaikka henkilö itse pyytäisi suoraan totuuden kertomista. Kukaan kun ei tykkää viestin tuojasta niinhän se menee. Mutta siitäkin roolista voi oppia poissa. Sitten kannattaa varatua "miksi kukaan ei sanonut mitään aiemmin" kritiikkiin jos on tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät halua ottaa mistään vastuuta. Heille et voi sanoa tai kertoa mitään epäkohtia koskaan oikealla tavalla. Mulla tosiaan oli elämässä vast ikään tällainen tapaus, joka oikein pyysi että sanoisin hänelle mielipiteeni suoraan kaartelematta. Kun vastaukseni ei sitten miellyttänytkään niin siitä loukkaannuttiin. Tunsin empatiaa häntä kohtaan, joten menin siihen lankaan, että hän oikeasti haluaa kuulla mielipiteeni ymmärtämättä hänen haluavan kuulla sokerikuorrutettun vahvistuksen omalle illuoosiolleen missä hänen elämänsä naiset olivat aina syyllisiä kaikkeen eikä hän itse mihinkään. Nytkin eräs naispuolinen ystäväni yrittää sotkea minut parisuhde ongelmiinsa, mutta olen kieltäynyt siitä roolista. Sanoin ystävävällisesti, että kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen niissä asioissa, koska ystävät eivät oikeastaan osaa välttämättä neuvoa ja voi vain kuunnella. En halua ratkaista kenenkään omalle vastuulle kuuluvaa tilanetta tai sitä päätöstä mikä hänen tulisi tehdä. En tiedä, mutta itse olen kiitellyt suoraan sanojia jos olen heistä ollut tekemässä jotakin väärin. Töissä pidin arvossa ihmistä, joka ei yrittänyt pitää kustannuksellani hauskaa ja johtaa harhaan. Hän sanoi aina suoraan ettei tässä firmassa tykätä tuosta ja näin oikeasti saisi tehdä ym. Joillekkin kun muiden harhaanjohtaminen on viihdettä tylsään työpäivään.