Politiikka on politiikkaa, oli se sitten oikeistolaista tai vasemmistolaista. Vaalien lähestyminen vaikuttaa näiden ekonomistienkin puheisiin, etenkin jos sillä on merkitystä oman poliittisen näkemyksensä pönkittämisessä.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sanna-marinin-hallitus-jattaa-karmean-perinnon/5de7bf1f-7fba-4a9e-82b3-7d994e408ab1
Kun koronakriisi valtasi maan maaliskuussa 2020, niin oltiin harvinaisen yksimielisiä oikeistopopulisteja lukuunottamatta siitä, että uutta valtionvelkaa on otettava estääkseemme konkurssiuhkaa ja täten myös mahdollista massatyöttömyyden syntymistä sekä tietysti rahoittaaksemme terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset. Poikkeuksellinen tilanne oli yhteiskunnallisesti haastava jo pelkästään kyseessä olevan tarttuvan taudin vuoksi, mutta tietenkin myös siinä, miten yhteiskuntaa ei tarvitsisí ajaa yhtä syvään lockdown-tilaan, kuten esim. Italiassa päätettiin tehdä. Selvisimme suhteellisen kuivin jaloin siitä koronapujotteluradasta, koska yhteiskuntamme pidettiin auki siinämäärin, ettei tuotantoteollisuus seisahtunut.
Koronakriisi ei ole vieläkään täysin ohi, sillä virus vaikuttaa yhä keskuudessamme. Ja vain noin puoli vuotta sen jälkeen, kun koronarajoitukset purettiin aloitti Venäjä "erikoisoperaationsa" Ukrainassa. Eli käytännössä emme ole päässeet normalisoimaan yhteiskuntaa juurikaan kevään 2020 jälkeen. Ainoa muutos mitä on tapahtunut on se, että haasteet vain muuttuivat erilaisiksi. Se ajoi kansalaisten näkemyksen Nato-jäsenyydestä aivan uuteen tulokulmaan. Siinäkin päätöksessä oltiin harvinaisen yksituumaisia. Kuitenkin poliittinen yhteisymmärrys talouden tilasta alkoi jakaantua vaikka tässä energiakriisissä huoli kokonaisturvallisuudesta on yhteinen.
Vaalien lähestyminen näkyy selvästi poliittisissa kannanotoissa. Oppositio syyttää hallitusta holtittomasta velkaannuttamisesta vaikka todellisuus on se, ettei minkäänvärinen hallitus tässä tilanteessa voisi tehdä asioita juurikaan toisin. Ja jos sellainen hallitus jostakin löytyisi, niin tiedossa on että se ainoa vaihtoehto velalle olisi rajut muutokset yhteiskunnan rakenteisiin. Sitäkö kansalaiset todella tahtoisivat lisätaakakseen inflaation ajaessa kotitaloudet muutoinkin haastaviin tilanteisiin? Jos päätös olisi ollut tehdä leikkaavaa politiikkaa, se olisi mennyt täysin näpertelyn puolelle. Näin massiivisessa ongelmassa, jossa hallitus laskee velkatarpeeksi 18,9 mrd €, ei leikkauslistalla olisi muuta kuin lillukanvarsia. A-Studiossa Orpo nimesi leikkauskohteeksi kosteikkoviljelyn ja Purran sanoma oli taas, että kai siellä olisi ollut höylättävää vähän sieltä ja täältä. Näillä eväilläkö hallitus tekisi siis ne riittävät leikkaukset, jotka estäisivät velkaantumisen?
"Petteri Orpon leikkauslista aiheuttaa hilpeyttä Twitterissä – ”Kosteikkoviljely on se yllätysmuna”
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009043744.html
Mutta nämä lillukanvarretkin tietysti antavat haastajille syyn vaalikritiikille. Se on politiikan henki. Mutta hieman olisin huolissani opposition velkapuheista siinä kontekstissa, että mitä he itse olisivat sitten tehneet toisin? Työmarkkinapolitiikka on etujärjestöjen käsissä. Olisivatko he syöneet sanansa omista vaatimuksistaan ettei hallitus saa puuttua työmarkkinapolitiikkaan? Näinhän edellisenkin hallituksen kohdalla oppositio vaati ja hieman hämäräksi jäi silloisen pääministerin puuhat työnantajajärjestöjen seurassa. Se mikä tuossa jää juuri hämäräksi, on se lopputulos, jossa vain työntekijä osapuoli velvoitettiin osallistumaan kikyyn, mutta työnantajapuoli jäi täysin kaikkien velvoittavien toimien ulkopuolelle. Näinkö sitä yhteisesti ponnisteltiin kilpailukyvyn nimissä?
