Pohdintoja multiversumista

Universumien amplitudit ovat aaltofunktion amplitudeja millä lasketaan ja joiden kanssa voi olla myös hiljaa. Jos tietää jonkin tulevaisuuden tapahtuman tietyn lopputuloksen amplitudin, MWI-ajattelun mukaan tietää, millä todennäköisyydellä oma universumisi kuuluu näihin tiettyihin universumeihin. Jos tämä on pieni voidaan esittää väite, että tästä universumista ei varmaan koskaan tule sellaista universumia missä (jotain minkä amplituid on pieni) ja siksi universumilla on ikäänkuin sääntöjä. Muutakin amplitudista voisi laskea, esim. silloin kun tapahtumia on useita erikseen tai muiden tapahtumien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Universumien amplitudit ovat aaltofunktion amplitudeja millä lasketaan ja joiden kanssa voi olla myös hiljaa. Jos tietää jonkin tulevaisuuden tapahtuman tietyn lopputuloksen amplitudin, MWI-ajattelun mukaan tietää, millä todennäköisyydellä oma universumisi kuuluu näihin tiettyihin universumeihin. Jos tämä on pieni voidaan esittää väite, että tästä universumista ei varmaan koskaan tule sellaista universumia missä (jotain minkä amplituid on pieni) ja siksi universumilla on ikäänkuin sääntöjä. Muutakin amplitudista voisi laskea, esim. silloin kun tapahtumia on useita erikseen tai muiden tapahtumien kanssa.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.

Osaisitko tarkentaa seuraavaa:"

Muutakin amplitudista voisi laskea, esim. silloin kun tapahtumia on useita erikseen tai muiden tapahtumien kanssa."

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.

Osaisitko tarkentaa seuraavaa:"

Muutakin amplitudista voisi laskea, esim. silloin kun tapahtumia on useita erikseen tai muiden tapahtumien kanssa."

Lue lisää

Tietyn universumin tai tietyn arvon sijaan voi tietää että kaikki amplitudin osat antavat jakauman sille, mitä samoista objekteista samalla tavalla valmistettuna tulee olemaan tuloksina tälle universumille. Jos tiedetään amplitudit, koska niitä on mitattu aikaisemmin monta, mutta jos ei mitata seuraavaa objektia, ei välttämättä sanottaisi että sitä varten on olemassa maailmoja samassa merkityksessä. Koska kun tulkinnasta puhutaan kuin se olisi fysiikan teoria, on sanottava, että universumi mittaa objektin olemalla itse kvanttitila ja tässä tilassa on eri tapaus jokaista mitattavaa lopputulosta varten. Universumin tapaukset liittyvät täydellisessä mittauksessa yksittäiseen arvoon, joka tulee olemaan sen tapaukselle vain tämä arvo siten, että nämä fysiikan lait eivät muuta tätä paria enää (tai vielä). Tästä universumin tapauksen ja yksittäisen mittausarvon parista muodostuu selkeä maailma. Ennen mittausta kaikki universumin tapaukset olisivat sitä, että objektia ei ole mitattu eikä universumissa olisi sitä pientä palaa, joka olisi aidossa fyysisessä mallissa muodostanut pareja itsestään ja mitattavan objektin arvoista. Jos ei ole laskemassa pareja, on laskemassa jotain muuta kuten kokonaisuutta.

Kahden kietoutuneen mitattavan objektin tapauksessa on kiellettyjä amplitudeja. Suurin osa objektipareista, jos ne eivät voisi olla kietoutuneet, olisivat kokonaan olematta eikä voida kuvitella olevan maailmaa ilman niiden välistä kietoutumista. Ei tulla laskeneeksi universumin pareja yhden objektin kanssa vaan molempien, vaikka sanotaan universumin mittauspalan olevan mittaamassa vain toista.

Anonyymi kirjoitti:

Tietyn universumin tai tietyn arvon sijaan voi tietää että kaikki amplitudin osat antavat jakauman sille, mitä samoista objekteista samalla tavalla valmistettuna tulee olemaan tuloksina tälle universumille. Jos tiedetään amplitudit, koska niitä on mitattu aikaisemmin monta, mutta jos ei mitata seuraavaa objektia, ei välttämättä sanottaisi että sitä varten on olemassa maailmoja samassa merkityksessä. Koska kun tulkinnasta puhutaan kuin se olisi fysiikan teoria, on sanottava, että universumi mittaa objektin olemalla itse kvanttitila ja tässä tilassa on eri tapaus jokaista mitattavaa lopputulosta varten. Universumin tapaukset liittyvät täydellisessä mittauksessa yksittäiseen arvoon, joka tulee olemaan sen tapaukselle vain tämä arvo siten, että nämä fysiikan lait eivät muuta tätä paria enää (tai vielä). Tästä universumin tapauksen ja yksittäisen mittausarvon parista muodostuu selkeä maailma. Ennen mittausta kaikki universumin tapaukset olisivat sitä, että objektia ei ole mitattu eikä universumissa olisi sitä pientä palaa, joka olisi aidossa fyysisessä mallissa muodostanut pareja itsestään ja mitattavan objektin arvoista. Jos ei ole laskemassa pareja, on laskemassa jotain muuta kuten kokonaisuutta.

Kahden kietoutuneen mitattavan objektin tapauksessa on kiellettyjä amplitudeja. Suurin osa objektipareista, jos ne eivät voisi olla kietoutuneet, olisivat kokonaan olematta eikä voida kuvitella olevan maailmaa ilman niiden välistä kietoutumista. Ei tulla laskeneeksi universumin pareja yhden objektin kanssa vaan molempien, vaikka sanotaan universumin mittauspalan olevan mittaamassa vain toista.

Lue lisää

Kiitos.

Olet aika pätevä.

Taidat olla uusi palstalla ?

Voisitko valita nimimerkin ?


..
..
heisielu

Anonyymi kirjoitti:

Tietyn universumin tai tietyn arvon sijaan voi tietää että kaikki amplitudin osat antavat jakauman sille, mitä samoista objekteista samalla tavalla valmistettuna tulee olemaan tuloksina tälle universumille. Jos tiedetään amplitudit, koska niitä on mitattu aikaisemmin monta, mutta jos ei mitata seuraavaa objektia, ei välttämättä sanottaisi että sitä varten on olemassa maailmoja samassa merkityksessä. Koska kun tulkinnasta puhutaan kuin se olisi fysiikan teoria, on sanottava, että universumi mittaa objektin olemalla itse kvanttitila ja tässä tilassa on eri tapaus jokaista mitattavaa lopputulosta varten. Universumin tapaukset liittyvät täydellisessä mittauksessa yksittäiseen arvoon, joka tulee olemaan sen tapaukselle vain tämä arvo siten, että nämä fysiikan lait eivät muuta tätä paria enää (tai vielä). Tästä universumin tapauksen ja yksittäisen mittausarvon parista muodostuu selkeä maailma. Ennen mittausta kaikki universumin tapaukset olisivat sitä, että objektia ei ole mitattu eikä universumissa olisi sitä pientä palaa, joka olisi aidossa fyysisessä mallissa muodostanut pareja itsestään ja mitattavan objektin arvoista. Jos ei ole laskemassa pareja, on laskemassa jotain muuta kuten kokonaisuutta.

Kahden kietoutuneen mitattavan objektin tapauksessa on kiellettyjä amplitudeja. Suurin osa objektipareista, jos ne eivät voisi olla kietoutuneet, olisivat kokonaan olematta eikä voida kuvitella olevan maailmaa ilman niiden välistä kietoutumista. Ei tulla laskeneeksi universumin pareja yhden objektin kanssa vaan molempien, vaikka sanotaan universumin mittauspalan olevan mittaamassa vain toista.

Lue lisää

Aaltofunktion amplitudit tarkoittavat minusta vain sitä että yhtään mitään ei voi tarkasti ennustaa koska todellisuus ei ole tarkkaan ottaen millään tavalla deterministinen millään tasolla vaikka erilaisilla olioilla (kuten atomeilla, molekyyleillä, kasveilla, eläimillä ja ihmisillä) onkin tyypillisiä tapoja toimia tietyissä olosuhteissa koska ne ovat ennenkin toimineet suurinpiirtein samalla tavalla riittävän samankaltaisissa olosuhteissa.

Sen sijaan että ajatellaan olioiden olevan ikäänkuin sellaisia koneita jotka on tuotteistettu mahdollisimman samankaltaisiksi niin yhtä hyvin niitä voidaan käsitellä ikäänkuin eliöinä tai samanlaisten olioiden joukkona joille vähitellen samoissa olosuhteissa on muodostunut tyypillisiä käyttäytymistapoja ja rutiineja jotka mahdollistavat niiden käyttäytymisen ennustamisen sillä edellytyksellä että se sitä olioita ympäröivät olosuhteet eivät muutu niin paljoa että se tapa/rutiini jotenkin häiriintyy ja lakkaa toimimasta.

