Uneksin viime yönä olevani Irakissa ja miesystäväni (joka todellisuudessa kuoli luonnollisesti Suomessa viime syksynä) oli ammuttu kuoliaaksi. Laitoin häntä valkoiseen ruumispussiin kotimatkaa varten. Kylmät varpaat/jalat eivät meinanneet mennä pussiin ja sulloin niitä sinne. Kun pussi oli valmis, ihmettelin, miten saan sen lentokentälle. Olin jonkin irakilaisperheen luona ja siellä oli kaapuihin pukeutuneita naisia. He sanoivat, että pitää tilata taksi, mutta että on ilta eikä sitä voi tilata ennen aamua.
Oli melko kalmainen matkatavara, mutta tunnelma unessa ei ollut ahdistava. Mistähän kertonee?
Oli melko kalmainen matkatavara, mutta tunnelma unessa ei ollut ahdistava. Mistähän kertonee?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni unesi kuvaa sitä miten jouduit luopumaan rakkaastasi yllättäen? Jotain jäi vielä sanomatta(paljonkin) ja haluaisit nyt jättää jäähyväiset kunnolla. Raahaat mukanasi miesystävääsi vielä , kuin ei olisikaan kuollut. Luonnollisestikin niin teemme.
Irak, ellei muuta yhteyttä?, kuvaa hätääsi ilman häntä.
Näin minä, mitenkähän muut tulkkaavat.
Tulkinnassasi oli tottakin, jotakin jäi todellakin sanomatta, asioita puhumatta ja selvittämättä, kun hän kuoli niin yllättäen. Ja luonnollisesti asia kulkee mukanani varmaan vielä pitkäänkin, vaikka aika hyvin olen surusta jo selvinnytkin. Irakiin ei ole yhteyksiä, varsinaista hätää en kuitenkaan tunne ilman häntä, mutta ajattelen, että yhtä hyvää en ehkä löydä. Kiitos tulkinnastasi.
Hei! Tuli mieleen, että valmistaudut "kotimatkalle", siis kenties olet juuri tehnyt surutyö-matkan ja tuntenut olevasi kuin vieraalla maalla. Jotakuinkin valmista on. Voit hyvästellä miehesi ja valmistaa myös hänet omalle matkalleen. Ajattelitko vielä tuoda hänet mukanasi? Tuntuuko sinusta, että jotain vielä tarvitsisit ennenkuin olet tästä selvinnyt? Tunnetko myös olevasi naisena jotenkin paitsiossa, olet verhonnut itsesi kaapuun. Yrität väkisin saada jalkasi liikkeelle. Mutta jostain syystä ne eivät ole yhteistyöhaluiset. Mikä estää sinua etenemästä tällä hetkellä toivomaasi suuntaan?
En ole ollut surutyömatkalla, surutyö on mennyt hyvin jo eteenpäin, ei ole ahdistavaa surua, kaipausta ja muistelua tietysti. Naisena paitsiossa? Hmmmm...ehkä jossakin mielessä, vaikka minulla ei ollut sitä kaapua, vaan niillä irakilaisnaisilla. Eteenpäinmenoa estää tällä hetkellä masennus ja lihominen, joskus on oltava kärsivällinen ja odotettava aikaa parempaa.