Suomessa on noin 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Kolmasosa äänioikeutetuista on siis eläkeläisiä, ja kun eläkeläiset äänestävät työikäistä väestöä aktiivisemmin, käytännössä lähes puolet vaaleissa äänestävistä on eläkeläisiä. Silti mikään puolue ei aja eläkeläisten asiaa.
En lue puolueiksi niitä puolueiksi itsensä nimenneitä eläkeläisjärjestöjä, joita on moniakin, mutta niiden vaikutusvalta asioiden hoitoon on yhtä tyhjän kanssa. Kaikilla suurimmillakin puolueilla on myös omat eläkeläisjärjestönsä, joissa on yhteensä lähes 300 000 jäsentä, mutta nuokin järjestöt keskittyvät lähinnä vain matkusteluun ja keskinäiseen viihtymiseen. Mitään edunvalvontaroolia niillä ei ole.
Päällystöliiton evp-yhdistys perusti hiljattain toimikunnan, jonka tehtävänä on laatia perusteelliset selvitykset eläkeläisten asemasta ja sen kehityksestä viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tärkeimpänä tavoitteena on eläkeläisten aseman jatkuvan huonontamisen lopettaminen. Tavoitteeseen päästäkseen työryhmä pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen sekä poliittisiin ja muihin päättäjiin. Se myös pyrkii yhteistyöhön muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. Kuulun tuohon toimikuntaan.
Toimikuntaan kuuluu neljä evp-toimiupseeria, ja tukenamme on aluksi Päällystöliiton evp-yhdistys, mutta tiedämme saavamme tuen työllemme koko Päällystöliitolta ja sen kattojärjestö Pardialta, ja toivomme herättelevämme asialle myös Pardian kattojärjestö STTK:n. Toimikunta ei tietenkään aseta ns. sotilaseläkkeitä mitenkään erityisasemaan vaan pyrkii toimimaan kaikkien eläkeläisten asian hyväksi. Epäkohdat, joista kohta hieman tarkemmin, ovat yhteisiä kaikille eläkeläisille.
Toimikunta kokoontui tänäänkin täällä Helsingissä. Tuoreeltaan laitan tähän esille muutaman asian koonnoksesta, jonka toimikunnan perustamisesta aloitteen tehnyt ja asiassa muutenkin tärkeimpänä puuhamiehenä toiminut kapteeni evp. Esko Valkama on tehnyt.
Lähtökohtana on huomattava, että ansioeläke ei ole rinnastettavissa lainsäätäjän sosiaalisilla perusteilla myöntämiin etuuksiin, vaan se on tehtyjen työvuosien mukaan karttuva henkilökohtainen varallisuusoikeus. Sama koskee eläkkeiden indeksikorotuksiakin. Näin ollen eläke on katsottava omaisuudeksi, joka nauttii perustuslain suojaa.
Näin kuitenkaan ei ole ollut enää viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kun maata ovat johtaneet enemmistöhallitukset, ja samoilla puolueilla on ollut täysi valta myös perustuslakivaliokunnassa, niin valiokunta on voinut antaa eläkkeiden indeksikorotuksia koskevasti vuodeksi kerrallaan tarkoitettuja poikkeuksia, jotka eduskunta on hyväksynyt ja säätänyt yksivuotisina lakeina. Näillä on säännönmukaisesti aina vain heikennetty eläkeläisten asemaa, ja eduskunta on samalla syyllistynyt perustuslain moitittavaan kiertämiseen.
Esko Ahon hallituksen aikana 1990 luvun alussa laman myötä alkoi eläkeläisten aseman heikentäminen. Eläkkeiden ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %, kun esim. palkansaajien ostovoima tuonakin aikana kasvoi hieman. Vuosina 1993 ja 1994 eläkkeisiin ei suoritettu lainkaan indeksikorotuksia, vaikka palkat tuolloinkin nousivat jonkin verran. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät myös eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset. Kun näiden maksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.
Myös Paavo Lipposen hallitukset jatkoivat eläkkeiden alasajoa kehittämällä ns. taitetun indeksin, joka on ollut voimassa vuodesta 1996 alkaen. Matti Vanhasen hallitus ei ole ainakaan parempaa osoittanut. Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään. Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 %, mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan.
Summa summarum: Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana noin 30 %. Tämä on karu totuus.