Koska sekä matematiikka että perinteinen 2-arvoinen logiikka ovat tietyssä mielessä deterministisiä eli tuottavat aina samanlaisen lopputuloksen jos premissit/aksioomat tai alkuoletukset pysyvät samana niin luonnontieteellis-matemaattisesti orientuneille on vaikeaa hyväksyä että todellisuus ei noudatakaan samanlaista selkeää ja yksiselitteistä kaavaa kuin logiikka & matematiikka niin vasta kaksoisrakokokeen tapauksessa huomattiin ongelma perinteisen makrofysiikan suhteen ja keksittiin uudenlainen matemaattinen ja kvantitatiivinen laskentatapa eli Schrödingerin aaltofunktio.

“Where did we get that equation from ? Nowhere. It is not possible to derive it from anything you know. It came out of the mind of Schrodinger.” _ Richard P. Feynman

Aaltofunktio siis vain kuvaa sellaista todennäköisyysjakaumaa joka on mahdollinen tietyissä tunnetuissa olosuhteissa eli ne kaikki erilaiset skenaaariot missä hiukkanen voi olla ajan ja avaruuden koordinaatistossa jos ylipäätänsä olettaa että se aika-avaruuden koordinaatisto mukaan lukien ns. alkeishiukkaset ikäänkuin itsenäisinä toimijoina ovat jotenkin konkreettisia ja todellisia eikä vain kätevähkö tapa hahmottaa tapahtumia matematiikan kielellä.

Ei sen todellisuuden pohjimmaisen todennäköisyysluonteen takia tarvitse postuloida mitään muita vaihtoehtoisia universumia eikä myöskään kvanttifysiikan tulkintoja jotka kaikki ovat seurausta vain siitä että ei haluta luopua selkeästä matemaattis-loogisesta mekanistisen fysiikan maailmankuvasta joka varsinkin taivaankappaleiden valtavien kokonaisuuksien tasolla pitää hyvin paikkansa.

Multiversumit ovat pelkkää fiktiota ja änkyrädeterministien todennäköisyysähkyä....;-)

Luonnontieteiden maailmankuva on ollut Galileon ja Demokrititoksen ajoista lähtien melkoista sekoilua vaikkakin esim. toimivan tekniikan kehittämisen kannalta melko hyödyllistä ja käyttökelpoista sekoilua vaikka sekin on mennyt jo aika överiksi eli teknisestä kehityksestä on muodostunut jonkinlainen itsetarkoitus jonka haitat alkavat olla jo suurempia kuin konkreettiset hyödyt.

Suurten mokien tekemiseen tarvitaan suuria neroja vaikka se onnistuukin nykyään myös tietotekniikalla ja tekoälyllä. :D

...

Deterministisen (eikä vähänkään idealistisen Kööpenhaminalaisen) QM:n aaltofunktio ei ole tilastollinen todennäköisyysjakauma. Tilastollinen tarkoittaa, että sama asia on toistettava monta kertaa. Vain tilastollisissa Ensemble-tulkinnoissa ajatellaan, ettei QM kuvaa (koskaan) yhtä objektia, eli kielletään että olisi keksitty fysiikkaa kuvaamaan yhtä objektia.

"Ts. ns. aaltofunktio ei romahda koskaan täydellisesti kuten Kööpenhaminan tulkinnassa eikä myöskään tuota uusia vaihtoehtoisia todellisuuksia kuten multiversumimallissa vaan yksinkertaisesti ns. aineellinen todellisuus ..."

QM sisältää aaltofunkiton. Ajattele, että kirjoittaja voisi kokea useita tällaisia aaltofunktioita peräkkäin. Ne aallot ovat täysin identtiset keskenään, koska ne ovat tuotettu hyvin ja noudattavat yhtälöä päätyen deterministisesti samanlaisina kirjottajan luo. Vain sanomalla, että seuraukset tulevat aaltojen sijaan yhdestä muuttujan ominaisarvosta, voi sanoa että joskus seuraukset poikkeavat toisistaan. Jos haluat toisistaan poikkeavia seurauksia, tällöin on turha selittää, että aallon pitää saada olla edelleen olla olemassa, mutta et haluaisi säilyttää sitä niin että kyseessä on MWI, jossa ei vain näe osaa aallosta enää. Aaltoon voi missä tahansa vaiheessa jättää epämääräisyyttä miten vähän tahansa, mutta kyseisen epämääräisyyden väheneminen tarkoittaa suoraan sitä, että erilaisia seurauksia on yhtä vähän. Kaikki maailman tapahtumat eivät myöskään voi olla sellaisia, missä aaltoa muutetaan esim. siten, että sen varianssi kasvaa ja ääritapaukset jäävät todennäköisemmiksi kuin tapahtuman jälkeinen keskiarvo.

Tässä voi olla vähän rratkaisematonta istiriitaa. Yhtäältä kirjoittajan mielestä hänen ei varmaan tarvitse kokea mitään, mitä aaltofunktiot tai myöskään todennäköisyysjakaumat aiheuttavat vaan hän elää täysin suureiden ominaisarvojen maailmassa aaltoja tarkemmin mitattua elämää, joiden suureiden satunnaiseen muodostukseen näistä jakaumista hänellä on tulkinta tai metodi, joka on vähän sama kuin Kööpenhamina, mutta myös vähän sellainen kuin missä todellisuutta ei pidetä eksaktina aaltofunktiona vaan koko QM on todennäköisyysteoria (monikaan muista tällaisista ei välttämättä pidä todellisuutta todennäköisyystodellisuutena vaan voi pitää QM:ää epäeksaktina mallina jostain mikä edelleen on jotain muuta eksaktia kuin aalto). Samalla häntä häiritsee, jos jokin asia alkaa olla tai on hetken sellainen asia, joka ei ole levinnyt aalto, jota muut pitäisivät deterministisenä objektina.

Kun jokaisella aallolla on sama seuraus, kyseessä on se, että jokainen toistettu koe toteuttaa saman tilastollisen jakauman. Tulkinta voi silti olla, että jokainen objekti on itsekin olemassa ja on aallon kaltainen deterministinen objekti. Minkä jälkeen ratkaistaan sen päätyminen jakauman osaksi ratkaisemalla mittausongelma. Jos deterministisiä aaltoja pitää yksittäisinä objekteina, on paljon lähempänä todistusta sille, että jokainen objekti on pian kokeen jälkeen tai jopa sen aikana taas epämääräinen ja kasvanut aalto, koska aallon kasvua on saanut laskea ilman muiden tulkintojen tai tämän ketjun kirjoittajan kritiikkiä.

Anonyymi kirjoitti:

...

Deterministisen (eikä vähänkään idealistisen Kööpenhaminalaisen) QM:n aaltofunktio ei ole tilastollinen todennäköisyysjakauma. Tilastollinen tarkoittaa, että sama asia on toistettava monta kertaa. Vain tilastollisissa Ensemble-tulkinnoissa ajatellaan, ettei QM kuvaa (koskaan) yhtä objektia, eli kielletään että olisi keksitty fysiikkaa kuvaamaan yhtä objektia.

"Ts. ns. aaltofunktio ei romahda koskaan täydellisesti kuten Kööpenhaminan tulkinnassa eikä myöskään tuota uusia vaihtoehtoisia todellisuuksia kuten multiversumimallissa vaan yksinkertaisesti ns. aineellinen todellisuus ..."

QM sisältää aaltofunkiton. Ajattele, että kirjoittaja voisi kokea useita tällaisia aaltofunktioita peräkkäin. Ne aallot ovat täysin identtiset keskenään, koska ne ovat tuotettu hyvin ja noudattavat yhtälöä päätyen deterministisesti samanlaisina kirjottajan luo. Vain sanomalla, että seuraukset tulevat aaltojen sijaan yhdestä muuttujan ominaisarvosta, voi sanoa että joskus seuraukset poikkeavat toisistaan. Jos haluat toisistaan poikkeavia seurauksia, tällöin on turha selittää, että aallon pitää saada olla edelleen olla olemassa, mutta et haluaisi säilyttää sitä niin että kyseessä on MWI, jossa ei vain näe osaa aallosta enää. Aaltoon voi missä tahansa vaiheessa jättää epämääräisyyttä miten vähän tahansa, mutta kyseisen epämääräisyyden väheneminen tarkoittaa suoraan sitä, että erilaisia seurauksia on yhtä vähän. Kaikki maailman tapahtumat eivät myöskään voi olla sellaisia, missä aaltoa muutetaan esim. siten, että sen varianssi kasvaa ja ääritapaukset jäävät todennäköisemmiksi kuin tapahtuman jälkeinen keskiarvo.

Tässä voi olla vähän rratkaisematonta istiriitaa. Yhtäältä kirjoittajan mielestä hänen ei varmaan tarvitse kokea mitään, mitä aaltofunktiot tai myöskään todennäköisyysjakaumat aiheuttavat vaan hän elää täysin suureiden ominaisarvojen maailmassa aaltoja tarkemmin mitattua elämää, joiden suureiden satunnaiseen muodostukseen näistä jakaumista hänellä on tulkinta tai metodi, joka on vähän sama kuin Kööpenhamina, mutta myös vähän sellainen kuin missä todellisuutta ei pidetä eksaktina aaltofunktiona vaan koko QM on todennäköisyysteoria (monikaan muista tällaisista ei välttämättä pidä todellisuutta todennäköisyystodellisuutena vaan voi pitää QM:ää epäeksaktina mallina jostain mikä edelleen on jotain muuta eksaktia kuin aalto). Samalla häntä häiritsee, jos jokin asia alkaa olla tai on hetken sellainen asia, joka ei ole levinnyt aalto, jota muut pitäisivät deterministisenä objektina.

