mutta nyt ajatukset ja tunteet ovat kirkastuneet, vihdoinkin. Mieli on rauhoittumassa. Täytyi vähän eksyä, että löysi perille. Täytyi tuntea kipua ja rikkoutua, että eheytyi. Matka jatkuu, mutta leveämpää väylää. Kapeat, mutkittelevat polut on nyt kuljettu. Päätös on kirkkaana mielessä, mutta ei ole tarvetta toimia käytännössä. Ei ole hätää tai kiirettä, sillä tiedän nyt varmasti. Uskon, että sinäkin tiedät. Hengitän ja lepään hetken, toimin myöhemmin.
Aikaa tämä on vaatinut
Anonyymi
16627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä olen tiennyt koko ajan.
Mitä päätit?
Entä jos se sinun hän ei tiedä yhtään mitään.
Hän tietää koska olen pitänyt siitä huolen. Kommunikointi tapahtuu irl. Tämä täällä on vain ajatusten jäsentelyä.
Aiot jättää minut?
Kuuntele nyt ittees…
Ja tämä sivusta
Jätit mut yksin. Miks?
Et sinä toimi koskaan.
Minä olen toiminut ja toimin jatkossakin. Jos sinun hän ei toimi, etkä aio itsekään toimia, niin olisiko parempi kohdata tosiasiat ja jatkaa eteenpäin..?
Minä odotan
Sitten kun kirkastuu niin näet miten hyvin sovit muiden kanssa yhteen. Niiden kaltaistesi kanssa.
Rauha on vielä rikki..
Kovasti olet sitä mieltä että tuonnut hänelle ajatuksesi selkeästi ilmi kuitenkin aloituksesta saa kuvan ettet tee tai tule lähiaikoinakaan mitään asian edistämiseksi tekemään? Miten olet tuonnut asian ilmi? Hymy, puhuminen, seuraan hakeutuminen ja viestiin vastaaminen ei ole asian ilmituomista.
Jos yrittää väkisin sovittaa täältä lukemiaan kirjoituksia omaan tilanteeseen, kuvitellen ne oman ihastuksen kohteen kirjoittamiksi, on realiteetit jo kadonneet. Missä on järki, loogiikka?
Mikäli haaveidensa eteen ei tee mitään todellisessa elämässä, tuskin niiden aidosti haluaakaan toteutuvan. Tunteiden kohteena on silloin itse ihastuminen ja sen aiheuttama mielihyvä, ei henkilö. Tämä on toki inhimillistä, ihastuminen aiheuttaa huumeiden kaltaisen riippuvuuden ja sitä tiedostamattaankin pitää yllä. On vaikeaa kohdata tämä tosiasia ja sen tuoma tyhjyyden tunne, mutta se on edellytys omalle kehittymiselle ja sitä kautta myös todellisen rakkauden mahdollisuudelle. Rakkaushan on jotain aivan muuta kuin tuo haaveisiin pohjautuva ihastuminen. Ensin itsensä ja sitten toisen tuntemista kaikkine vikoineen ja heikkouksineen ja valinta rakastaa ei vain niistä huolimatta, vaan juuri niiden vuoksi. Myös jatkuvaa uuden opiskelua itsestä ja toisesta, sekä niiden suhteesta toisiinsa. Tässä usein mennäänkin vikaan, kun ajatellaan että tunnetaan toinen jo täysin. Olemme kuitenkin kehittyviä, jatkuvassa muutoksessa, yhdessä ja erikseen.
Kyllä tuo perustuu ihan aloituksiin ja kommentteihin minkä mielikuvan saannut. Ihmisillä on tapana juurtua tiettyyn kohtaan eikä siten etene elämässä mihinkään suuntaan, tässä olet ihan oikeassa.