Vai onko elämää abortin jälkeen ollenkaan? :( Alusta asti oli selvää etten lasta vaan voinut tähän tilanteeseen hankkia. Minulla on ollut vakavaa masennusta jo muutaman vuoden (ja myös tätä ennen) ja lisäksi minulla ja avomiehelläni on kummallakin jonkinlaista alkoholiongelmaa. Tuntuu kuitenkin että vasta abortin jälkeen kunnolla tajusin mitä olin tehnyt. Äitienpäivä oli tuskaista ja vielä tuskaisempaa oli kun mieheni tyhmyyksissään sanoi minulle että hyvää äitienpäivää! No, tämän hän sanoi päissään kuin myös sen että "Mikset voinut edes harkita lapsen pitämistä?". (Kuin en edes olisi harkinnut!) Mieheni on 37-vuotias ja aina halunnut lapsia joten tiedän että tämä on tuskallista myös hänelle mutta kun myöhemmin tästä juteltiin, hän sanoi ettei edes ymmärtänyt miten vaikeaa tämä oli minulle. Vaikka näkikin minut itkevän hysteerisesti sen jälkeen! Miksei hän ymmärrä, tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi! Tunteilenko vaan liikaa? En voi olla ajattelematta koko asiaa ja masennuksen lisäksi tämä on liikaa, olen jo melkein sitä mieltä etten enää jaksa!
Elämä abortin jälkeen?
mirja83
6999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä elämää abortin jälkeen on.
Miehesi toimi tosi vastuuttomasti äitienpäivänä humalassa! Siitä mielestäni taas näkee, miten mies ei voi ikinä ymmärtää abortin merkitystä naiselle! On aivan ääliömäistä kännissä ylipäätään lähteä vatkaamaan asiaa, koska mikää asia ei ole ikinä niin huonosti etteikö sitä juomalla huonommaksi saisi!
Onko miehesikään ylipäätään todlla miettinyt mitä tämän lapsen saaminen olisi teidän elämäänne tuonut? Ja ennenkaikkea; mitä se olisi mieheltäsi vaatinut? Ei se lapsi noin vain tule ja hoida itse itseään. Sinä sen mitä ilmeisimmin olet ymmärtänyt, mutta miehesi ei. Olisiko miehesi oikeasti luopunut ryyppäämisestä? Olisiko alkanut valvoa öitä huutavan lapsen kanssa? Olisiko pitänyt lasta tärkeämpänä kuin itseään?
Empä usko! Valitettavasti olen nähnyt kuvailemasti tilanteen aivan liian usein (ja kokenut sen omassa lapsuudessa itse). Mitä todennäköisimmin olisit jäänyt yksin lapsen kanssa, kun miehesi jatkaa ryyppäämistä!
Joten älä anna moisten typerien lausuntojen tuhota itseäsi; sinulla on mahdollisuus vielä parantua! Sitten kun olet saanut itsesi kuntoon, olet valmis äidiksi.
voi olla ihan hirveää. Vain pieni osa naisista pääsee ilman tuntemuksia, monet nuoret, jotka tekevät tajuamatta asioita, tuntevat surunsa sitten, kun tulee eka lapsi. Mutta tosiasia on, että suurin osa naisista on pitkään rikki, se on vain tabu, kun aborttia esitellään niin helppona jokanaisen keinona. Abortin haitoista naisille ei saa puhua, koska se tulkitaan heti abortin vastustamiseksi.
Itsekin tein abortin, koska elämäntilanne oli lapsen tuloa vastaan. Nyt olen monta kuukautta surrut ja romuttanut elämääni paljon pahemmaksi kuin mitä yksi lapsi olisi sille voinut tehdä.
Masentunut nainen, joka tekee abortin, on suuressa vaarassa sairastua uudelleen tai pahemmin kuin aiemmin eli abortti ei elämäntilanneongelmissa olevalle ole mikään parannuskeino, vaikka syntyminen sille lapselle olisikin voinut olla haitallista.