Miten tällaisissa maailmaa ravistelevissa ongelmissa kasvava valtionvelka näkyy ajavan opposition puheiden tielle, jotka ovat kuin kävelyä ohuen jään päällä? Pystyisivätkö oppositiopuolueet perustelemaan velkahuolensa siten, että ne olisivat ymmärrettäviä myös tämän meneillään olevan kriisin kohdalla? Tässä on heidän kohdallaan mahdollisuus siihen, että ne ajavat itsensä kansalaisten silmissä ristiriitaiseen valoon, jossa käsissä olevat mahdolliset tulevat ongelmat pitäisi ratkaista, mutta velkaantuminen pitäisi pysäyttää kuin seinään. Annettaisiinko ongelmien siis kaatua kansalaisten niskaan kuin saavillinen jäävettä? Yhtenäisyyttä kaivataan, ei eripuraa. Ja huom! Nämä ongelmat eivät ole korvamerkittyjä vain meille. Koko Eurooppa kamppailee samojen ongelmien äärellä vaikka toki kaikilla mailla ei ole samanlaisia ja samantasoisia ongelmia toisiinsa verrattuna.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sanna-marinin-hallitus-jattaa-karmean-perinnon/5de7bf1f-7fba-4a9e-82b3-7d994e408ab1
Kun koronakriisi valtasi maan maaliskuussa 2020, niin oltiin harvinaisen yksimielisiä oikeistopopulisteja lukuunottamatta siitä, että uutta valtionvelkaa on otettava estääkseemme konkurssiuhkaa ja täten myös mahdollista massatyöttömyyden syntymistä sekä tietysti rahoittaaksemme terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset. Poikkeuksellinen tilanne oli yhteiskunnallisesti haastava jo pelkästään kyseessä olevan tarttuvan taudin vuoksi, mutta tietenkin myös siinä, miten yhteiskuntaa ei tarvitsisí ajaa yhtä syvään lockdown-tilaan, kuten esim. Italiassa päätettiin tehdä. Selvisimme suhteellisen kuivin jaloin siitä koronapujotteluradasta, koska yhteiskuntamme pidettiin auki siinämäärin, ettei tuotantoteollisuus seisahtunut.
Koronakriisi ei ole vieläkään täysin ohi, sillä virus vaikuttaa yhä keskuudessamme. Ja vain noin puoli vuotta sen jälkeen, kun koronarajoitukset purettiin aloitti Venäjä "erikoisoperaationsa" Ukrainassa. Eli käytännössä emme ole päässeet normalisoimaan yhteiskuntaa juurikaan kevään 2020 jälkeen. Ainoa muutos mitä on tapahtunut on se, että haasteet vain muuttuivat erilaisiksi. Se ajoi kansalaisten näkemyksen Nato-jäsenyydestä aivan uuteen tulokulmaan. Siinäkin päätöksessä oltiin harvinaisen yksituumaisia. Kuitenkin poliittinen yhteisymmärrys talouden tilasta alkoi jakaantua vaikka tässä energiakriisissä huoli kokonaisturvallisuudesta on yhteinen.
Vaalien lähestyminen näkyy selvästi poliittisissa kannanotoissa. Oppositio syyttää hallitusta holtittomasta velkaannuttamisesta vaikka todellisuus on se, ettei minkäänvärinen hallitus tässä tilanteessa voisi tehdä asioita juurikaan toisin. Ja jos sellainen hallitus jostakin löytyisi, niin tiedossa on että se ainoa vaihtoehto velalle olisi rajut muutokset yhteiskunnan rakenteisiin. Sitäkö kansalaiset todella tahtoisivat lisätaakakseen inflaation ajaessa kotitaloudet muutoinkin haastaviin tilanteisiin? Jos päätös olisi ollut tehdä leikkaavaa politiikkaa, se olisi mennyt täysin näpertelyn puolelle. Näin massiivisessa ongelmassa, jossa hallitus laskee velkatarpeeksi 18,9 mrd €, ei leikkauslistalla olisi muuta kuin lillukanvarsia. A-Studiossa Orpo nimesi leikkauskohteeksi kosteikkoviljelyn ja Purran sanoma oli taas, että kai siellä olisi ollut höylättävää vähän sieltä ja täältä. Näillä eväilläkö hallitus tekisi siis ne riittävät leikkaukset, jotka estäisivät velkaantumisen?
"Petteri Orpon leikkauslista aiheuttaa hilpeyttä Twitterissä – ”Kosteikkoviljely on se yllätysmuna”
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009043744.html
Mutta nämä lillukanvarretkin tietysti antavat haastajille syyn vaalikritiikille. Se on politiikan henki. Mutta hieman olisin huolissani opposition velkapuheista siinä kontekstissa, että mitä he itse olisivat sitten tehneet toisin? Työmarkkinapolitiikka on etujärjestöjen käsissä. Olisivatko he syöneet sanansa omista vaatimuksistaan ettei hallitus saa puuttua työmarkkinapolitiikkaan? Näinhän edellisenkin hallituksen kohdalla oppositio vaati ja hieman hämäräksi jäi silloisen pääministerin puuhat työnantajajärjestöjen seurassa. Se mikä tuossa jää juuri hämäräksi, on se lopputulos, jossa vain työntekijä osapuoli velvoitettiin osallistumaan kikyyn, mutta työnantajapuoli jäi täysin kaikkien velvoittavien toimien ulkopuolelle. Näinkö sitä yhteisesti ponnisteltiin kilpailukyvyn nimissä?
Miten tällaisissa maailmaa ravistelevissa ongelmissa kasvava valtionvelka näkyy ajavan opposition puheiden tielle, jotka ovat kuin kävelyä ohuen jään päällä? Pystyisivätkö oppositiopuolueet perustelemaan velkahuolensa siten, että ne olisivat ymmärrettäviä myös tämän meneillään olevan kriisin kohdalla? Tässä on heidän kohdallaan mahdollisuus siihen, että ne ajavat itsensä kansalaisten silmissä ristiriitaiseen valoon, jossa käsissä olevat mahdolliset tulevat ongelmat pitäisi ratkaista, mutta velkaantuminen pitäisi pysäyttää kuin seinään. Annettaisiinko ongelmien siis kaatua kansalaisten niskaan kuin saavillinen jäävettä? Yhtenäisyyttä kaivataan, ei eripuraa. Ja huom! Nämä ongelmat eivät ole korvamerkittyjä vain meille. Koko Eurooppa kamppailee samojen ongelmien äärellä vaikka toki kaikilla mailla ei ole samanlaisia ja samantasoisia ongelmia toisiinsa verrattuna.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.