Kukaan ei tunne minua. Kukaan ei ole halunnut tutustua minuun. Minä halusin vain, että minut huomataan ja sain yrityksestäni maksaa kovan hinnan ja kaikki on silti ennallaan. Viime vuoden aikana olen laihduttanut lähes 15 kiloa, viillellyt, harkinnut itsemurhaa, kääntynyt saatananpalvojaksi (en tosin enää, sairasta, tosi sairasta). Luulin olevani paranemaan päin, mutta sitten tajusin sairastavani pahanlaatuista bulimiaa. Mitä sitten? Mitä minulle on tapahtunut?
- läheiset ystävät ovat kaikonneet
- kuukautiseni loppuneet
- oletettavasti en myöskään koskaan pysty opiskelemaan mitään kunnolla, sillä nyt kun olen päässyt oksentamisen makuun, ei paluuta ole ja siinä kuluu monta tuntia - samoin liikkumisessa
- olen ahdistunut ja stressaantunut
- en ole fyysisesti lähes mitenkään kehittynyt
Edes oma perheeni ei tiedä mistä pidän, he eivät tiedä vahvuuksiani, eivätkä heikkouksiani. Olen aina tykännyt ja osannnut laulaa, mutta kukaan ei ole koskaan kuullut minun laulavan. Minua ei ikinä ole kannustettu mihinkään. Päinvastoin - virheitäni ja heikkouksiani on aina vain korostettu.
Olen hyvin nuori. Minulla on syömishäiriö. Kukaan ei tiedä minusta ja ongelmastani. Kukaan ei tiedä, mitä olen kokenut viime vuosien aikana. Kukaan ei ole huomannut. Ketään ei kiinnosta.
Minne olen hukannut itseni?
- läheiset ystävät ovat kaikonneet
- kuukautiseni loppuneet
- oletettavasti en myöskään koskaan pysty opiskelemaan mitään kunnolla, sillä nyt kun olen päässyt oksentamisen makuun, ei paluuta ole ja siinä kuluu monta tuntia - samoin liikkumisessa
- olen ahdistunut ja stressaantunut
- en ole fyysisesti lähes mitenkään kehittynyt
Edes oma perheeni ei tiedä mistä pidän, he eivät tiedä vahvuuksiani, eivätkä heikkouksiani. Olen aina tykännyt ja osannnut laulaa, mutta kukaan ei ole koskaan kuullut minun laulavan. Minua ei ikinä ole kannustettu mihinkään. Päinvastoin - virheitäni ja heikkouksiani on aina vain korostettu.
Olen hyvin nuori. Minulla on syömishäiriö. Kukaan ei tiedä minusta ja ongelmastani. Kukaan ei tiedä, mitä olen kokenut viime vuosien aikana. Kukaan ei ole huomannut. Ketään ei kiinnosta.
Minne olen hukannut itseni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
oksentelu pilaa lauluäänen ja paljon muutakin.
tiedän - sen se on jo tehnyt, mutta paskaako sillä enää on väliä
olisi hoito?? en pyydä olemaan rohkea, pyydän tajuamaan, että voisi olla jotakin muutakin, jotakin enemmän, jotakin parempaa. eikö kuulosta hyvältä? hoitoa (kouluterkka, lääkäri, kuraattori, koulupsykiatri) niille voi vaan soittaa. menet sinne, sanot ettet kestä. näytä viiltelyarpesi, sano, et oksennat. sitten lepoa, rauhaa. onnea matkaan! kumpa voisin seurata perässäsi.
tuo äskönen kommentti. eikö kuulostaisi hyvältä että sinunkin elämäsi voisi olla paljon parempaa!!!
minäkin viiltelin ennen koska oli niin paha olla ja joskus sorrun siihen uudestaan ja uudestaan ja... mutta todella harvoin! mutta sain ympärilleni ihmisiä jotka auttoivat, yrittivät ymmärtää pahaa oloani ja saivat minut ymmärtämään ettei itsemurhakaan ratkaisisi paljoakaan koska aina keksii jonkin syyn miksi haluaa jatkaa eikä pystykään siihen..! käteni ovat ihan kauhean näköiset ja joskus minua oksettaa itseänikin kun katselen niitä. ne eivät olleet mitään pikku viiltoja vaan ihan todella syviä! joskus mietin miten oikein pystyin siihen, tuntemaan sitä tuskaa kun menin esim suihkuun...
pahimpina aikoina kun kädet eivät enää riittäneet niin niitä ilmestyi myös muuallekin.en kerro mihin ettet sinä vain yritä samaa! ja kun äiti huomasi ne niin heti seuraavana päivänä hän soitti ajan psykologille...
enää viiltelen tosi harvoin ja silloin yritän äkkiä saada jäljet pois. mutta viiltelyn loputtua sairastuin sitten syömishäiriöön.
kadun vieläkin sitä kun tein niin koska arvet eivät katoa koskaan. kesätyöpaikallakin kyselivät, sukulaisten luona en voi pitää lyhythihaista paitaa jne... kaduttaa. voin vain toivoa että sinä saisit elämäsi järjestykseen! aina kun tiedän että joku viiltelee, muhun sattuu, en vain tiedä miksi.
mä toivon että sä haet apua! sä et siihen kuole etkä menetä mitään! voit ainakin kokeilla. kysy iteltäs: haluanko mä vaan jatkaa tätä loputtomiin ja tuottaa lisää pahaa oloa, vai haluanko mä kattoo maailmaa valoisammin ja tuntee usein aitoa iloa, niin että voin rehellisesti nauraa koko sydämestäni?
koita jaksaa. kaikkee ei oo vielä menetetty!
ps.mä kannustan sua laulamaan! mulla oli aivan mahtava lauluääni mutta se katosi koska en ikinä harjoittanut sitä ja aloitin polttamaan. maailmassa tarvitaan kaunista laulua vielä pitkään ja se lahja on suotu vain harvoille ja valituille!:D