Kautta eurooppalaisen demokratiakehityksen on satojen vuosien aikana keskusteltu siitä, myöntääkö parlamentti varat valtionpäämiehelle suostuntaverona valtionpäämiehelle vai voidaanko ylimysten tai kansanedustuslaitokset vain asettaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen.
Suomessa on päädytty siihen, että eduskunta ja toimeenpaneva presidentti ylipäällikkönä päättävät yhdessä. Rauhanturvaamisen käsite on Suomessa selkeä ja vakiintunut, kun taas rauhan palauttaminen ja rauhaanpakottaminen ovat vakiintumattomampia käsityksiä edellyttäen ääritapauksessa jopa sodankäynnin luonteisia tuhoamistehtäviä uhan ennalta ehkäisemiseksi. Kansainvälisen terrorin kyllästämässä ilmapiirissä on rauhaanpakottamisella myös kotirintama, missä suurimman eurooppalaisen uhrin ovat kantaneet espanjalaiset. Jotta kotirintama voidaan turvata, on tietenkin ääritapauksessa tingittävä kansalaisoikeuksista, mm. yksityisyyden suojasta ja kansalaisoikeuksista, mikä on sotatilanteessa historiallisestikin ymmärrettävää.
Kun kerran kriisinhallinta liittyy perustuslain kansainvälisiin velvoitteisiin, lienee parasta, että kriisinhallintalain Suomen perustuslain mukaisuus ja Euroopan unionin perustuslakisopimusluonnokmsen mukaisuus tarkastettaisiin ennen lain säätämistä. Ydinkohtia ovat kriisinhallinnan mahdollisesti edellyttämät ihmisoikeuksiin kuuluvat kansalaisoikeuksien rajoitukset, asevelvollisuuden ja virkavelvollisuuden laajuus tilanteessa, missä ei ole vielä poikkeustilalainsäädäntöä saatettu voimaan.
Suurella valiokunnalla tai ulkoasiainvaliokunnalla ei ole yhdessä ylipäällikönkään kanssa oikeutta aloittaa ilman eduskuntaa sotaa. Siksi olisi varminta säätää kriisinhallintalaki määräaikaiseksi perustuslain säätämisjärjestyksessä ennen kuin EU:n perustuslaki on hyväksytty ja ennen kuin Suomen perustuslakia pystytään mahdollisesti muokkaamaan EU:n kehittyvää puolustusulottuvuutta paremmin vastaavaksi.
Suomessa on päädytty siihen, että eduskunta ja toimeenpaneva presidentti ylipäällikkönä päättävät yhdessä. Rauhanturvaamisen käsite on Suomessa selkeä ja vakiintunut, kun taas rauhan palauttaminen ja rauhaanpakottaminen ovat vakiintumattomampia käsityksiä edellyttäen ääritapauksessa jopa sodankäynnin luonteisia tuhoamistehtäviä uhan ennalta ehkäisemiseksi. Kansainvälisen terrorin kyllästämässä ilmapiirissä on rauhaanpakottamisella myös kotirintama, missä suurimman eurooppalaisen uhrin ovat kantaneet espanjalaiset. Jotta kotirintama voidaan turvata, on tietenkin ääritapauksessa tingittävä kansalaisoikeuksista, mm. yksityisyyden suojasta ja kansalaisoikeuksista, mikä on sotatilanteessa historiallisestikin ymmärrettävää.
Kun kerran kriisinhallinta liittyy perustuslain kansainvälisiin velvoitteisiin, lienee parasta, että kriisinhallintalain Suomen perustuslain mukaisuus ja Euroopan unionin perustuslakisopimusluonnokmsen mukaisuus tarkastettaisiin ennen lain säätämistä. Ydinkohtia ovat kriisinhallinnan mahdollisesti edellyttämät ihmisoikeuksiin kuuluvat kansalaisoikeuksien rajoitukset, asevelvollisuuden ja virkavelvollisuuden laajuus tilanteessa, missä ei ole vielä poikkeustilalainsäädäntöä saatettu voimaan.
Suurella valiokunnalla tai ulkoasiainvaliokunnalla ei ole yhdessä ylipäällikönkään kanssa oikeutta aloittaa ilman eduskuntaa sotaa. Siksi olisi varminta säätää kriisinhallintalaki määräaikaiseksi perustuslain säätämisjärjestyksessä ennen kuin EU:n perustuslaki on hyväksytty ja ennen kuin Suomen perustuslakia pystytään mahdollisesti muokkaamaan EU:n kehittyvää puolustusulottuvuutta paremmin vastaavaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.