Tässä eräitä perusasioita, jotka jokaisen asioihin kantaa ottavan kansalaisen, eläkeläisen tai muun, olisi hyvä tietää. Edellä olevat luvut perustuvat taatusti luotettaviin, eri viranomaistahoilta saatuihin tilastoihin, joita Esko Valkama on kahlannut lähes päätoimisesti läpi viime viikot. Aineistoa on minunkin hallussani salkullinen.
Meitä eläkeläisiä ei pidetä enää tuottavina ihmisinä, kun yleensä emme enää anna työpanosta, joka tuottaisi jotain lisäarvoa. Mutta me kulutamme edelleen, ja kulutus tarvitsee tuotantoa ja lisää tuottavuutta; se on meidän panoksemme edelleen, jos emme halua nojata siihen, että olemme kyllä aikanamme antaneet yhteiskunnalle myös uutta tuottaneen panoksemme.
Myös sanotaan helposti, että eiväthän eläkeläiset enää tarvitse samaa kuin työikäiset. Eivät samaa, ja varsinkin lapsiperheiden tarpeet ovat myös eläkeläisten sydäntä lähellä, mutta eläkeläisillä ovat omat tarpeensa, jotka esim. sairaus- ja terveydenhoitokuluissa ovat suuremmat kuin nuoremmalla väestöllä. Noihin kuluihin aiemmin tulleita tukia on myös leikattu koko ajan.
On selvää, että kaikkien kansalaispiirien oli osallistuttava laman hoitoon, mutta meidän eläkeläisten lamatalkoot jatkuvat yhä. Me kyllä tunnemme yhteiskunnallisen vastuumme ja myös vastuumme tulevaisuudesta siksikin, että useimmilla meistä on ”omia nuoria”, joiden asemasta ja tulevaisuudesta haluamme huolehtia osaltamme, mutta kuka huolehtii meistä? Meidät koetaan vain yhteiskunnalliseksi rasitukseksi.
Työikäiset eivät juuri tunne myötätuntoa meitä kohtaan, mitä pitää ihmetellä: eivätkö he ollenkaan ajattele, että heistä itsestäänkin tulee eläkeläisiä; täältä katsoen voi sanoa, että pikemmin kuin he ollenkaan kuvittelevatkaan. Eläkeläisten asia olisi jokaisen työikäisenkin asia, mutta näin sitä ei nähdä. Ammattiyhdistyksetkin kokevat meidät lähinnä vain kilpailijoikseen yhteisen kakun jaossa.
Kuka meidän asioitamme sitten ajaisi? Ei kukaan, ellemme ryhdy tekemään sitä itse entistä pontevammin ja määrätietoisemmin. Siinä tarkoituksessa on perustettu toimikunta, josta nyt olen puhunut. En tiedä, saako se mitään hyvää aikaan, mutta olemme päättäneet yrittää. Tulemme tarvitsemaan ulkopuolista tukea työllemme, ja sen saamisesta on jo toiveita. Kaikki lisätuki on silti tervetullutta!
En lue puolueiksi niitä puolueiksi itsensä nimenneitä eläkeläisjärjestöjä, joita on moniakin, mutta niiden vaikutusvalta asioiden hoitoon on yhtä tyhjän kanssa. Kaikilla suurimmillakin puolueilla on myös omat eläkeläisjärjestönsä, joissa on yhteensä lähes 300 000 jäsentä, mutta nuokin järjestöt keskittyvät lähinnä vain matkusteluun ja keskinäiseen viihtymiseen. Mitään edunvalvontaroolia niillä ei ole.
Päällystöliiton evp-yhdistys perusti hiljattain toimikunnan, jonka tehtävänä on laatia perusteelliset selvitykset eläkeläisten asemasta ja sen kehityksestä viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tärkeimpänä tavoitteena on eläkeläisten aseman jatkuvan huonontamisen lopettaminen. Tavoitteeseen päästäkseen työryhmä pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen sekä poliittisiin ja muihin päättäjiin. Se myös pyrkii yhteistyöhön muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. Kuulun tuohon toimikuntaan.
Toimikuntaan kuuluu neljä evp-toimiupseeria, ja tukenamme on aluksi Päällystöliiton evp-yhdistys, mutta tiedämme saavamme tuen työllemme koko Päällystöliitolta ja sen kattojärjestö Pardialta, ja toivomme herättelevämme asialle myös Pardian kattojärjestö STTK:n. Toimikunta ei tietenkään aseta ns. sotilaseläkkeitä mitenkään erityisasemaan vaan pyrkii toimimaan kaikkien eläkeläisten asian hyväksi. Epäkohdat, joista kohta hieman tarkemmin, ovat yhteisiä kaikille eläkeläisille.