Kun jokaisella aallolla on sama seuraus, kyseessä on se, että jokainen toistettu koe toteuttaa saman tilastollisen jakauman. Tulkinta voi silti olla, että jokainen objekti on itsekin olemassa ja on aallon kaltainen deterministinen objekti. Minkä jälkeen ratkaistaan sen päätyminen jakauman osaksi ratkaisemalla mittausongelma. Jos deterministisiä aaltoja pitää yksittäisinä objekteina, on paljon lähempänä todistusta sille, että jokainen objekti on pian kokeen jälkeen tai jopa sen aikana taas epämääräinen ja kasvanut aalto, koska aallon kasvua on saanut laskea ilman muiden tulkintojen tai tämän ketjun kirjoittajan kritiikkiä.

Lue lisää

Tästä tulee väkisinkin pitkähkö vastaus koska oman ajatteluni viitekehys poikkeaa aika paljon nykyisestä konsensusmallista.

"Yksittäinen universumi, kuten sellainen missä alkuräjähtää pari sekuntin tarkasteluajalla, ei välttämättä tarvitse alussa energiaa. Tai sen energian tuleminen sinne olisi myös vähän selittämättä."

Yleisesti väitetään niin että universumin kokonaisenergia on nolla mihin päästään esim. sellaisella kirjanpidolla jossa aine ja antiaine ovat samansuuruisia tai siten että vastakkaiset plus ja miinus merkkiset sähkömagneettiset voimat kumoavat toistensa vaikutuksen ja vasta jonkinlaisen symmetriarikon tai vastaavan epätasapainotilan seurauksen syntyy mitattavissa olevaaa energian virtausta.

Tuo sähkömagneettinen potentiaali (joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä josta Oliver Heviside ne myöhemmin poisti) on todennäköisesti sama asia kuin tyhjiön nollapiste-energia (Dirac)

Sen sijaan että annetaan Schrödingerin aaltofunktiolle jonkinlainen konkreettinen olemassaolo niin selkeämpi malli minusta olisi sellainen skenaario josssa tuon nollapiste-energian nollasummavektorien informaatio määrittelee sen todennäköisyysjakauman jossa esifysikaalinen alkeishiukkanen ilmaantuu ja muutttuu mittavissa olevaksi.

Casimir & Aharonov–Bohm effektit ovat viitteitä siitä että sellainen skenaario voisi olla mahdollinen. Thomas Bearden kirjoissaan viittaa myös siihen että sähkömagnettinen potentiaali on myös todellinen vaikka se ei näykään ns. muunnosvektoreissa jotka mittaavat mitattavissa olevaa muutosta koska kyse on ns. nollasummaventoreista eli vastakkaisten vektorien nollasummasta vähän samalla tavalla kuin universumin kokonaisnergian skenaariossa. Siihen sähkömagneettisen potentiaaliin on kuitenkin varastoitunut valtava määrä energiaa ja myös informaatiota koska nollasummavektorien rakenteet voivat olla hyvin monimuotoisia ja koostua suuresta määrästä vektoreita joiden summa on nolla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Casimir_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Aharonov–Bohm_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Zero-point_energy


William Tillerin, Robert G. Jahnin ja Dean Radinin intentiotutkimukset ovat osoittaneet että koherentti, voimakas ja tarpeeksi pitkäkestoinen intentio vaikuttaa selkeästi fysikaaliseen todellisuuteen mahdollistaen satunnaisgeneraattorien ja kaksoisrakokokeen tuloksien manipuloinnin joten siinä mielessä se muunnos nollapiste-energian tasolta mitattavaksi hiukkaseksi on tavallaan samantapainen kuin se tietoisuuden aiheuttama aaltofunktion romahtaminen kuten Kööpenhaminalaisessa tulkinassa tai ainakin yhteensopivaa sen kanssa.

Suurin osa kvanttifysiikan pioneereista oli jonkinlaisia idealisteja eli pitivät tietoisuutta ensisijaisena suhteessa ns. materiaan (esm. Max Planc, Werner Heisenberg, Erwin Schrödinger jne.) .

Naturalistiset pohjimmiltaan sattumaan perustuvat selitykset ovat melko ontuvia varsinkin jos yrittää selittää esim. tekniikan,tieteen ja kulttuurin tuotokset pelkästään yhteensattumien ja determinismin kautta. (esim. naturalistinen selitys kännyköiden olemassaololle ja toiminnalle tai tieteen teorianmuodostukselle yms.)

Ei sitä tietoisuutta ja sen vaikutusta pääse karkuun oikein mitenkään. Länsimaiselle ajattelulle on hyvin tyypillistä asemoitua aina jotakin vastaan luoden keinotekoisia vastakkaisuuksia jota ideologiaa sitten yritetään pitää väkisin pystyssä (esim. katolisen kirkon inkvisitio, konsensustiedettä puolustavat skeptikkoyhteisöt jne.) ja ns. pyhät kirjoitukset ja pyhimykset joita ei saa kritisoida (Einstein ja suhteellisuusteoria, Darwin ja evoluutioteoria, luonnontieteiden kosmologian ja hiukkasfysiikan standardimallit) .

Itse en kannata alkuräjähdysteoriaa joka edellyttää valtavan suuren kvanttifluktuaation vaan sellaista mallia jossa ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti kvanttityhjiöstä ja maailmankaikkeuden entropiakirjanpito pysyy samalla suurinpiirtein tasapainossa sen uuden aineen jatkuvan ilmaantumien seurauksena joka mahdollistaa uusien tähtien ja galaksien synnyn niiden galaksien keskustoista ulospäin. Maailmankaikkeus on avoin systeemi suhteessa tyhjiöenergian tasoon.



"Kaikilla MWI-maailmoilla on yksi Hamiltonin funktio, joka on niiden energia ja määräisi kaikkien olemassaolevien energioiden energiat",

Tuo on sitä kvanttifyysikkojen mystiikkaa jota mm. Enqvist harrastaa koska tuollaisilla Hamiltoneilla ei ole mitään käytännön merkitystä koska niitä ei voi verifioida mitenkään.

"Termodynamiikkaa ei voi tarvita ennenkuin tietää varmasti, että energia siirtyy jostain johonkin. ."

MWI tapauksessa kiinnostaa vain se energian säilymisen laki eli jos niitä uusia kaikkeuksia pukkaa jatkuvasti vain sen takia että vuorovaikutuksissa voi olla >1 lopputulos eikä kuten klassisen fysiikan determinismissä täsmälleen 1 niin kyllä se vähän pistää epäilemään koko hypoteesin ja tulkinnan mielekkyyttä varsinkin kun muuten sitten ollaan äärimmäisen tiukkapipoisia niiden termodynamiikan pääsääntöjen noudattamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä tulee väkisinkin pitkähkö vastaus koska oman ajatteluni viitekehys poikkeaa aika paljon nykyisestä konsensusmallista.

"Yksittäinen universumi, kuten sellainen missä alkuräjähtää pari sekuntin tarkasteluajalla, ei välttämättä tarvitse alussa energiaa. Tai sen energian tuleminen sinne olisi myös vähän selittämättä."

Yleisesti väitetään niin että universumin kokonaisenergia on nolla mihin päästään esim. sellaisella kirjanpidolla jossa aine ja antiaine ovat samansuuruisia tai siten että vastakkaiset plus ja miinus merkkiset sähkömagneettiset voimat kumoavat toistensa vaikutuksen ja vasta jonkinlaisen symmetriarikon tai vastaavan epätasapainotilan seurauksen syntyy mitattavissa olevaaa energian virtausta.

Tuo sähkömagneettinen potentiaali (joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä josta Oliver Heviside ne myöhemmin poisti) on todennäköisesti sama asia kuin tyhjiön nollapiste-energia (Dirac)

Sen sijaan että annetaan Schrödingerin aaltofunktiolle jonkinlainen konkreettinen olemassaolo niin selkeämpi malli minusta olisi sellainen skenaario josssa tuon nollapiste-energian nollasummavektorien informaatio määrittelee sen todennäköisyysjakauman jossa esifysikaalinen alkeishiukkanen ilmaantuu ja muutttuu mittavissa olevaksi.

Casimir & Aharonov–Bohm effektit ovat viitteitä siitä että sellainen skenaario voisi olla mahdollinen. Thomas Bearden kirjoissaan viittaa myös siihen että sähkömagnettinen potentiaali on myös todellinen vaikka se ei näykään ns. muunnosvektoreissa jotka mittaavat mitattavissa olevaa muutosta koska kyse on ns. nollasummaventoreista eli vastakkaisten vektorien nollasummasta vähän samalla tavalla kuin universumin kokonaisnergian skenaariossa. Siihen sähkömagneettisen potentiaaliin on kuitenkin varastoitunut valtava määrä energiaa ja myös informaatiota koska nollasummavektorien rakenteet voivat olla hyvin monimuotoisia ja koostua suuresta määrästä vektoreita joiden summa on nolla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Casimir_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Aharonov–Bohm_effect
https://en.wikipedia.org/wiki/Zero-point_energy


William Tillerin, Robert G. Jahnin ja Dean Radinin intentiotutkimukset ovat osoittaneet että koherentti, voimakas ja tarpeeksi pitkäkestoinen intentio vaikuttaa selkeästi fysikaaliseen todellisuuteen mahdollistaen satunnaisgeneraattorien ja kaksoisrakokokeen tuloksien manipuloinnin joten siinä mielessä se muunnos nollapiste-energian tasolta mitattavaksi hiukkaseksi on tavallaan samantapainen kuin se tietoisuuden aiheuttama aaltofunktion romahtaminen kuten Kööpenhaminalaisessa tulkinassa tai ainakin yhteensopivaa sen kanssa.

