Äitini huolehti sanallisesti ja oli olevinaan huolissaan. Hän saattoi surkutella hetken kovasti mutta seuraavassa hetkessä hän jo menikin asiasta jo ohi. Minulle jäi jotenkin kuva ja tunne siitä, että ei hän oikeasti välittänyt, vaan kaikki oli pinnallista eikä oikeata tunnetta tullut lainkaan esiin. Lopetin sitten jo hyvin nuorena asioistani puhumisen hänelle, koska hän ei reagoinut niihin muuten kuin muutamalla sanalla pikaisesti ja homma oli aina sillä ohi. Mikään uraihminen hän ei ollut vaan enemmän tavallinen perheenäiti. Pidin sitten kaikki ongelmani itselläni ja kannoin kaikki nekin asiat, jotka vanhemman olisi pitänyt jotenkin edes ottaa huolehtiakseen itse. Eikä äiti koskaan edes ihmetellyt ettei ongelmia ole, vaikka muiden perheiden äidit joutuivat hoitamaan lastensa asioita, mutta minun äitini ei tarvinnut koskaan tehdä mitään minkään eteen. Hän sai elää omaa elämäänsä, lapset hänellä oli mutta me olimme hänelle kuin esineitä. Koriste esineidensä eteen hän teki enemmän kuin meidän.
Ongelmia oli niin äitini aiheuttamia kuin omiani, taustalla omissa ongelmissani oli aina äidin aiheuttama asia, jonka vuoksi minä itse jouduin ongelmiin. Kaikkea kannoin mukanani, lapsena ei ole valtaa eikä tietoa kuinka ongelmia ratkotaan ja että olisi puhunut jollekin vaikka ammattiauttajalle, olisi ollut syvä häpäisy ja loukkaus äitiäni kohtaan, joka itse kuvitteli olevansa huolehtivaisempi kuin kukaan muu.
Narsistilla ei ole tunteita vai psykopaatilla niitä ei ole?
Ongelmia oli niin äitini aiheuttamia kuin omiani, taustalla omissa ongelmissani oli aina äidin aiheuttama asia, jonka vuoksi minä itse jouduin ongelmiin. Kaikkea kannoin mukanani, lapsena ei ole valtaa eikä tietoa kuinka ongelmia ratkotaan ja että olisi puhunut jollekin vaikka ammattiauttajalle, olisi ollut syvä häpäisy ja loukkaus äitiäni kohtaan, joka itse kuvitteli olevansa huolehtivaisempi kuin kukaan muu.
Narsistilla ei ole tunteita vai psykopaatilla niitä ei ole?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä molemmilla on tunteita, voimakkaitakin.
Äitisi tuskin oli narsisti tai psyko. Jos olisi ollut, tietäisit sen kyllä. Olipahan enemmän itsekeskeinen ja väsynyt perheenäiti. Niitä on paljon.
Auttaisiko se sinua, jos äitisi olisi ollut narsisti tai psyko?
Olipa tunnekylmä kommentti. Hmmm… 🤔
Ei itsekeskeinen ja ajattelematon ihminen väistämättä ole luonnevaurioinen, Olen itsekin äiti ja tiedän kyllä toisinaan olevani hiemann välinpitämätön kuuntelemaan aivan kaikkea ja en tosiaan ole kovin kiinnostunut monistakaan asioista, jotka saattavat olla minulle käsittämättömistä syistä lapsille kovin merkityksellisiä, lisäksi en pidä näyttelemisestä tai teennnäisen kiinnostuksen esittämisestä, toisin kuin narsisti jossa mitään aitoa ei ole.
Narsistin manipuloima voi vielä ymmärtää syyn, mutta psykopaatilla ei ole muita syitä itsensä ymmärtämä.
siis esimerkiksi psykopaatin agression syyn ymmärtää vain psykopaatti itse
Onkohan niin että aloittajalla oli joku itse laadittu odotus äitiään kohtaan.
Itse äiti myöskin, rakkaus lapsiin on suunnaton. Mutta en ole ehkä osannut sitä näyttää sellaisena mitkä kenenkin odotukset olisivat näyttäneet tarpeen joka en ole silti välinpitämätön , en vaan aina ymmärrä. miten pitäisi olla että olisin se myytti äiti.
Oma äitini oli myös rakastavainen äiti, vaan hänen luonteensaoli sisäänpäin suunnattu,
Myös äiti ja lapsi ovat kaksi eri ihmistä, joilla kummallakin on omat tapansa
ajatella asioista, silloin ei erinlaisuus ihmisenä häiritse lasta
Joten kukin on äiti omalla tavallaan.