Toimikunta kokoontui tänäänkin täällä Helsingissä. Tuoreeltaan laitan tähän esille muutaman asian koonnoksesta, jonka toimikunnan perustamisesta aloitteen tehnyt ja asiassa muutenkin tärkeimpänä puuhamiehenä toiminut kapteeni evp. Esko Valkama on tehnyt.
Lähtökohtana on huomattava, että ansioeläke ei ole rinnastettavissa lainsäätäjän sosiaalisilla perusteilla myöntämiin etuuksiin, vaan se on tehtyjen työvuosien mukaan karttuva henkilökohtainen varallisuusoikeus. Sama koskee eläkkeiden indeksikorotuksiakin. Näin ollen eläke on katsottava omaisuudeksi, joka nauttii perustuslain suojaa.
Näin kuitenkaan ei ole ollut enää viimeisen viidentoista vuoden aikana. Kun maata ovat johtaneet enemmistöhallitukset, ja samoilla puolueilla on ollut täysi valta myös perustuslakivaliokunnassa, niin valiokunta on voinut antaa eläkkeiden indeksikorotuksia koskevasti vuodeksi kerrallaan tarkoitettuja poikkeuksia, jotka eduskunta on hyväksynyt ja säätänyt yksivuotisina lakeina. Näillä on säännönmukaisesti aina vain heikennetty eläkeläisten asemaa, ja eduskunta on samalla syyllistynyt perustuslain moitittavaan kiertämiseen.
Esko Ahon hallituksen aikana 1990 luvun alussa laman myötä alkoi eläkeläisten aseman heikentäminen. Eläkkeiden ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %, kun esim. palkansaajien ostovoima tuonakin aikana kasvoi hieman. Vuosina 1993 ja 1994 eläkkeisiin ei suoritettu lainkaan indeksikorotuksia, vaikka palkat tuolloinkin nousivat jonkin verran. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät myös eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset. Kun näiden maksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.
Myös Paavo Lipposen hallitukset jatkoivat eläkkeiden alasajoa kehittämällä ns. taitetun indeksin, joka on ollut voimassa vuodesta 1996 alkaen. Matti Vanhasen hallitus ei ole ainakaan parempaa osoittanut. Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään. Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 %, mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan.
Summa summarum: Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana noin 30 %. Tämä on karu totuus.
Tässä eräitä perusasioita, jotka jokaisen asioihin kantaa ottavan kansalaisen, eläkeläisen tai muun, olisi hyvä tietää. Edellä olevat luvut perustuvat taatusti luotettaviin, eri viranomaistahoilta saatuihin tilastoihin, joita Esko Valkama on kahlannut lähes päätoimisesti läpi viime viikot. Aineistoa on minunkin hallussani salkullinen.
Meitä eläkeläisiä ei pidetä enää tuottavina ihmisinä, kun yleensä emme enää anna työpanosta, joka tuottaisi jotain lisäarvoa. Mutta me kulutamme edelleen, ja kulutus tarvitsee tuotantoa ja lisää tuottavuutta; se on meidän panoksemme edelleen, jos emme halua nojata siihen, että olemme kyllä aikanamme antaneet yhteiskunnalle myös uutta tuottaneen panoksemme.
Myös sanotaan helposti, että eiväthän eläkeläiset enää tarvitse samaa kuin työikäiset. Eivät samaa, ja varsinkin lapsiperheiden tarpeet ovat myös eläkeläisten sydäntä lähellä, mutta eläkeläisillä ovat omat tarpeensa, jotka esim. sairaus- ja terveydenhoitokuluissa ovat suuremmat kuin nuoremmalla väestöllä. Noihin kuluihin aiemmin tulleita tukia on myös leikattu koko ajan.
On selvää, että kaikkien kansalaispiirien oli osallistuttava laman hoitoon, mutta meidän eläkeläisten lamatalkoot jatkuvat yhä. Me kyllä tunnemme yhteiskunnallisen vastuumme ja myös vastuumme tulevaisuudesta siksikin, että useimmilla meistä on ”omia nuoria”, joiden asemasta ja tulevaisuudesta haluamme huolehtia osaltamme, mutta kuka huolehtii meistä? Meidät koetaan vain yhteiskunnalliseksi rasitukseksi.