Suurin osa kvanttifysiikan pioneereista oli jonkinlaisia idealisteja eli pitivät tietoisuutta ensisijaisena suhteessa ns. materiaan (esm. Max Planc, Werner Heisenberg, Erwin Schrödinger jne.) .

Naturalistiset pohjimmiltaan sattumaan perustuvat selitykset ovat melko ontuvia varsinkin jos yrittää selittää esim. tekniikan,tieteen ja kulttuurin tuotokset pelkästään yhteensattumien ja determinismin kautta. (esim. naturalistinen selitys kännyköiden olemassaololle ja toiminnalle tai tieteen teorianmuodostukselle yms.)

Ei sitä tietoisuutta ja sen vaikutusta pääse karkuun oikein mitenkään. Länsimaiselle ajattelulle on hyvin tyypillistä asemoitua aina jotakin vastaan luoden keinotekoisia vastakkaisuuksia jota ideologiaa sitten yritetään pitää väkisin pystyssä (esim. katolisen kirkon inkvisitio, konsensustiedettä puolustavat skeptikkoyhteisöt jne.) ja ns. pyhät kirjoitukset ja pyhimykset joita ei saa kritisoida (Einstein ja suhteellisuusteoria, Darwin ja evoluutioteoria, luonnontieteiden kosmologian ja hiukkasfysiikan standardimallit) .

Itse en kannata alkuräjähdysteoriaa joka edellyttää valtavan suuren kvanttifluktuaation vaan sellaista mallia jossa ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti kvanttityhjiöstä ja maailmankaikkeuden entropiakirjanpito pysyy samalla suurinpiirtein tasapainossa sen uuden aineen jatkuvan ilmaantumien seurauksena joka mahdollistaa uusien tähtien ja galaksien synnyn niiden galaksien keskustoista ulospäin. Maailmankaikkeus on avoin systeemi suhteessa tyhjiöenergian tasoon.



"Kaikilla MWI-maailmoilla on yksi Hamiltonin funktio, joka on niiden energia ja määräisi kaikkien olemassaolevien energioiden energiat",

Tuo on sitä kvanttifyysikkojen mystiikkaa jota mm. Enqvist harrastaa koska tuollaisilla Hamiltoneilla ei ole mitään käytännön merkitystä koska niitä ei voi verifioida mitenkään.

"Termodynamiikkaa ei voi tarvita ennenkuin tietää varmasti, että energia siirtyy jostain johonkin. ."

MWI tapauksessa kiinnostaa vain se energian säilymisen laki eli jos niitä uusia kaikkeuksia pukkaa jatkuvasti vain sen takia että vuorovaikutuksissa voi olla >1 lopputulos eikä kuten klassisen fysiikan determinismissä täsmälleen 1 niin kyllä se vähän pistää epäilemään koko hypoteesin ja tulkinnan mielekkyyttä varsinkin kun muuten sitten ollaan äärimmäisen tiukkapipoisia niiden termodynamiikan pääsääntöjen noudattamisessa.

Lue lisää

jatkoa:

"MWI on ajatusrakennelma, jolla ei ole fyysistä merkitystä."

Minusta mitään "fyysistä" ei ole edes olemassa. Kaikki on kokemuksellista ja niiden kokemuksissa esiintyvien säännönmukaisuuksien ja niiden kollektiivisesti konsensuksena havaittujen ominaisuuksien takia jotain osaa kokemuksesta on alettu kutsua aineeksi koska se osuus kokemuksesta on jotenkin pysyvän ja luotettavan tuntuista toisin kuin ajatuksiin, tuntemuksiin, aistimuksiin ja tunteisiin liittyvät kokemuksen komponentit puhumattakaan sitten niistä vähän epätavallisemmista kokemuksista joita paranormaaleiksi kutsutaan.

Millään matemaattisella formalismilla ei ole sellaista konkreettista fyysiseksi luonnehdittavaa arkikokemuksen vastinetta eli kaikki kuvitelmat atomeista pieninä biljardipalloina tai alkeishiukkasista atomien sisällä ikään aurinkokuntana pienoiskoossa ovat vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta eikä tieteen metodilla voi muutenkaan vahvistaa eikä kumota mitään ontologiaa eikä varsinkaan jos jo on valmiiksi omaksunut jonkin ontologian kuten fysikalismin ja naturalistisen todellisuuskäsityksen jolloin kyse on kehämäisestä päättelystä.




"Suurin osa kaikista kvanttifyysikoista on aina ollut sitä mieltä, että QM tms. on kaiken oikea olemus ja että siinä on jotain perää. Siten esim. pikkurillissä, jossa on miljardeja atomeja, on monimutkaisempi "quantum structure" kuin jossain pikkupallossa."

Tuskin kvanttifysiikan maailmankuva on oikea ja lopullinen vaikka ehkä vähän oikeamman suuntainen kuin klassisen fysiikan maailmankuva.

"Minusta ns. fysikaalinen todellisuus ei ole eikä edes voi olla täysin deterministinen eli "juuri sellainen kuin se on" vaan aina enemmän tai vähemmän määräytymättömässä tilassa ja kaikki ns. "luonnonlait" eli luonnossa havaitut säännönmukaisuudet ovat aina tilastollisia todennäköisyysjakaumia (kuten Schrödingerin aaltofunktion käsittelemät todennäköisyysaallot) ja se määräytymättömyys voi vähentyä ainoastaan vuorovaikutuksissa"

"Jos juuri vuorovaikutuksissa tapahtuu jotain ja muuten ei tapahdu mitään, on kyseessä paljon determinismiä."

Jos vain vuorovaikutuksissa tapahtuu jotain ja ainoa kausaaliketjun alullepanija voi ollla jokin sattuma kuten alkuräjähdys niin unohdetaan täysin tietoiset tahtojat kuten esim. ihmiset ja eliöt.
Determinismi on illuusiota koska kaikki säännönmukaisuudet ovat välillä 0....1 poislukien ääriarvot 0 ja 1 ja sitä todennäköisyysjakaumaa voi muokata varsinkin jos se muokattava systeemi on jollain tavalla kaoottinen jossa kaikki mahdollisuudet ovat suurinpiirtein yhtä todennäköisiä eikä jähmeä jossa todennäköisyys lähestyy yhtä.



" Jos juuri aaltoyhtälö käsittelee todennäköisyysjakaumia, niiden muoto on aina deterministinen."
Niinhän sitä väitetään mutta silloin on kyse erilaisesta determinismistä kuin klassisessa fysiikassa eli kyse on lähinnä siitä että todennäköisyysjakauma voi saada vain tiettyjä arvoja joidenkin raja-arvojen puitteissa eikä mitä tahansa.
ps. aaltofunktiota ei voi mitenkään kokea joten en jaksa vastata toiseen viestiisi

Anonyymi kirjoitti:

jatkoa:

"MWI on ajatusrakennelma, jolla ei ole fyysistä merkitystä."

Minusta mitään "fyysistä" ei ole edes olemassa. Kaikki on kokemuksellista ja niiden kokemuksissa esiintyvien säännönmukaisuuksien ja niiden kollektiivisesti konsensuksena havaittujen ominaisuuksien takia jotain osaa kokemuksesta on alettu kutsua aineeksi koska se osuus kokemuksesta on jotenkin pysyvän ja luotettavan tuntuista toisin kuin ajatuksiin, tuntemuksiin, aistimuksiin ja tunteisiin liittyvät kokemuksen komponentit puhumattakaan sitten niistä vähän epätavallisemmista kokemuksista joita paranormaaleiksi kutsutaan.

Millään matemaattisella formalismilla ei ole sellaista konkreettista fyysiseksi luonnehdittavaa arkikokemuksen vastinetta eli kaikki kuvitelmat atomeista pieninä biljardipalloina tai alkeishiukkasista atomien sisällä ikään aurinkokuntana pienoiskoossa ovat vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta eikä tieteen metodilla voi muutenkaan vahvistaa eikä kumota mitään ontologiaa eikä varsinkaan jos jo on valmiiksi omaksunut jonkin ontologian kuten fysikalismin ja naturalistisen todellisuuskäsityksen jolloin kyse on kehämäisestä päättelystä.




"Suurin osa kaikista kvanttifyysikoista on aina ollut sitä mieltä, että QM tms. on kaiken oikea olemus ja että siinä on jotain perää. Siten esim. pikkurillissä, jossa on miljardeja atomeja, on monimutkaisempi "quantum structure" kuin jossain pikkupallossa."

