Mun talossa ei asu ketään. Vanhemmat ja sisarukset

On 2.9.2022. Olen hengissä. Kesä kääntyi syksyyn. Taistelen jo nyt riivaajia vastaan. Tiedän kaamoksen pituuden. En pysty muuta kuin rukoilemaan. Niin hyödytön olo. Kuolisin mielummin taistellen mutta en löydä ketään. Tunnelmat on olleet taas niin paljon. Saatanoita kaikki. Paitsi lapset. Auta minua Jumala. Pelasta meidät.

Jumala. Anna minulle varmuutta uskooni. Anna toivoa ja uskoa. Anna elämänhalua. Jumalani. Näet tilanteemme. Suojele kaikkia vankeina olevia. Anna taistelijoille voimaa ja viisautta. Anna heille ymmärrystä tajuta tilanne. Me olemme täällä niin avuttomia. Anna hyvän voittaa paha. Jumala sinulla on käsissäsi valta. Me anomme ja rukoilemme. Suojaa Suomen kansaa, suojaa meitä ja lapsia. Suojaa minua. Rikollisten juoni on ollut pirullinen. Jumalani miten he ovat päässeet levittäytymään näin paljon. Taistelkaa. Taistelkaa.

Jossain haiskahtaa jokin. Saatanasta yrittää arvata näiden juonia.

Joskus toivon aamulla että herään ja tämä onkin ollut vain pitkä painajainen mutta joka aamu petyn. Painajaisessa edelleen.

Niihin neliöhin ei mahdu kaikkia.

Hyvää yötä rakkaat lapseni. Tunsin tänään hätänne tai minun tuli hätä. Minä yritin mielessäni lähettää rakkautta ja turvaa. Minä jollain tapaa uskon että on telepatiaa. On jonkinlainen yhteys. Tiedän vain jotkut asiat vaikka joskus voi päätellä järjellä pieleen. Nämä kopiorikolliset on sairaita ihmisiä. Rakastan teitä pienet vaikka teidän energiaa oli välillä mahdottomasti. Rakastan teitä lapseni. Sattuu kuulla teidän äänet. Tämä kaikki on niin epätodellista. Lauran äänikin on niin Lauran ääni. Maailma ympärillämme on todellinen mutta vaihdettuna niin paljon että en taida tavoittaa Timoa. Mutta täytyy rukoilla että siellä ollaan kärryillä. Tuollainen kopiopoliisien määrä ei ole voinut jäädä huomaamatta. Miten täydellinen rikoksen on oltava jos taistelua ei käytäisi.