Marja Saarenheimosta tuli vanhuustutkija ja hän teki väitöskirjan
vanhojen ihmisten muistelemisesta.
Se johti oivallukseen: kertomukset vaihtelevat sen mukaan kenelle
puhutaan, missä tilanteessa ja mihin puheella pyritään.
Ymmärrys puhetilanteiden merkityksestä muutti Marjan tapaa
kuunnella ihmisten tarinoita elämästä.
- Mietin aina miksi tämä on sanottu ja mikä tarkoitus on sanojen takana.
Se miten epäluotettava kaveri omaelämäkerrallinen muisti on,
on monelle yllätys.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/vanhuuden-tutkija-marja-saarenheimo-vanhanakin-voi-muuttua
vanhojen ihmisten muistelemisesta.
Se johti oivallukseen: kertomukset vaihtelevat sen mukaan kenelle
puhutaan, missä tilanteessa ja mihin puheella pyritään.
Ymmärrys puhetilanteiden merkityksestä muutti Marjan tapaa
kuunnella ihmisten tarinoita elämästä.
- Mietin aina miksi tämä on sanottu ja mikä tarkoitus on sanojen takana.
Se miten epäluotettava kaveri omaelämäkerrallinen muisti on,
on monelle yllätys.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/vanhuuden-tutkija-marja-saarenheimo-vanhanakin-voi-muuttua
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielenkiintoisia ajatuksia
- Muisteleminen on taaksepäin suuntautuva prosessi, mutta tapahtuu tässä hetkessä, tämän hetken tarpeisiin.
On tärkeä ymmärtää, että käsityksemme menneistä eivät ole koskaan lopullisia,
vaan saamme uusia oivalluksia, kun elämä jatkuu ja näkökulmamme muuttuu.
Iäkäskin voi mennä terapiaan (omilla rahoilla), juttelemaan ja saamaan henkistä helpotusta.
"Jotkut Marjan terapia-asiakkaista ovat ikäihmisiä. Korona-aika on vienyt osan istunnoista verkkoon, mutta monet haluavat riskeistä huolimatta tavata kasvotusten.
Ei ihme, sillä Marja kuuntelee tarkasti ja puhuu hitaasti ja levollisesti, mietiskellen. Se vapauttaa toisenkin puhumaan."
Ystävä, kaveri voi ajaa saman asian. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi.
On lämmittävää lukea, että vanhuuttakin joku kiinnostuu tutkimaan,
onkohan se harvinaista ?
Me vanhukset emme taida olla "korkeassa kurssissa",
mutta yhteiskunta voi olla meidän suhteemme helpottunut,
koska "luonnollinen poistuma" siivoaa meidät pois.
Alkaakohan ikääntyessä aliarvostaa itseään,
kun kuulee tai luulee sanottavan, että iäkäs ei ole enää hyödyksi ?
Kun yhteiskunta on ottanut meistä hyödyn työiässä,
(ja olemme saaneet siitä hyödyn)
eikö meillä ole oikeutta ilman syyllisyydentunnetta siirtyä
elämään omaa elämäämme, kun vaatimukset täyttävästi
emme enää työhön kykene ?
Mitä omaelämänkertamuistiin tulee on asioita, joista haluaisi päästä rauhaan.
Joskus miettii menikö kaikki niin kuin muistaa.
Onko kantanut sydämessään turhaa taakkaa.
Ihmisessä on monta kerrosta, koko elämänhistoriamme kulkee meidän
mukanamme elämämme loppuun asti.
Myöhemmin näkemykset ja käsitykset elämänvaiheista,
tapahtumien syistä ja seurauksista voivat muuttua.
Elämänkertamme elää.
Se ei ole valmis koskaan, niinkuin Marja Saarenheimo toteaa.