Tuskin kvanttifysiikan maailmankuva on oikea ja lopullinen vaikka ehkä vähän oikeamman suuntainen kuin klassisen fysiikan maailmankuva.

"Minusta ns. fysikaalinen todellisuus ei ole eikä edes voi olla täysin deterministinen eli "juuri sellainen kuin se on" vaan aina enemmän tai vähemmän määräytymättömässä tilassa ja kaikki ns. "luonnonlait" eli luonnossa havaitut säännönmukaisuudet ovat aina tilastollisia todennäköisyysjakaumia (kuten Schrödingerin aaltofunktion käsittelemät todennäköisyysaallot) ja se määräytymättömyys voi vähentyä ainoastaan vuorovaikutuksissa"

"Jos juuri vuorovaikutuksissa tapahtuu jotain ja muuten ei tapahdu mitään, on kyseessä paljon determinismiä."

Jos vain vuorovaikutuksissa tapahtuu jotain ja ainoa kausaaliketjun alullepanija voi ollla jokin sattuma kuten alkuräjähdys niin unohdetaan täysin tietoiset tahtojat kuten esim. ihmiset ja eliöt.
Determinismi on illuusiota koska kaikki säännönmukaisuudet ovat välillä 0....1 poislukien ääriarvot 0 ja 1 ja sitä todennäköisyysjakaumaa voi muokata varsinkin jos se muokattava systeemi on jollain tavalla kaoottinen jossa kaikki mahdollisuudet ovat suurinpiirtein yhtä todennäköisiä eikä jähmeä jossa todennäköisyys lähestyy yhtä.



" Jos juuri aaltoyhtälö käsittelee todennäköisyysjakaumia, niiden muoto on aina deterministinen."
Niinhän sitä väitetään mutta silloin on kyse erilaisesta determinismistä kuin klassisessa fysiikassa eli kyse on lähinnä siitä että todennäköisyysjakauma voi saada vain tiettyjä arvoja joidenkin raja-arvojen puitteissa eikä mitä tahansa.
ps. aaltofunktiota ei voi mitenkään kokea joten en jaksa vastata toiseen viestiisi

Lue lisää

"Yleisesti väitetään niin että universumin kokonaisenergia on nolla mihin päästään esim. sellaisella kirjanpidolla jossa aine ja antiaine ovat samansuuruisia tai siten että vastakkaiset plus ja miinus merkkiset sähkömagneettiset voimat kumoavat toistensa vaikutuksen ja vasta jonkinlaisen symmetriarikon tai vastaavan epätasapainotilan seurauksen syntyy mitattavissa olevaaa energian virtausta."

https://www.youtube.com/watch?v=Be6DJ9CbZW8
Kokonaisenergiaa ei väitetä yleisesti nollaksi vaan ainoastaan ne väittävät, joista gravitaatiokentän energiatiheyttä voi pitää negatiivisena. Ja jos sitä on yhtäpaljon. Silloin ei ole päätetty vielä, onko universumia pidettävä koskaan tilassa, missä ei ole kahta tai useampaa yhteenlaskettavaa energiaa, jotka poikkeavat nollasta, ja mistä ja millä on siihen pääsy tai poistuminen. Tässä energia on absoluuttista eikä vain kahden energian erotuksia.

Jos aine ja anti-aine olisivat liikkumatta päällekkäin yhdessä pisteessä, olisi ympärillä klassisesti ajateltuna 0 -arvoinen sähkömagneettinen kenttä. Aineella on kuitenkin lepoenergiaa massan verran, ja antiaineen massa on positiivista. Jos aineet kumoavat toisensa, energia säilyy kuten yleensä, ja muutuu joksikin muuksi. Esim. se voi muuttua kahdeksi fotoniksi, jotka alkavat liikkua 180 astetta vastakkaisiin suuntiin ja silloin SM-kentällä laskettaisiin olevan energiaa (melkein mikään muu SM-kentän konfiguraatio ei ole energiaa sisältävä kuin fotoni-tilat). Tähän ei tarvita symmetriarikkoa vaan kvanttitodennäköisyyttä, joka on samanlainen kuin kaksoisrakokokeessa tai kubittimittauksessa.

Symmetriarikko ei tarkoita yleisesti epätasapainotilaa. Universumin ja kentän symmetriarikko on tasapainotila sekä alussa, että lopussa, ja vain niiden välillä voisi olla ns. epätasapaino. Pitää paikkansa, että vain sen aikana on energiaa, joka on muuttuvassa muodossa. Ja eri energia-arvojen tasapainojen välillä on mahdollisuus energian muuttua ja olla jotain muuta kuin näitä.

Jos universumissa on paljon ainetta ja antiainetta ja vain toista pitää jäädä jäljelle, täytyy olla tapahtumia, jotka mm. eivät toteuta symmetriaa CP. Tämä on symmetria, jota lähes kaikki tapahtumat toteuttavat tänään ja toteuttivat haluttua hetkeä aikaisemmin myös. Symmetriarikkoa ei tapahdu silloin, kun jotain symmetriaa ei toteuteta. On oltava kaksi aineen olotilan vaihetta, joista ensin toisessa symmetria toteutuu ja toisessa ei. Ja yleensä universumin symmetriarikko on rikki ajan tällä puolella. Baryonigeneesissä on kyseessä hyvin lyhyt aika CP-epäsymmetriaa joka sinäkin aikana rajoittui vain joihinkkin reaktioihin (epäsymmetria on niiden alku ja lopputilojen välillä) eikä se liity yhden kokonaisen vuorovaikutuskentän kuvaukseen, jossa on myös jatkuvia muunnoksia ja niiden symmetrioita (kuten kierto kulman ympäri). Baryonigeneesin aikana on myös kineettisen kaasuteorian epätasapaino, eikä tavallinen termodynaamisuus ole voimassa.

"Tuo sähkömagneettinen potentiaali (joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä josta Oliver Heviside ne myöhemmin poisti) on todennäköisesti sama asia kuin tyhjiön nollapiste-energia (Dirac) "

Ei ole. Sähkömagnetismin tyhjiö ja nollapiste on se kun ei ole foroneja, mutta on edelleen aaltoratkaisu. Siinä kenttä ei ole vieläkään kaikikalla nollassa. Kentät, jotka tässä pienimmässä mahdollisessa aallossa ovat, voivat olla E ja B. Huomaa kun sanot yllä, että 'voimat kumoavat toisensa', tällaista ei tapahdu koko aallon pituudelta tässä, kun paikalla ei ole yhtään varausta eikä tähän aaltoon lisätä mitään toista kenttää.

"Sen sijaan että annetaan Schrödingerin aaltofunktiolle jonkinlainen konkreettinen olemassaolo niin selkeämpi malli minusta olisi sellainen skenaario josssa tuon nollapiste-energian nollasummavektorien informaatio määrittelee sen todennäköisyysjakauman jossa esifysikaalinen alkeishiukkanen ilmaantuu ja muutttuu mittavissa olevaksi."

(Jos vektorien summa on nolla, mikä on informaation summa, tai määrä jonkin voluumin sisällä?)

Ilman todellista aaltofunktion olemassaoloa, kaikki nollapiste-energiat olisivat hyvin tylsiä. Niillä ei olisi mitään määriteltyä informaatiota, eivätkä ne tuottaisi mitään toista todennäköisyysjakaumaa. Kvanttivakuumi per hiukkanen, jossa ei ole hiukkasia, ei koskaan muutu hiukkaseksi, jonka voi mitata. Näiden aaltofunktiot ovat erilaiset eivätkä voi muuttua toisikseen.

"Casimir & Aharonov–Bohm effektit "

Casimir-efekti johtuu jostain mitä tapahtuu oikeiden ja kiinteiden varausten välillä, eli levy on vuorovaikutuksessa levyn kanssa. Oikea vakuumi, missä väität jotain tapahtuvan, ei ole aina levyjen välissä eikä universumikaan ole ollut, ehkä.

Anonyymi kirjoitti:

"Yleisesti väitetään niin että universumin kokonaisenergia on nolla mihin päästään esim. sellaisella kirjanpidolla jossa aine ja antiaine ovat samansuuruisia tai siten että vastakkaiset plus ja miinus merkkiset sähkömagneettiset voimat kumoavat toistensa vaikutuksen ja vasta jonkinlaisen symmetriarikon tai vastaavan epätasapainotilan seurauksen syntyy mitattavissa olevaaa energian virtausta."

https://www.youtube.com/watch?v=Be6DJ9CbZW8
Kokonaisenergiaa ei väitetä yleisesti nollaksi vaan ainoastaan ne väittävät, joista gravitaatiokentän energiatiheyttä voi pitää negatiivisena. Ja jos sitä on yhtäpaljon. Silloin ei ole päätetty vielä, onko universumia pidettävä koskaan tilassa, missä ei ole kahta tai useampaa yhteenlaskettavaa energiaa, jotka poikkeavat nollasta, ja mistä ja millä on siihen pääsy tai poistuminen. Tässä energia on absoluuttista eikä vain kahden energian erotuksia.