Aika lopettaa kaikki mielikuvitukset äiti myytistä, sillä se mitä vaaditaan toisilta on toivomus ajattelua,
Siis Sitä mitä ei ole ei myöskään voi antaa toiselle.
Ei lapsella voi olla odotuksia äitiään kohtaan, miten niitä voisi olla. Ei lapsi lapsena tiedä millainen äidin tulee olla vaan äidin itse olisi se tiedettävä. Harmi vaan kun narsistiäiti ei osaa olla se äiti. Hän saattaa ylihuolehtia yhtä asiaa lapselle mutta jättää 10 muuta yhtä tärkeää asiaa kokonaan huolehtimatta. Ei siis osaa olla sellainen joka antaa lapselle tasaista pientä huolenpitoa ja neuvoja vähän joka asiaan, vaan on jokin yksi asia, josta hän ratkuttaa ja taas ratkuttaa...konemaisesti. Muita asioita hän ei edes huomaa, siitä tulee lapselle helvetti, jonka hän joutuu kävelemään läpi. lapsen pitäisi pärjätä, mutta hän ei pysty koska ei saa tukea lainkaan. Narsisti on pinnallinen joten hän ei osaa ajatella syvällisesti noissakaan asioissa. Kun näyttää sitten että lapsi ei pärjää, narsistiäiti hylkää koko lapsen ja mitätöi hänet ihmisenä täysin. Hän odottaa vain valmista eikä ymmärrä että tarvittaisiin myös hänen panostaan asiassa.
F1-maailmoissa sellainen on hyvinkin yleistä. Jumala unohtui startissa.
Psyko; kysyy ja vastaa itselleen.
Tärkeintä on se, miltä asiat näyttävät ulkomaailmalle.
Kun ulkomaailmojen äideillä on jotakin huolta jälkikasvunsa kanssa, "meillä on tätä samaa", vaikkei olisikaan, vaikkei olisikaan mitään "meitä" ikinä ollutkaan. Mutta on niin tärkeää kiitää muiden ihmisten maailman mukaan esittämään samaa ja esittämään "äitiä" asioissa, missä ei ole sitä koskaan ollutkaan. Pääasia, minkä mielikuvan ulkomaailma saa. Ja sehän on valhetta alusta loppuun. Jotakin korotetaan, muita perheenjäseniä lasketaan aikojen loppuun.
Itse olen ymmärtänyt, että narsistilla on taustalla suunnaton häpeänpelko, psykopaatti ei pelkää edes häpeää.
Oli kumpi tahansa, hän ei ole kykenevä vanhemmaksi joka välittää aidosti. Narsistin lapset ovat aina sopivasti iloisia ja reippaita ja ongelmattomia koska narsisti ei suvaitse eikä jaksa mitään muuta. Kuulin kerran, että narsistin teini-ikäinen tytär olisi yrittänyt pistää äidilleen vastaan. Jäi kuulemma yhteen kertaan.
Narsistin lapseksi syntyminen on hirveä tragedia ja oikeasti monella tapaa uhka terveydelle, jopa hengelle. Henkisesti narsistin lapsi on aina hajalla tavalla tai toisella. Usein fyysinen puoli on myös ongelmallinen sekä vuosien traumojen takia että myös ihan fyysisten laiminlyöntien takia. Narsisti äiti ei jaksa huolehtia lapsen hygieniasta, ravinnosta, liikunnasta, unesta jne. ei sellaiset häntä kiinnosta. Toki hän antaa ymmärtää olevansa äideistä parhain ja uhrautuvin, mutta se on pelkkää sanahelinää.
Narsistista äitiä sivusta seuranneena ehkä pelottavin oivallus oli, että tämä ei erityisemmin välitä edes siitä, voiko lapsi vammautua tai kuolla. Lapsen turvallisuudesta huolehditaan jossain määrin vain koska olisi äidille noloa että lapsi vammautuisi/kuolisi äidin välinpitämättömyyden takia. Narsistin lapsi on ollut monessa "läheltäpiti"-tilanteessa jotka olisi olleet helposti vältettävissä, mutta äitiä ei ole kiinnostanut.
Olet aivan oikeassa että on aina lapselle tragedia syntyä narsistin perheeseen. Miten paha se sitten on, riippuu kuinka hyvin hän osaa vaikuttaa lapsen mieleen. Häntä ei kiinnosta kuin oma tekeminen ei lapsen tekemiset, hän toimii kuin olisi sivullinen eikä asiat hänelle kuulu. Sitten kyllä huomaa jos lapsi omissa asioissaan astuukin narsistin varpaille.