Kiintymys on kova liima.. ei sitä niin vain lähdetä pitkästä suhteesta. En nyt tarkoita hormoneja vaan toisen historian tuntemista ja kehityksen seuraamista. Ehkä kaikilla ei ole kummoistakaan historiaa ja kehitystä seurattavaksi. Paitsi taloudellisesti... talo koira lapset astiasto....
Kumipallona luoksesi pompin
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiva kirjoitus.
Jos näet juuri nyt kaksi vihaista silmää, niin ne ovat minun.
A?
Don't worry. 😅
Hyvin silti nytkin ehdit kirjoittamaan;D
Mikä olisi sen helpompaa kuin herätä viereltä vieraan, pukeutua, mennä ulos, juoda kahvia ja laskeutua takaisin elämäänsä, mutta se on toista jonkun ei vieraan muttei tutunkaan kanssa, johon on valinnut luottaa. Luottaa ja epäillä, siihen me alensimme itsemme, ojentaen käden käteen kuin köyden yli tutkimattoman. Sen me teimme. Käsitimme toisiamme pimeydessä. Jonka muistaa olevan täynnä valoa. Sitä tahtoo kutsua elämäksi. Mutta sitä ei voi kutsua elämäksi ennen kuin siirtyy tuon salaisen tulikehän tuolle puolen, missä vartalomme ovat jättimäisiä seinille heittyviä varjoja, missä yöstä tulee sisäinen pimeytemme, joka nukkuu kuin tyhmä peto, pää tassuillaan, nurkassa.
Tiedän yhden henkilön joka vain päätti että siihen rakastutaan tulisesti eikä mitään jätetä sattuman varaan. Siinä sitä historian tuntemista on.
Laskelmoitu "tulisuus", hmmm. Eipä taida kovinkaan tulista olla - ainakaan vuoteessa sen jälkeen, kun teatteri on ohitse. Somessa voi jatkaa teatteria vaikka maailman loppuun...