Jos aine ja anti-aine olisivat liikkumatta päällekkäin yhdessä pisteessä, olisi ympärillä klassisesti ajateltuna 0 -arvoinen sähkömagneettinen kenttä. Aineella on kuitenkin lepoenergiaa massan verran, ja antiaineen massa on positiivista. Jos aineet kumoavat toisensa, energia säilyy kuten yleensä, ja muutuu joksikin muuksi. Esim. se voi muuttua kahdeksi fotoniksi, jotka alkavat liikkua 180 astetta vastakkaisiin suuntiin ja silloin SM-kentällä laskettaisiin olevan energiaa (melkein mikään muu SM-kentän konfiguraatio ei ole energiaa sisältävä kuin fotoni-tilat). Tähän ei tarvita symmetriarikkoa vaan kvanttitodennäköisyyttä, joka on samanlainen kuin kaksoisrakokokeessa tai kubittimittauksessa.

Symmetriarikko ei tarkoita yleisesti epätasapainotilaa. Universumin ja kentän symmetriarikko on tasapainotila sekä alussa, että lopussa, ja vain niiden välillä voisi olla ns. epätasapaino. Pitää paikkansa, että vain sen aikana on energiaa, joka on muuttuvassa muodossa. Ja eri energia-arvojen tasapainojen välillä on mahdollisuus energian muuttua ja olla jotain muuta kuin näitä.

Jos universumissa on paljon ainetta ja antiainetta ja vain toista pitää jäädä jäljelle, täytyy olla tapahtumia, jotka mm. eivät toteuta symmetriaa CP. Tämä on symmetria, jota lähes kaikki tapahtumat toteuttavat tänään ja toteuttivat haluttua hetkeä aikaisemmin myös. Symmetriarikkoa ei tapahdu silloin, kun jotain symmetriaa ei toteuteta. On oltava kaksi aineen olotilan vaihetta, joista ensin toisessa symmetria toteutuu ja toisessa ei. Ja yleensä universumin symmetriarikko on rikki ajan tällä puolella. Baryonigeneesissä on kyseessä hyvin lyhyt aika CP-epäsymmetriaa joka sinäkin aikana rajoittui vain joihinkkin reaktioihin (epäsymmetria on niiden alku ja lopputilojen välillä) eikä se liity yhden kokonaisen vuorovaikutuskentän kuvaukseen, jossa on myös jatkuvia muunnoksia ja niiden symmetrioita (kuten kierto kulman ympäri). Baryonigeneesin aikana on myös kineettisen kaasuteorian epätasapaino, eikä tavallinen termodynaamisuus ole voimassa.

"Tuo sähkömagneettinen potentiaali (joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä josta Oliver Heviside ne myöhemmin poisti) on todennäköisesti sama asia kuin tyhjiön nollapiste-energia (Dirac) "

Ei ole. Sähkömagnetismin tyhjiö ja nollapiste on se kun ei ole foroneja, mutta on edelleen aaltoratkaisu. Siinä kenttä ei ole vieläkään kaikikalla nollassa. Kentät, jotka tässä pienimmässä mahdollisessa aallossa ovat, voivat olla E ja B. Huomaa kun sanot yllä, että 'voimat kumoavat toisensa', tällaista ei tapahdu koko aallon pituudelta tässä, kun paikalla ei ole yhtään varausta eikä tähän aaltoon lisätä mitään toista kenttää.

"Sen sijaan että annetaan Schrödingerin aaltofunktiolle jonkinlainen konkreettinen olemassaolo niin selkeämpi malli minusta olisi sellainen skenaario josssa tuon nollapiste-energian nollasummavektorien informaatio määrittelee sen todennäköisyysjakauman jossa esifysikaalinen alkeishiukkanen ilmaantuu ja muutttuu mittavissa olevaksi."

(Jos vektorien summa on nolla, mikä on informaation summa, tai määrä jonkin voluumin sisällä?)

Ilman todellista aaltofunktion olemassaoloa, kaikki nollapiste-energiat olisivat hyvin tylsiä. Niillä ei olisi mitään määriteltyä informaatiota, eivätkä ne tuottaisi mitään toista todennäköisyysjakaumaa. Kvanttivakuumi per hiukkanen, jossa ei ole hiukkasia, ei koskaan muutu hiukkaseksi, jonka voi mitata. Näiden aaltofunktiot ovat erilaiset eivätkä voi muuttua toisikseen.

"Casimir & Aharonov–Bohm effektit "

Casimir-efekti johtuu jostain mitä tapahtuu oikeiden ja kiinteiden varausten välillä, eli levy on vuorovaikutuksessa levyn kanssa. Oikea vakuumi, missä väität jotain tapahtuvan, ei ole aina levyjen välissä eikä universumikaan ole ollut, ehkä.

Lue lisää

...

Aharonov–Bohm -efektissä ei ole (kun suurin osa sen tuottaa ja esittää tuloksina) fotoneja eikä sähkömagneettista vakuumia, eikä fermionien vakuumia. Siinä on klassinen SM-kenttä nelipotentiaalin muodossa, ja kvanttielektroneja, joilla on vaihe. Samasta asiasta saa tehdä QED-teorian samalla tavalla kuin tekisi sen Coulombin kentästä liikkumattoman varauksen ympärillä. Aharonov–Bohmilla ei siten pitäisi olla mitään merkitystä missään kvanttivakuumi-keskustelussa. Jos E on nolla ja B on nolla, tämä ei laske paljonko SM-kentässä tai SM-vakuumissa on energian määrää. E ei ole nolla ja B ei ole nolla voivat myös olla energialtaan nollia ja vakuumeita, koska ne eivät kerro onko paikalla fotoneita.

"Siihen sähkömagneettisen potentiaaliin on kuitenkin varastoitunut valtava määrä energiaa ja myös informaatiota koska nollasummavektorien rakenteet voivat olla hyvin monimuotoisia ja koostua suuresta määrästä vektoreita joiden summa on nolla."

Sähkömagneettinen nelipotentiaali A on nelivektori. Jos E ja B ovat nollia, se ei tarkoita, että A on nollavektori. Aharonov–Bohmissa A ei ole nolla. Mikään missä on informaatiota, ei sisällä pelkkää funktiota f 'on kaikkiaalla nollaa', vaan sen informaation määrän tuntee myös siinä, kun kirjoittaa f:n näkyviin. Kirjoittaminen ei tarkoita, että kirjoittaa saman asian monella tavalla, ja pyrkii ei-pelkistämään kaiken.

"Naturalistiset pohjimmiltaan sattumaan perustuvat selitykset ovat melko ontuvia varsinkin jos yrittää selittää esim. tekniikan,tieteen ja kulttuurin tuotokset pelkästään yhteensattumien ja determinismin kautta. (esim. naturalistinen selitys kännyköiden olemassaololle ja toiminnalle tai tieteen teorianmuodostukselle yms.)"

'Aito sattuma' ja determinismi ovat eri asioita ja ainakin naturalistin mielestä toisilleen vastakkaisia. Tieteellisissä kielissä kuten englanti ei ole niin montaa ilmaisua sattumalle, että sitä pidettäisiin joskus myös determinismin tuotteena.

"Itse en kannata alkuräjähdysteoriaa joka edellyttää valtavan suuren kvanttifluktuaation vaan sellaista mallia jossa ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti kvanttityhjiöstä ja maailmankaikkeuden entropiakirjanpito pysyy samalla suurinpiirtein tasapainossa sen uuden aineen jatkuvan ilmaantumien seurauksena joka mahdollistaa uusien tähtien ja galaksien synnyn niiden galaksien keskustoista ulospäin. Maailmankaikkeus on avoin systeemi suhteessa tyhjiöenergian tasoon. "

Jokainen aine ja energiakvantti on fluktuaatio, ja jos ne syntyvät, olisi parempi että ne eivät synny vaan ovat säilyneitä fluktuaatioita muista fluktuaatioista. Muutoin kvanttientropiakirjanpito on tosi härskiä. Eli sellaista, missä sitä rikotaan mahdollisimman paljon kuten sinulla, jotta olisi joku kuvitteltu taso missä universumi makaisi ikuisesti. Mikään mallissasi ei kuitenkaan osoita, että uusi aine ei olisi yhtä lämmintä kuin se vanha, jolloin termodynaaminen entropia voi karata nopeammin aineen luomisen ansiosta. Jos ajattelet että nyt on olemassa lämpötilat T1, T2 pisteissä A ja B, ja luot siihen keskelle T1 ja T2: puolessa välissä olevaa ainetta, luot paitsi entropiaa myös nopeamman lämmönsiirron sillan A;sta B:hen.

"Tuo on sitä kvanttifyysikkojen mystiikkaa jota mm. Enqvist harrastaa koska tuollaisilla Hamiltoneilla ei ole mitään käytännön merkitystä koska niitä ei voi verifioida mitenkään."

Hamiltonin funktion käyttö ei voi olla tahallista mystiikkaa, koska se on olemassa QM:ssä ja Schrödingerin yhtälössä ennen mitään tulkintaa. Kaikki laskeminen QM:ssä Hamiltonin funktiolla on käytännöllistä verrattuna muuhun maailmaan ja sen mielipiteisiin. Sen että on vain yksi H, vaikka on MWI:n mielestä monta maailmaa, voi verifioida kaksoisrakokokeessa toistamalla sen miljoona kertaa. Tässä H ei ole vielä koko universumin H. Ja tätä jälkimmäistä varten on luotettava fysiikkaan laboratorion ulkopuolisissa asioissa. Missä tässä ketjussa on verifioitava asia, niin verrataan sitä H:hon, josta se on tullut? (Jos muut H:t eivät asiaa muodosta on jonkun H:n verifiointi aika hyvä.)

