Päivämiehessä oli muuten älyttömän hyvä kirjotus lihavuuesta ja laihuttamisesta..... Itte oon kokenu miltä tuntuu olla puolen perheen haukuttavana lihavuuden takia :´(
Päivämies: asiaa lihavuudesta
XXL
192223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Nettilehdestä ei löytynyt:(
!!!
Hei, laitahan omin sanoin tiivistäen, mitä Päivämies kertoo! Mulle ei tuu lehteä, mutta mielelläni kuulisin lisää
Etenkin naisten huolena on "upota omaan painoonsa", siitä voi tulla elämän päähuoli, joka ottaa ylivallan muusta elämästä. Sen myötä ruumiinkuvasta tulee ensisijainen tekijä, jolla mitataan omaa itsetuntoa ja se hämärtää myönteiset ominaisuudet ja saavutukset muilla elämänalueilla. Media pommittaa kuvilla saavuttamattomasta ihannevartalosta ja sisältää vahingollisia myyttejä paksusta ja hoikasta.
Pitäisi saavuttaa peilin hallinta. Ajatella miten hyvin ruumis toimii ja arvostaa sitä sellaisena kuin se on, ja Jumalan lahjana.
Pitäisi katsella ympärilleen ja nähdä kokojen ja muotojen moninaisuus ja tajuta, että se ei ole ratkaiseva tekijä siinä, pärjääkö vai epäonnistuuko. Jumala on luonut kaikki oman kuvansa kaltaisiksi, hän hyväksyy meidät tällaisenään ja meidänkin tulisi hyväksyä itsemme ja toisemme.
Mainosten antama kuva on lavastein ja tehokeinoin luotu, ja se saa asiat näyttämään houkuttelevammalle kuin ne ovat. Ne ovat tarkoitetut herättämään huomiota ja lihallisia haluja ja tuomaan kunniaa ihmiselle, ei Jumalalle.
Ei pitäisi alinomaa tarkkailla itseään, vaan löydettävä aktiivisuuden ja terveellisen syömisen ilot ja haasteet. Tulee ajatella miten kohtelee omaa ruumistaan. Vaikka sen kaikista puolista ei pidäkään, ei tarvitse jatkuvasti rankaista, haastaa eikä kieltää itseään. Saa ajatella itsensä positiivisia puolia ja rentoutua ja nauttia siitä, että on juuri se ihminen, joksi jumala on luonut. Jokaisella on ainutlaatuisia lahjoja ja kykyjä. Jos on alamaissa, pitää ajatella elämän myönteisiä asioita ja etsiä ystäviä, joiden kanssa voi jutella asioista.
Lopuksi puhuttiin terveellisenä esimerkkinä olosta tyttärelle tai nuoremmalle sisarelle.Jatkuva laihduttaminen ja huolehtiminen ulkonäöstä ja muodikkuudesta vaikuttaa lapsen omiin arvoihin ja käyttäytymiseen. Hön voi tulla liian kiinnostuneeksi, miltä itse näyttää tai arvioida muite ulkonäön perusteella. Ulkonäköasioilla voidaan myös painostaa mukautumaan ihannevartalon kuviin. Ulkonäköasioista, painosta ja vaatteista voi aivan vapaasti keskustella ja kysyä.
Huomiota tulee kiinnittää, miten puhuu lapsesta ja muista ihmisistä. Lastakaan ei saa nimitellä paksuksi eikä antaa kuvaa että pitää laihtua voidakseen tulla hyväksytyksi. Jos kutsuu jotakin paksuksi, lapsi voi kasvaa siihen, ettei kunnioita isompikokoisia ja on väärin antaa tällainen käsitys. On kristillisen rakkauden hedelmää, että uskovaiset hyväksyvät toisensa ja kunnioittavat jokaista riippumatta koosta tai tyylikkyysasteesta.
Tässäpä referaatti, ole hyvä!
Toivoisin, että minutkin nähtäisiin noin miten ko. kirjoitus kehoittaa. Olen ylipainoinen nuori nainen ja olen tehnyt sen havainnon, että kilot eivät minua haittaa vaan se palaute mitä saan ihmisiltä, erityisesti äidiltäni. Eikö kukaan ajattele, että terveyttä se on mielenterveyskin? Ihmiset inhoavat lihavia ja kun he terveysvalistukseen haukkumisensa verhoavat, voin taustalta kuulla sen suoranaisen vihan ja suvaitsemattomuuden.
En ole vl, mutta uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. Uskon, että Jumalan silmissä minä olen yhtä arvokas kuin hoikatkin.
Hyvä juttu ja täyttä asiaa!
Joskus olen miettinyt, että olisi varmaan hieman helpompaa olla läski Amerikassa kuin Suomessa. Siellä ollaan suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia tässä asiassa. Tällaisen kuvan sain tuon amerikkalaisen uskovaisen kirjoituksesta.