Työikäiset eivät juuri tunne myötätuntoa meitä kohtaan, mitä pitää ihmetellä: eivätkö he ollenkaan ajattele, että heistä itsestäänkin tulee eläkeläisiä; täältä katsoen voi sanoa, että pikemmin kuin he ollenkaan kuvittelevatkaan. Eläkeläisten asia olisi jokaisen työikäisenkin asia, mutta näin sitä ei nähdä. Ammattiyhdistyksetkin kokevat meidät lähinnä vain kilpailijoikseen yhteisen kakun jaossa.
Kuka meidän asioitamme sitten ajaisi? Ei kukaan, ellemme ryhdy tekemään sitä itse entistä pontevammin ja määrätietoisemmin. Siinä tarkoituksessa on perustettu toimikunta, josta nyt olen puhunut. En tiedä, saako se mitään hyvää aikaan, mutta olemme päättäneet yrittää. Tulemme tarvitsemaan ulkopuolista tukea työllemme, ja sen saamisesta on jo toiveita. Kaikki lisätuki on silti tervetullutta!
Vastaukset 13
Vanhimmat
on syönyt eläkkeenne kun ei ole sijoittanut rahoja järkevästi. Meillä nuoremmilla sukupolvilla ei ole mitään intressiä maksaa korkeita työeläkemaksuja jotta teille saataisiin hyvät eläkkeet. Te mokasitte silloin kun äänestitte liian punaista.
Me nuoremmat sukupolvet voimme auttaa omia läheisiämme jos he ovat köyhemmässä asemassa kuin me itse, mutta meillä ei ole mitään mielenkiintoa maksaa työeläkemaksuja teidän hyväksenne. Meille ko systeemistä ei tule jäämään mitään eläkkeitä.
Harmillista ettette älynneet aikanaan pääoman tuoton merkitystä, tel-järjestelmästä on lainattu varoja yrityksille negatiivisella reaalikorolla. Eli korko oli pienempi kuin inflaatio, näin työeläkevaroilla rahoitettiin työnantajianne ja lisäksi markan devalvoinnit joissa eläkevarat aina kärsi. Eli olette omanne saaneet korkeina palkkoina ja "inflaation" maksamina asuntolainoina.
Toivottavasti teillä on omaisuutta tai paljon lapsia. Valitettavasti teillä on tilastojen valossa kaksi itsekästä lasta, jotka eivät anna teille euroakaan. Toisaalta suurin osa ikäluokkienne omaisuudesta on kiinteistöissä, tulevaisuudessa niiden kysyntä on laskemaan päin kun jokaiselle nuorelle perheelle riittää yksi asunto.
Mutta toivoa on: jos suomessa toteutetaan sisäinen deflaatio, eli palkkojen laskeminen. Silloinhan eläkejärjestelmässä olevilla varoilla on suurempi ostovoima! Eli eläkkeet paranisivat. Toinen toivoa herättävä juttu on rakenneuudistukset: niiden ansiosta nuoret työskentelisivät enemmän ja pääoma saisi parempaa tuottoa, myös eläkepääomat!
Ryhtykää vaatimaan uudistuksia, siinä on toivomme!
Kun esitit tämän jo keskustan saitilla esittämäsi myös täällä, niin kai minun pitänee antaa täälläkin sama vastine, jonka annoin jo siellä:
Juttusi ei oikein vastaa tapahtuneita tosiasioita siinäkään, että "sosialistinen Suomi" olisi syönyt eläkkeemme; kyllä ne suurimmat syöjät ovat viimeisen viidentoistavuoden aikana olleet ns. porvarit, ja jos yksi henkilö pitäisi nimetä pahimmaksi, niin se olisi kokoomuksen Iiro Viinanen, niin Ahon kuin Lipposen I hallituksen valtiovarainministeri.
Ja te nuoremmat sukupolvet autatte eniten itseänne pitämällä huolta myös siitä, että meidän ikäluokkamme eläkkeitä ei ihan kokonaan romutettaisi; me kyllä pärjäämme loppuaikamme, ja väistymme kohta, mutta te saatte perinnöksenne sen, mitä nyt noilla asenteilla aiheutatte.
Minulla ei ole ns. oma lehmä ojassa tässä eläkeasiassa, sillä omat eläkkeeni ovat kyllä hyvät, kuulun siihen 5%:iin, jonka eläkkeet ovat korkeimmat.