Olen itse hakeutunut terapiaan, ja terapeutti sanoi, että suurin osa naisista kärsii valtavasti ja tekee pitkän surutyön ja itseyyttelyn jälkikäteen, vaikka abortti olisi kuinka ollut järjellä ymmärrettävä.
Tuntuu pahalta, sen luen viestistäsi, ja samaa voin sanoa minäkin, myös itse päädyin samaan eli tekemään abortin.
Tuska tuli vasta jälkikäteen, minulla.
Heti en itsekään tajunnut mitä olin tehnyt, ennenkuin vasta todella se asia "iski tajuntaan", ja siitä asti, se on vaivannut minua JOKA päivä.
Ajattelen asiaa. Se kummittelee joka päivä jossain alitajunnassa ellen sitä itse sitten ole jo aiemmin päivällä ajatellut tiedostaen.
Olen muuten samana vuonna syntynyt, v.-83.
olisi kiva jatkaa juttelemista sähköpostitse, asia on minulle yhtä henk. koht. kun sulle, ja tuntuu myös että miehelle se oli yhtä "kova paikka", mutta itseasiassa nainen onkin se joka siitä "suoranaisesti" kärsii eniten.
Minä ainakin uskon niin.
Sillä nainen on se joka ON RASKAANA, nainen tuntee ja vaistoo odotuksen ja lapsen olemassaolon... mies ei. ennenkuin synnytyksen jälkeen konkreettisemmin.
Jos haluat e-mailita, ossani on:
[email protected]
Itselleni tehtiin abortti muutama päivä sitten. Olin innoissani, että saan asian pois päiväjärjestyksestä. Minä ja poikaystäväni emme tässä tilanteessa myöskään pystyneet kuvittelemaan lapsen hankkimista.
Abortti oli niin kivulias sekä fyysisesti että henkisesti, että luulen etten siitä ihan heti yli pääse.. Vaikka asia oli järjen kanssa huolella mietitty, silti itkeskelen jatkuvasti wc-pöntöstä alas vedetyn syntymättömän lapseni perään.
Minulla on sama fiilis, että kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän. Ne kaverit joille olen kertonut, eivät tunnu tajuavan asian vakavuutta. Paras ystävä tokaisi abortin jälkeisenä päivänä puhelimessa että no soittele kun oot parantunut. Siis häh? EIkö tällasissa tilanteissa just frendit auta ja kuuntele ja muuta sen sellaista? No, onneksi on kundikaveri ja muita läheisiä.
Voimia sinulle! Kyllä sitä tästäkin yli päästään. Ennemmin tai myöhemmin :).
Kiitos kaikille vastanneille! Jos olisin lukenut viestini n. 2 kk ennen olisin vain tuhauhtanut tuolle "kukaan ei ymmärrä" mutta nyt tosiaan tiedän miltä se tuntuu. Paitsi että täällä niitä kanssasisaria tuntuu olevan, niitä jotka "ymmärtää" :) Kiitos marilyn osoitteestasi, saatan kirjoittaakin sinulle kun tunnumme ymmärtävän tätä tuskaa! Minun osoitteeni on [email protected] jos sinä (tai joku muu tämän kokenut) taas haluat jutella :)
mulle tehtiin abortti noin 1½ vuotta sitten ja en ole päässyt asian yli enkä varmaan koskaan pääsekään..se oli mulle aivan kauhea paikka..ikävöin sitä lasta jonka nyt olisin halunnut..heti abortin jälkeen mulla oli sellainen kausi että vaan itkin ja huusin että haluan vauvan takasi ja jne..ja ennen aborttia kun tajusin olevani raskaana mieli alt vaihteli kuin mikä..välillä olin niin onnellinen että saan vauvan ja välillä olin niin että ottakaa se heti pois mun sisältä..onko jollain ollut samoja tilanteita..itse abortti oli mulla tosi kivulias ja mulle jouduttiin laittaa ylimääräisiä pillereitä koska ei lähtenyt keskeytyy normaalisti...että näin mulla...kohtalo tovereita??mulle voi mailata jos [email protected] en kaipaa mitään tälläisiä viestejä "että oot murhaaja"ym...