Silloin kun teistä tuntuu, että olette tavanneet jonkun henkilön jota ajattelette ensimmäisenä aamuna ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa niin älkää epäröikö tehdä selväksi sille henkilölle mitä ajattelette hänestä.
Vielä kun itse ymmärtäisi sen miten tärkeää se on... kun huomaa todella rakastavansa jotakin ihmistä niin miksi se on niin vaikeaa kertoa hänelle siitä? Ajattelin aluksi,että kun olemme tutustuneet paremmin mutta nyt on mennyt kohta tasan vuosi ja mitä olen saavuttanut.. entistä vaikeampi kertoa.
...Vaikka toinen ihminen olisi antanut jo ymmärtää selkeästi, että omaa myös tunteita.
Jos kumpikaan ei ilmaise niitä, mitä tapahtuu? Jomman kumman on pakko uskaltaa. ja se taitaa useimmiten olla mies..
Vielä kun itse ymmärtäisi sen miten tärkeää se on... kun huomaa todella rakastavansa jotakin ihmistä niin miksi se on niin vaikeaa kertoa hänelle siitä? Ajattelin aluksi,että kun olemme tutustuneet paremmin mutta nyt on mennyt kohta tasan vuosi ja mitä olen saavuttanut.. entistä vaikeampi kertoa.
...Vaikka toinen ihminen olisi antanut jo ymmärtää selkeästi, että omaa myös tunteita.
Jos kumpikaan ei ilmaise niitä, mitä tapahtuu? Jomman kumman on pakko uskaltaa. ja se taitaa useimmiten olla mies..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Vastasin tuossa ylempänä olevaan "Neidin" kirjoitukseen. Ihmettelen muuten, ettet vielä VUODEN tuntemisen jälkeen ole saanut sanotuksi?!
Ehkä pelko tunteiden torjumisesta estää avoimesti sanomasta noita sanoja?
Olen sitä mieltä, että tunteista kertominen kannattaa - ja kuten itsekin totesit: ajoissa.
Pahimmassa tapauksessa toinen voi tulkita ilmaisunpuutteen niin, ettet olekaan tosissasi kiinnostunut. Ja se voi johtaa hänen tunteidensa viilenemiseen/kuolemiseen täysin. Eli: PUHUKAA hyvät ihmiset!! Riski voi olla tunteiden ilmaisemisessa, mutta se riski on sen arvoinen. Mikä onkaan kauniimpaa korville kuin "mää tykkään susta" tai "mää rakastan sua", ihan mikä kenenkin suuhun parhaiten sopii. Tuntuisi mahtavalta kuulla noi sanat juuri siltä ihmiseltä, jota kohtaan itse tuntee samoin!!!!!
on ihminen, jota ajattelen illalla vikana ja aamulla ekana, viime aikoina tyyppi ollut jo unissanikin jatkuvasti. Tunnettu yli vuosi, leikitelty, höpötelty ja kiistelty, tuntuu, että niin paljon on meidän välillä. Aloitetta vain ei kumpikaan ole tehnyt nimenomaan ajoissa, nyt luulen, että mies vain on leikkinyt kanssani ja olen pettynyt ja surullinen. Tänään juuri päätin, että kaikki leikit on nyt loppu, en kestä tätä pelaamista enää. Yritä sinä vielä tehdä eka siirto, tuskin on vielä myöhäistä! Päätin itse lopettaa toiveilun, mutta jos vaikka mies kuukaudenkin päästä kertoisi tunteensa, heittäytyisin silti heti mukaan...Plääh. Ole sinä rohkea, tuskin petyt!
Ei vuosi nyt välttämättä niin paha olo, vaikka ei olisi sanonut "rakastan" jos on ilmaissut tunteitaan muuten, vaikkakin lievemmillä ilmaisuilla tai teoilla.
Ei meidän suhteessa tunnustettu kuin joskus ~ 7kk jälkeen. Ja varmasti oli molemmat miettinyt jo hyvän aikaa tuntevansa niin ja haluavansa myös kertoa sen. Sitä ei vaan heti saanut suustaan. Pakko myöntää että tässäkin tapauksessa mies sanoi ensin, itse olisin vielä vähän aikaa odottanut mutta olisi se sieltä tullut...
En olisi ensimmäisen parin kuukauden aikana sitä halunnutkaan kuulla. En olisi silloin itsekään voinut sanoa sitä koska ei tuntenut niin hyvin (tai ei vain ollut kerennyt vielä rakastua) ja olisi tullut tosi vaivautunut olo jos toinen olisi sanonut rakastavansa (aikaisemmassa suhteessa kävi noin ja jotenkin tuntuu että se osittain pilasi koko jutun, tuntui kuin jätkä olisi yrittänyt edetä liian nopeasti).
Oli siinä ennen sanomista varmaan olemassa pelko että mitä jos toinen ei olekaan valmis sanomaan samaa takaisin. Olisi tullut todella yksinäinen olo. Onneksi se oli turha pelko :) Niinkuin varmaan sinullakin...