"MWI tapauksessa kiinnostaa vain se energian säilymisen laki eli jos niitä uusia kaikkeuksia pukkaa jatkuvasti vain sen takia että vuorovaikutuksissa voi olla >1 lopputulos eikä kuten klassisen fysiikan determinismissä täsmälleen 1 niin kyllä se vähän pistää epäilemään koko hypoteesin ja tulkinnan mielekkyyttä varsinkin kun muuten sitten ollaan äärimmäisen tiukkapipoisia niiden termodynamiikan pääsääntöjen noudattamisessa."

MWI ei luo mitään uutta vaan se yhdistää olemassaolevaa asiaa uudella tavalla. Maailmasta puhuminen on sanamuoto sille, että mitattu aaltofunktio on aina olemassa entisellään tai hyvin kokonaisena, mutta on olemassa jotain, joka kokee siitä vain yhden arvon, ja on tähän arvoon sidottu mittauksen hetkestä eteenpäin. Kaikki nämä kokevat asiat ovat olleet jo olemassa energioineen, ja ne ovat muita aaltofunktioita, jotka ovat yhdessä universumin aaltofunktio. 'Kokee' ei tarkoita kokijaa tai tietoisuutta.

...

Anonyymi kirjoitti:

...

Aharonov–Bohm -efektissä ei ole (kun suurin osa sen tuottaa ja esittää tuloksina) fotoneja eikä sähkömagneettista vakuumia, eikä fermionien vakuumia. Siinä on klassinen SM-kenttä nelipotentiaalin muodossa, ja kvanttielektroneja, joilla on vaihe. Samasta asiasta saa tehdä QED-teorian samalla tavalla kuin tekisi sen Coulombin kentästä liikkumattoman varauksen ympärillä. Aharonov–Bohmilla ei siten pitäisi olla mitään merkitystä missään kvanttivakuumi-keskustelussa. Jos E on nolla ja B on nolla, tämä ei laske paljonko SM-kentässä tai SM-vakuumissa on energian määrää. E ei ole nolla ja B ei ole nolla voivat myös olla energialtaan nollia ja vakuumeita, koska ne eivät kerro onko paikalla fotoneita.

"Siihen sähkömagneettisen potentiaaliin on kuitenkin varastoitunut valtava määrä energiaa ja myös informaatiota koska nollasummavektorien rakenteet voivat olla hyvin monimuotoisia ja koostua suuresta määrästä vektoreita joiden summa on nolla."

Sähkömagneettinen nelipotentiaali A on nelivektori. Jos E ja B ovat nollia, se ei tarkoita, että A on nollavektori. Aharonov–Bohmissa A ei ole nolla. Mikään missä on informaatiota, ei sisällä pelkkää funktiota f 'on kaikkiaalla nollaa', vaan sen informaation määrän tuntee myös siinä, kun kirjoittaa f:n näkyviin. Kirjoittaminen ei tarkoita, että kirjoittaa saman asian monella tavalla, ja pyrkii ei-pelkistämään kaiken.

"Naturalistiset pohjimmiltaan sattumaan perustuvat selitykset ovat melko ontuvia varsinkin jos yrittää selittää esim. tekniikan,tieteen ja kulttuurin tuotokset pelkästään yhteensattumien ja determinismin kautta. (esim. naturalistinen selitys kännyköiden olemassaololle ja toiminnalle tai tieteen teorianmuodostukselle yms.)"

'Aito sattuma' ja determinismi ovat eri asioita ja ainakin naturalistin mielestä toisilleen vastakkaisia. Tieteellisissä kielissä kuten englanti ei ole niin montaa ilmaisua sattumalle, että sitä pidettäisiin joskus myös determinismin tuotteena.

"Itse en kannata alkuräjähdysteoriaa joka edellyttää valtavan suuren kvanttifluktuaation vaan sellaista mallia jossa ainetta ja energiaa syntyy jatkuvasti kvanttityhjiöstä ja maailmankaikkeuden entropiakirjanpito pysyy samalla suurinpiirtein tasapainossa sen uuden aineen jatkuvan ilmaantumien seurauksena joka mahdollistaa uusien tähtien ja galaksien synnyn niiden galaksien keskustoista ulospäin. Maailmankaikkeus on avoin systeemi suhteessa tyhjiöenergian tasoon. "

Jokainen aine ja energiakvantti on fluktuaatio, ja jos ne syntyvät, olisi parempi että ne eivät synny vaan ovat säilyneitä fluktuaatioita muista fluktuaatioista. Muutoin kvanttientropiakirjanpito on tosi härskiä. Eli sellaista, missä sitä rikotaan mahdollisimman paljon kuten sinulla, jotta olisi joku kuvitteltu taso missä universumi makaisi ikuisesti. Mikään mallissasi ei kuitenkaan osoita, että uusi aine ei olisi yhtä lämmintä kuin se vanha, jolloin termodynaaminen entropia voi karata nopeammin aineen luomisen ansiosta. Jos ajattelet että nyt on olemassa lämpötilat T1, T2 pisteissä A ja B, ja luot siihen keskelle T1 ja T2: puolessa välissä olevaa ainetta, luot paitsi entropiaa myös nopeamman lämmönsiirron sillan A;sta B:hen.

"Tuo on sitä kvanttifyysikkojen mystiikkaa jota mm. Enqvist harrastaa koska tuollaisilla Hamiltoneilla ei ole mitään käytännön merkitystä koska niitä ei voi verifioida mitenkään."

Hamiltonin funktion käyttö ei voi olla tahallista mystiikkaa, koska se on olemassa QM:ssä ja Schrödingerin yhtälössä ennen mitään tulkintaa. Kaikki laskeminen QM:ssä Hamiltonin funktiolla on käytännöllistä verrattuna muuhun maailmaan ja sen mielipiteisiin. Sen että on vain yksi H, vaikka on MWI:n mielestä monta maailmaa, voi verifioida kaksoisrakokokeessa toistamalla sen miljoona kertaa. Tässä H ei ole vielä koko universumin H. Ja tätä jälkimmäistä varten on luotettava fysiikkaan laboratorion ulkopuolisissa asioissa. Missä tässä ketjussa on verifioitava asia, niin verrataan sitä H:hon, josta se on tullut? (Jos muut H:t eivät asiaa muodosta on jonkun H:n verifiointi aika hyvä.)

"MWI tapauksessa kiinnostaa vain se energian säilymisen laki eli jos niitä uusia kaikkeuksia pukkaa jatkuvasti vain sen takia että vuorovaikutuksissa voi olla >1 lopputulos eikä kuten klassisen fysiikan determinismissä täsmälleen 1 niin kyllä se vähän pistää epäilemään koko hypoteesin ja tulkinnan mielekkyyttä varsinkin kun muuten sitten ollaan äärimmäisen tiukkapipoisia niiden termodynamiikan pääsääntöjen noudattamisessa."

MWI ei luo mitään uutta vaan se yhdistää olemassaolevaa asiaa uudella tavalla. Maailmasta puhuminen on sanamuoto sille, että mitattu aaltofunktio on aina olemassa entisellään tai hyvin kokonaisena, mutta on olemassa jotain, joka kokee siitä vain yhden arvon, ja on tähän arvoon sidottu mittauksen hetkestä eteenpäin. Kaikki nämä kokevat asiat ovat olleet jo olemassa energioineen, ja ne ovat muita aaltofunktioita, jotka ovat yhdessä universumin aaltofunktio. 'Kokee' ei tarkoita kokijaa tai tietoisuutta.

...

Lue lisää

...
Tarvitaan esim. miljardi elektronia mittaamaan yksi kaksoisrako-fotoni. Elektronit ottavat yhden tilan monista (enemmän kuin ihmemolekyylisi tapauksessa) ja tämä yksi tila tarkoittaa yhtä viivaa taululla. Aina kun elektroneilla on tämä tila, myös fotoni on tämän viivan kohdalla (oikeasti fotoni on lakannut olemasta, mutta laita sen tilalle myös kauemmin pysyviä asioita). Elektronit eivät käytä tähän läheskään kaikkea, mitä niillä on antaa ja tätä maailmaa saa vääntää useammaksi vielä monella tavalla, ja silti voidaan sanoa, että elektronien pitämä tila on edelleen näitä-ja-näitä-lukuarvoja ja niiden joukko on rikkoutumattomana parina sille, että fotoni on tilassa yksi viivoista (joka on oma joukkonsa tiettyjä lukuja). Tämä lukujen toisiinsa liittyminen on kuin kiinteä maailma, koska jos elektronit olisivat ihminen tämä ei näkisi fotonia tarkistaessaan enää satunnaisuutta (kunhan tarkistaa tietyllä tavalla). Lukujen paikat ovat valmiina ja valmius parittaa lukuja on valmiina ennen uutta ns. maailmaa.