Tiedän muuten monia vl-äitejä, jotka pakottavat lapsensa laihduttamaan ja ovat itse jatkuvasti dieetillä. :/
Kyllähän sitä saa kaikenlaisia kauniita ja hienosti muotoiltuja lauseita asiasta tehdä, mutta todellisuus on aina sitä, että lihavia syrjitään, heille nauretaan jne. On tietysti niitä fiksuja hienotunteisia ihmisiä, jotka pitävät leipäläpensä kiinni, vaikka voivat kauhistella mielessään, nauraa jne. kun näkevät enemmän tai vähemmän lihavia, mutta monet esim. lapset sanovat tasan tarkkaan säälimättä "mielipiteensä" nähdessään lihavan. Kokemusta on.
Selasin tässä eräänä päivänä Suomi 24 palstaa kohdalta terveys ja kävin katsomassa anoreksiaa. Ei ollut ilahduttavaa lukea niistä kärsimysnäytelmistä, joista siellä kerrottiin. Parikymppinen nainen kertoi painavansa 22 kiloa ja kuolevansa kohta. Ja kerrottiin, miten on syöty 5 omenaa viikossa tai että syö 100-150 kaloria päivässä, etupäässä teetä ja näkkäriä. ja joku kertoi miinuskaloreista; kun syö, niin aineenvaihdunta kuluttaa enemmän kaloreita kuin siitä saa. Ja 40-kiloiset tytöt pohtivat, onko yhä läski ja vaihtavat dieettivihjeitä.
Mistähän sitä löytyisi mediaan vastuuta noista ihannekuvien rakentamisesta? Missit ja mallit luovat näitä naisenkuvia, joihin nuoret tytöt yrittävät pyrkiä henkensä kaupalla.
Mutta tämä taitaa mennä asian vierestä. Joku voi sanoa pian, että palsta on väärä tällaiselle. Voimia elämääsi, pidä pääsi pystyssä. Jos muuten voit hyvin, kilot eivät haittaa. Peilistä näkyy silti kaunis nainen.
Eikö ylensyönti ja liikalihavuus ole syntiä? Eikö kaikki mikä vahingoittaa omaa kehoa ja terveyttä ole syntiä? Vrt. esim. tupakointi ja alkoholi. Samalla tavoin tietysti anoreksiakin on syntiä.
Siis kaikki toiminta on syntiä jolla tieten tahtoen, ja seuraukset hyvin tuntien vahingoitetaan omaa kehoa.
ei ole hyvä pilailla. Se on sellainen siunaus, joka voidaan ottaa pois yhtäkkiä. Kokemuksesta tiedän sen asian. Varmaan luit tuon Päivämies-referaatin. Siinä saattaisi olla vastaus kysymykseesi.
Raamatun mukaan ylipaino on kuolemaan johtava synti, mikäli ylipaino ei johdu sairaudesta.
Ylen syönti, liika syöminen on syömisen himossa elämistä. Uskomassa oleva ei voi elää himossa.
Paavali nuhteli 12 kertaa ylipainoisuudesta ja kirjoitti sen olevan kuolemaan johtava synti.
Pankaa siis pois kaikki syömingit ja mässäykset.
Jeesuskin sanoi, että vain kohtuudella tulee ruokaa nauttia. Se, joka syö enemmän kuin on tarpeellista elämiseen, ei ole uskomassa, vaan elää jatkuvassa synnissä. Siitä tulee tehdä parannus.
Ne, jotka ovat jonkun sairauden tähden ylipainoisia, ovat tietenkin toinen juttu, sillä heidän lihavuutensa ei johdu syömisen himossa elämisestä, vaan sairaudesta.
Raamatun kanta ylipainoisuuteen on niin selvä ja tarkoin ilmaistu, että se vie helvettiin ihmisen.
Senverran raskasta tekstiä viestissäsi oli. Et ilmeisesti ole koskaan joutunut näitä asioita, ehkä et mitään muutakaan, kovin syvällisesti pohtimaan.
Ruokaan ihan samoin kuin moniin muihin asioihin voi syntyä riippuvuus. Se jos joku on ylipainoinen ei tarkoita sitä että hän rakastaa ruokaa vaan sitä että hän ohjaa jotkut tunteensa joita ei ehkä pysty muuten käsittelemään, ruokaan. Vaikka tekisi parannusta kymmenen kertaa päivässä,tilanne ei muutu miksikään jos muuta apua ei ole saatavissa.
Laihtuakseen täytyy olla siihen myös itse henkisesti valmis. Moni kerää kiloja suojavarustukseksi itselleen. Vasta sitten kun tätä suojamuuria ei enää tarvitse voi laihtuminen alkaa.