Ja jos tuo, mitä sanot talouden tekijöistä, on parhainta näyttöäsi, Sinusta ei taida olla opettajakseni sillä(kään) alueella. Olen osannut sijoitella kertyneitä varojani melko hyvin, eikä minulla ole eikä varmaan tule olemaankaan taloudellista ahdinkoa, vaikka vanhaksikin eläisin. Mutta ajattelen muita, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin, ja ajattelen myös teitä nuorempia. Minulla kun on tuota sosiaalista mielenlaatua.
Enpä viitsi sanoa, mitä sinun mielenlaadustasi ajattelen, eikä minulle juuri parempaa käsitystä esityksesi perusteella synny käsityskyvystäsikään. Käsitystäni ei paranna ainakaan se, että suosittelet eläkeläisten etujen parhaaksi ajajaksi keskustaa, joka puolueista kokonaisuutena on ollut kaikkein eniten eläkeläisvastainen, nimenomaan työeläkeläisten osalta.
Nuorimies oletko nyt ihan varma ettet kuulu noiHin mainitsemiisi Itsekäisiin lapsiin...??
Vanhempi väestö on työnsä tehnyt ja eläkkeensä ansainut..!!! Sitä en tiedä mitä nykyään koulussa opettavat mutta kato hyvä nuori hieman laajemin historiaa mistä moni asia sai alkunsa.
Kertomasi mukaan punaisten äänestäminen on osa syy..
Kerro miten .??
En kannata mitään sulle mulle jakoa jokainen saa ansionsa mukaan mutta myös HERROJEN on se muistettava eikä maksatettava aina töppejään VÄHÄOSAISILLA joiksi luen lapset vanhukset ja vammaiset.
Jos oikein olen politikkaa ymmärtänyt niin aina kun jokin kupla on puhjennut niin ensin on leikattu edeltämainituilta etuuksia..!!!!
Mutta asioistahan voi olla monta mieltä ja USKON JA TOIVON MYÖS SINUN NUORIMIES AVAAVAN SILMÄSI TODELLISUUTEEN.!!!
Ylläpito ei varmaan pitänyt "kaksinkertaisesta" keskustelusta.
Ensinnäkin porvarihallitus sai käsiinsä aikaisempien hallitusten turskan, jos et tätä hyväksy niin keskustelua on turha jatkaa. Silloin se on liian aatteellista propagandaan jossa ei faktoilla ole mitään sijaa.
Tosi asia on että vuosien maksamisesta huolimatta varoja on tallessa vain 100 mrd. euroa, tämä edellyttää tulevilta, pienemmiltä sukupolvilta kasvavia eläkemaksuja. Tässä nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa me nuoret voimme jäädä työttömiksi jos kokonaishintamme on liian suuri. Kilpailukykymme vuoksi emme ole valmiita korottamaan eläkemaksuja, päin vastoin, homma tulisi hoitaa edullisemmin.
Mielummin jäämme ilman perintöjä ja teemme töitä. Jos eläkemaksut ovat meille rasitteina, meillä on pitkä aika odotella perintöjä. Yleensä perintö saadaan 50 vuotiaana, silloin kun taloudellisesti on jo helpottanut. Siksi perinnöt eivät ilahduta nuoria pätkääkään, lapsen lapsenne kun tarvitsevat rahaa juuri nyt.
Sinun hyvästä elkkeestä on säästössä vasta 1/3 osa, se on valitettavaa mutta totta. Eläkejärjestelmämme vastuut ovat noin 320 mrd. euroa ja jemmassa on 100 mrd. euroa. Tulevat maksut ovat siis todella tärkeät, mutta niillä ei voi vaarantaa nuorempien sukupolvien työllistymistä.
Parasta sosiaalista ajattelua on huolehtia niistä realiteeteista joilla sosiaaliturva tai eläkkeet maksetaan. Nykyinen rakenneongelmainen yhteiskunta on vaarassa kaatua omaan mahdottomuuteensa kun maksajat käyvät vähiin mutta elätettävien määrä vain kasvaa.
Keskusta on ruikuttanut kahdeksan vuotta oppositiossa rakenneuudistuksista, kokoomus sai saman verran aikaa tehdä asioille jotain. Nyt voidaan todeta että kumpikin on epäonnistunut.
Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen jarrutus ja perseet penkkiin politiikka vain hankaloittaa tilannettamme.
Siksipä uskon liberaalit R.P. politiikkaan.