Seuraavaksi kaikkien ympärillä olijoiden silmät katsovat näitä miljardeja elektroneja ja ne toistavat saman mutta on olemassa silmät, jotka näkevät vain meidän ja viivan antamamme tilan elektroneilla, ja koko multiuniversumin voluumi olisi mukautunut siihen, että on maailma, jossa miljardi elektronia on tällaisia eri vaihtoehtoineen, jos muutkin aaltofunktiotilat ovat samoin yhteydessä vain yhteen niistä. Nämä tilat kohteesta-elektroneihin-koko universumiin, voivat olla yhteen sidottuja miljardi vuotta tai vähemmän. Tämän yhteyden katoaminen on sama kuin un- tai dis-entaglement, mitä esim. kubiteille pitää tuottaa uutta laskutehtävää varten https://en.wikipedia.org/wiki/Controlled_NOT_gate eikä maailmasta sen jälkeen voisi enää puhua tai kyseessä on taas useita arvoja, joita elektronit näkisivät. Miljardin elektronin sisällä, niiden paikka-aaltofunktiot voivat siirtyä multiversumissa toisten luotaan pois tässä ajassa, jolloin niissä kuitenkin vaikuttaa itsessään ja muualla deterministisesti se asia, että niiden tietty tila oli yhteydessä fotoni-viivaan, mikä tieto voi siirtyä muihin objekeihin, jotka eivät ole näitä pois haihtuvia elektroneja eivätlä menetä kietoutumistaan yhtä helposti kuin ne. Silti se on turhaa ajatushommaa eikä eroa mitenkään surkean pienistä aaltofunktioista, joita yksi maailma käyttäisi yhtäaikaa.

"Minusta mitään "fyysistä" ei ole edes olemassa. Kaikki on kokemuksellista ja niiden kokemuksissa esiintyvien säännönmukaisuuksien ja niiden kollektiivisesti konsensuksena havaittujen ominaisuuksien takia jotain osaa kokemuksesta on alettu kutsua aineeksi koska se osuus kokemuksesta on jotenkin pysyvän ja luotettavan tuntuista toisin kuin ajatuksiin, tuntemuksiin, aistimuksiin ja tunteisiin liittyvät kokemuksen komponentit puhumattakaan sitten niistä vähän epätavallisemmista kokemuksista joita paranormaaleiksi kutsutaan. "

Tuollainen pysyvä ja luotettava on täysin ominaisuuksiltaan fyysistä, ja sen mitä on ominaisuuksiltaan olemassa voi myöntää olevan olemassa silloin. Myös loputkin sinusta saattaa olla fyysistä, jos joku alkaa joskus luottamaan siihen, että koet jollakin tietyllä tavalla asiat, ja tämä joku on täysin oikeassa.

"Determinismi on illuusiota koska kaikki säännönmukaisuudet ovat välillä 0....1 poislukien ääriarvot 0 ja 1 ja sitä todennäköisyysjakaumaa voi muokata varsinkin jos se muokattava systeemi on jollain tavalla kaoottinen jossa kaikki mahdollisuudet ovat suurinpiirtein yhtä todennäköisiä eikä jähmeä jossa todennäköisyys lähestyy yhtä."

Todennäköisyysjakauman summa (pinta-ala) on aina yksi, eikä sillä ole muita arvoja.

Ei ole mitään epädeterminististä, mikä voisi muokata jakaumaa. Silloin jakauma ja determinismi ovat tosia. Sitä että determinismi on vain jakaumassa, saa sanoa miksi huvittaa.

Deterministiset asiat voivat muokata oletusarvoisesti minkä tahansa jakauman miksi tahansa muuksi jakaumaksi ilman mitään erikoismuotoja, joihin ei mikään detereminismi koskisi. Deterministinen asia pitää kuitenkin kertoa ollaksemme varmoja, koska ei esim. deterministinen jähmeys tee jähmeydelle samassa paikassa mitään muutosta.

Kun puhuin ääriarvoista aaltofunktiolle, tarkoitin esim. sitä, että huoneessasi olevan elektronin paikan ääriarvo on kuussa. Todennäköisyys siellä on pieni, vaikka kuu ei ole edes kaukana. Huoneessasi ei voi tehdä montaa prosessia (ei edes kiihdytystä), joka saisi elektronin kuu-todennäköisyyden kasvamaan, mutta siten, että maapallon kuuttoman puolen todennäköisyys kasvaa valtavaksi myös. Tässä se tarkoittaisi, että elektronin todennäköisyys olla huoneessa olisi seuraavaksi myös olematon. Jos elektroni voisi sijaita vain tietyn kuuhiekanjyvän yhden molekyylin sisällä, tämä olisi melkein tarkkuutta lisäävä prosessi, mutta elämä pysyisi satunnaisena.

Maistiainen tuolta video luennolta :

Universumi on kuvattu vektorina hilbert avaruudessa joka noudattaa schrödingerin yhtälöä.

:-)

Anonyymi kirjoitti:

Maistiainen tuolta video luennolta :

Universumi on kuvattu vektorina hilbert avaruudessa joka noudattaa schrödingerin yhtälöä.

:-)

Ja pitäisi opetella paljon uusia käsitteitä :

Hamiltonian, eigenvalues, harmonic oscillator...

Tämä video taitaa olla suunnattu aihetta opiskelleille yo: ssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja pitäisi opetella paljon uusia käsitteitä :

Hamiltonian, eigenvalues, harmonic oscillator...

Tämä video taitaa olla suunnattu aihetta opiskelleille yo: ssa.

Lue lisää

Kvanttimaailman ja klassisen maailman suhde on hankala. Esim .Ilmeisesti dekoherenssi poistaa kvantti-ilmiöt jokapäiväisestä maailmastamme ?

Anonyymi kirjoitti:

Kvanttimaailman ja klassisen maailman suhde on hankala. Esim .Ilmeisesti dekoherenssi poistaa kvantti-ilmiöt jokapäiväisestä maailmastamme ?

Miksi emme elä momentum space :ssa.

:-)

Mitä mahtaa sekin tarkoittaa...

Anonyymi kirjoitti:

Miksi emme elä momentum space :ssa.

:-)

Mitä mahtaa sekin tarkoittaa...

Yritys johtaa gravitaatio kvanttikietoutumisesta ?

Anonyymi kirjoitti:

Yritys johtaa gravitaatio kvanttikietoutumisesta ?

Katsoin koko videon.

En ehkä suosittelekaan tuota videota kenellekään.

Esimerkiksi amplitudea ei mainittu sanallakaan.

Ehkä mun pitäs aloittaa siitä, että lukee ensin suomenkieliset artikkelit Wikipediasta fysiikasta ja etenkin kvanttimekaniikasta ja sitten mahdollisesti englanninkielisiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin koko videon.

En ehkä suosittelekaan tuota videota kenellekään.

Esimerkiksi amplitudea ei mainittu sanallakaan.

Ehkä mun pitäs aloittaa siitä, että lukee ensin suomenkieliset artikkelit Wikipediasta fysiikasta ja etenkin kvanttimekaniikasta ja sitten mahdollisesti englanninkielisiäkin.

Lue lisää

Fyysikko Sabine Hosssenfelder selittää tässä videolla miksi multiversumiteoria tuskin pitää paikkansa vaikka puhtaasti matemaattisen formalismin kannalta se vaikuttaakin mahdolliselta:

The Multiverse: Science, Religion, or Pseudoscience?

https://www.youtube.com/watch?v=QHa1vbwVaNU

Katsoin tänään myös tuon edellä linkitetyn Sean Carrollin youtubevideon eikä hänenkään esityksensä mitenkään selkeästi vahvista multiversumimallin uskottavuutta.

Multiversumi malli kuten monet muutkin matemaattiset konstruktiot ovat kielellisesti ilmaistuna hyvin samantapaisia kuin filosofien ja metafyysikkojen kehitelmät ja periaatteessa kaikki matematiikka onkin ilmaistavissa myös luonnollisella kielellä koska muuten sillä ei olisi mitään yhteyttä havaittuun empiiriseen todellisuuteen.

Luonnollisella kielellä ilmaistun hölynpölyn tunnistaa helpommin kuin matemaattisen formalismin avulla ilmaistun ja teoreettisissa luonnontieteissä on aika paljon sellaisia teorioita jotka eivät mitenkään eroa perinteisestä metafysiikasta ja filosofiasta sisältönsä puolesta ja niillä teorioilla on usein hyvin vähän tai ei ollenkaan empiirístä kosketuspintaa mihinkään (esim. säieteoria ja suurin piirtein kaikki laajat luonnontieteiden teoreettiset mallit siitä huolimatta että niillä teorioilla voi olla joitain käytännön sovelluksia koska eihän mitään koneitakaan tarkkaan ottaen ollut olemassa ennen ihmisiä)

B

Anonyymi kirjoitti:

Maistiainen tuolta video luennolta :

Universumi on kuvattu vektorina hilbert avaruudessa joka noudattaa schrödingerin yhtälöä.

:-)

EI ollut. Vektorina oli yksi pieni ja määrittelemätön alue paikka-avaruudesta.

Anonyymi kirjoitti:

EI ollut. Vektorina oli yksi pieni ja määrittelemätön alue paikka-avaruudesta.

Kantavektorit sen vektorin sisällä olivat 'E_n jouluea'.