Asiat eivät siis arvoisa kirjoittaja, ole aina niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia."Pankaa siis poikki kaikki syömingit ja mässäykset" kirjoitit. Olisikin asia niin yksinkertainen ja helppo käytännössä toteuttaa.
ketään ylipainoista ihmistä, ei hän ole sen syntisempi kuin muutkaan. Aineenvaihdunta ja liikunta, perinnnöllisyystekijät, ikä ja lastensaaminen yms. voivat aiheuttaa ylipainoa, vaikka kuinka yrittäisikin pysyä mitoissa. Varmaan ei pidä syödä eikä juoda liikaa, ei tehdä mitään liikaa, ei edes laihduttaa tai jumpata. Jokaisen kannattaa tehdä tiliä vain omista synneistään ja muistaa että kaikki erikokoiset ihmiset kelpaavat Jumalalle, ei Jumala katso läskejämme vaan sydämeemme! Eli sinä isokokoinen, Jumala rakastaa sinua tuollaisena kuin olet. Jos laihdut, olosi paranee,ja voit jättää pois turhia syömisiä, voit alkaa harrastaa enemmän liikuntaa, ei siinä mitään väärää ole, mutta jos olet hyvä leipuri tai ruuanlaittaja, ei se tule olemaan helppoa. Synninläski on kuitenkin paljon vaarallisempaa, kun se ei välttämättä näy ulospäin ja sitä voi olla paljon enemmän jollain laihalla...
Tiedän, että minulla on juuri tuo ongelma. En syö sen takia liikaa (itse asiassa kun en edes paljoa enempää syö kuin normaalipainoisetkaan), että ihan vain syömisen takia söisin ja ruuan himosta. Vaan esim. masentuneena tulee syötyä (ja juuri toisten puolelta arvostelu aiheuttaa masennusta, tuntuu ettei koskaan kelpaa omana itsenään, aina nimittäin olen ollut lihava).
Minusta sitä ei voi pitää syntinä, että lihon paljon vähemmästä kuin moni normaalipainoinen. En vain jaksa liikkua tarpeeksi ja en osaa lopettaa suru- ja masennussyömistä.
Suuri osa koko identiteettiäni on se, että olen lihava ja tietoisuus siitä, etteivät useat ihmiset hyväksy minua sen takia. Itse asiassa laihtuminen ei ehkä siksikään ole helppoa, että koko identiteettini muuttuisi täysin.
Voi hyvänen aika! Enpä sano muuta.
Tänä päivänä kenenkään ei tarvitse kärsiä ylipainosta. Menetelmä pysyvään painonhallintaan on olemassa. Se ongelma on ratkaistu.
Olen kuullut tapauksia että suomessakin joku on pudottanut ko menetelmällä 50 Kg viidessä kuukaudessa. Tosin tulokset ovat aina yksilöllisiä.
Suurempi ongelma vaan on että ihmiset eivät tiedä asiasta ja tälläkään palstalla ei saa mainostaa, niin en kerro enempää.
Harva varmaan syö vain sen verran mitä tarvitsee pysyäkseen elossa. Itsekin syön just jäätelöä. En ollenkaan tarvitse sitä elääkseni. Yhtä lailla voisi kieltää syömästä ollenkaan mitään sellaista ruokaa, mikä on hyvää. Ihminen ei tarvitse gourmet-herkkuja elääkseen. Kaikki muu pois kaupan hyllyltä kuin kaurahiutaleet!
Mutta, puhutaanko Raamatussa tosiaan ylipainosta? Itse muistan vain sanan ylensyönti. Vanhaan aikaanhan ylimyksillä oli tapana ottaa oksennuslääkettä jaksaakseen syödä enemmän. Juhla-ateria oli siis sitä, että välillä oksennettiin, että saatiin enemmän vatsaan mahtumaan. (Yök, hyvää ruokahalua vaan!) Mutta sitä kutsuisin ylensyönniksi!
Toisaalta kuka on sairauden tähden ylipainoinen? Ylensyöntikin on syömishäiriö. Eli sekin on sairautta.
Niin, Elätkö toisten elämiä kun ajattelet, ennenkaikkea sitä, mitä muut ajattelevat. Omassa pienessä pääkopissamme me suuremmamme asiat suuremmiksi kuin ne todellisuudesssa ovatkaan. Näin se ihmismieli monesti toimii. Huonoon itsetuntoon vaikuttaa paljon se, kuinka me luulemme toisten ajattelevan. Teemme siinä omaa johtopäätöstä ja ei näin uskalleta olla juuri sitä mitä olemme. Varmaan joku voi ajatella lihavista pahaa! Sinun tulisi oppia olla elämättä toisten tunteita! Vaikea selittää asiaa. Kumminkin itse jossain vaiheessa huomasin eläväni toisten elämiä, peilasin ajatteluni, ajatukset, tekoni jne. siihen ,mitä muut ajattelevat ja siihen mikä ennakko käsitys minulla oli toisten mielipiteistä. Se eläminen vaikeaa vasta onkin, eikä niin tulisi ajatella.
-poju, joka miettii kaikenlaista-