Kun osasit noin hyvin kolkutella omaa tuntoani, esitän kompromissin: Nykyiset työeläkkeet jätetään vakuutusyhtiöiden hoidettaviksi, saavat hoitopalkkiot niin pitkään kuin pääomaa riittää. Eli mitä paremmin sijoittavat rahat, sitä enemmän vakuutusyhtiöt ja yhteiskunta hyötyy. Valtio takaa ja lupaa maksaa nykyiset jo luvatut eläkkeet sitten jos rahat loppuu.
Uusia eläkevastuita ei enää otettaisi, jokainen säästäisi ne hyväksi katsomallaan tavalla. Säästämistä voitaisiin tukea verotuksellisesti. Näin tulevatkin sukupolvet saisivat eläkkeensä ja eläkemaksut eivät olisi työllistämisen esteenä.
Näin työläinenkin tajuaisi olevansa myös osa kapitalistista systeemiä, taitaisi olla monelle liian kova värin vaihto.
En sanoisi ihan noinkaan että tulisi liian kova värin vaihto ovathan vapaaehtoiset vakuutukset jo nyt arkipäivää.Varsinkin nyt kun niitämyöntävät tahot ovat oivaltaneet niden tarkoituksen..
Ei tarvitse mennä kovinkaan kauvas meneisyyteen kun eivät myöntäneet niitä vaikka kysyi.
Perustelut olivat mitä kummemmat.
Ja mitä tulee valtion kannustamiseen ko asiassa niin johan niin tapahtuu ainut mikä tuohon sinun malliin on eri että maksamme eläkemaksuja.
Ja ei tuo minusta työntekiän osa ole kovin suuri % eikä euroina joten ei niistä kannata kovin suurta haloota nostaa.
Siten on asia erikseen jos ne tuosta nousevat enemmälti.
Huomaan kyllä että sinulla on ajatuksia joka on hyvä mutta malttia kannattaa pitää ja tutkiskella monelta eri kannalta.
Vaikka työntekijän osa on vain se 5% niin kyllä työnantaja huomioi työntekijäkustannukseksi koko työeläkemaksun. Mitä suurempia nämä työnsivukulut ovat sitä enemmän meillä on hankaluuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta jos työstä ei menisi niin paljon turhia maksuja, voisimme ostaa enemmän kotimaisiapalveluita. Parempihan ois jos työttömät olisivat palveluammateissa kuin työttömänä.
Lisäksi on huomioitava että nykymenolla niitä eläkkeitä ei edes pystytä maksamaan, siis kassasta puuttuu liikaa rahaa. On siis kaikkien etu miettiä ratkaisumalleja.
käy sääliksi Sinua noiden mielipiteittesi johdosta tulet varmasti sen huomaamaan tulevaisuudessa. Olet todellä säälittävä.
Vanhoissa on rouhkeutta!!
Oliko tämäkin liikaa? Olisin kaivannut sinulta asiallista keskustelua.
kertoa millä homma rahoitetaan? Ja muita ideoita.
Jos tämän maan budjetista tehdään varjobudjetti ja kaikki se raha, mitä menee esim. k-edustajan avustajan kännyköihin, ruokalippuloihin, montako avustajaa ministereillä onkaan, miksi pitää kaikki pienessä maassa olla niin suureellista, kuin olisimme 100 miljoonainen kansakunta, jo näistä lähtisi semmoinen rahamäärä, että ongelmaa ei olisi.
Kun pääsee sinne Arkadianmäelle, unohtuu nopeaan kaikki se, mitä tuli huulten höpinänä sanottua. Nyt eläkeläiset, vaaditaan se höpinä toteutusasteelle. Jostain heidänkin on luovuttava, selvittäköön sen, meille nyt: mulle ja mulle ja mulle ja mulle.... niin kauan, että oikeus ja kohtuus on toteutunut.
Koko eduskuntajärjestelmän kulut ovat muistaakseni noin 200 miljoonaa euroa, joku näppärä ihminen voi kaivaa tähän linkin ja todeta tarkemman summan.
200 000 000e jaetaan 1 400 000 eläkeläiselle = 142,86 euroa per nokka, sais taas eläkeläiset tyytyväiseksi kun korotus olisi alle 12 euroa kuukaudessa!
Kaivoin huvikseni linkin: http://www.vm.fi/tiedostot/pdf/fi/88576.pdf
Sivu 16
Luvussa on mukana myös valtioneuvoston ja Presidentin kulut.