Eilen laitoin saitille kirjoitukseni eläkeläisten asemasta. Ettei voitaisi sanoa, että minua eläkeläisenä eivät huoleta muut yhteiskuntamme ongelmat, haluan tuoda nyt esille toisen, sitäkin pahemman ongelman.
Meillä on paljon erilaisia vaikeita ongelmia, joista tuo eläkeläisten jatkuvasti huononeva tilanne on yksi. Ja uusia erilaisia tulee jatkuvasti. Suurin yhteiskunnallinen ongelmamme on kuitenkin yhä se sama vanha: työttömyys. Sen rinnalla eläkeläisten ongelma on sittenkin pieni, ja ne monet muut ”ongelmat”, joista täälläkin eniten vaahdotaan, ovat mitättömiä.
Mutta mitkä ovat tuon suuren ongelman syyt, aiheuttajat? Siitä ollaan monta eri mieltä. Ja miten se saataisiin pienenemään? Yksimielisiä ei olla siitäkään. En keskity nyt noihin kysymyksiin, vaan käsittelen asiaa ”yleisesti”. Jos jollakin on mielestään hyviä ehdotuksia työttömyyden poistamiseksi, niin areena niille on avoin.
Tästä asiasta ainakaan ei voitane sanoa, että minulla eläkeläisenä olisi ”oma lehmä ojassa”. Tätähän tuolla pyrittii8n esittämään tuolla keskustan saitilla, jonne kirjoitukseni linkitin, ja jotakuta kirjoitukseni näkyi hermostuttaneen niin, että oli poistettu linkki siihen, vaikka kirjoituksessani käsiteltiin myös keskustan tai ainakin keskustalaisten pääministerien tekemisiä asiassa. Se kai olikin se suurin syy linkin poistoon.
Otan tämän asian nyt esille lähinnä siis siksi, että eilen puhuin tuosta eläkeläisten tilanteen vuodesta 1990 asti jatkuneesta huononemisesta. Ei saa jäädä kenellekään sellaista kuvaa, että me eläkeläiset emme kantaisia huolta muidenkin asioista ja koko Suomesta. Nuorten asia on meille erityisen läheinen siksikin, että meillä eläkeläisillä on jälkipolvissamme yleensä myös omia ”nuoriamme”, meille hyvin rakkaita ihmisiä.
Ja varmaan monet meistä eläkeläisistä ovat aikanaan kokeneet omakohtaisestikin myös työttömyyden kauheuksia. Minulle se ei loout ongelma työikäisenäkään. 16-vuotiaana alkaneella ja 63-vuotiaaksi jatkuneella työurallani olin työttömänä ainoastaan kuukauden 18-vuotiaana. Varusmiespalvelun jälkeen välittömästi alkanut työputki kesti sitten katkeamattomana eläköitymiseeni saakka, kun vähäiset siviiliopintoni suoritin työn ohella ja sotakouluissa opiskeltaessa palkka juoksi, mutta työpäivät saattoivat venyä ja ylityökorvauksia ei tunnettu.
Mutta moni ystäväni ja läheisenikin on joutunut ajoittain työttömyyden kouriin, ja tiedän hyvin, millaisiin ongelmiin se johtaa, varsinkin pitkittyessään. Työttömyys on yhteiskunnallisista ongelmista vaarallisin siksikin, että se poikii valtavasti muita ongelmia etenkin sosiaalisektorilla ja jopa lisää rikollisuutta. Ja se lisää suuresti veronmaksajien, yhä pienemmän joukon taakkaa välittömästikin, ja välillisesti kenties vielä enemmän.
Ovatko hallitus ja viranomaiset antaneet nyt lopullisesti periksi, eli hyväksyneet suurtyöttömyyden olemassaolon luonnollisena olotilana Suomessa? Hallitus kyllä puhuu yhtä, mutta teot puhuvat toista. Kun lukee lehtiä, seuraa muuta mediaa, katselee tilastoja ja kuulee ihmisten puheita, niin ei voi tulla muuhun tulokseen, kuin että hallitus on nostanut kätensä pystyyn asiassa, jota se piti hallitusohjelmassaan tärkeimpänä..
Työttömyys on ollut aina meillä suurempi ongelma kuin muissa länsimaissa ja varsinkin muissa pohjoismaissa. Ainoastaan sodanjälkeisenä kiihkeänä jälleenrakennuskautena työttömyyttä ei juuri ollut, mutta jo 1950-luvun alkupuolella se alkoi nostaa päätään. Niinpä minäkin jouduin vuosien 1953-54 vaihteessa työttömäksi täällä Helsingissä, josta syystä lähdin Lapin suurille savotoille, joilla viivyin sotaväkeen tulooni saakka.
Työttömyys alkoi pahentua 1960-luvun alussa, mutta meillä oli varaventtiili: Ruotsi, jonne meni 300 000 suomalaista työn perässä. Silti meillä ajoittain oli melkoista työttömyyttä. Työttömyyden pahenemisen vuoksi Kekkonen ”runnasi” kokoon Miettusen hätätilahallituksen vuonna 1975, vaikka työttömyys maassa oli tuolloin kohonnut vasta yli 7 %:n. Työttömyysprosenttimme olisi tosin jo tuolloin lähennellyt viime laman aikaisia lukuja, jos ne Ruotsiin menneet olisivat vielä olleet täällä.
Minulla oli nyt parin päivän matkallani lukemistona myös aikaisemmin lukematta jääneitä Helsingin Sanomien kuukausiliitteitä (melkoisia lukupaketteja, muuten). Huhtikuun liitteessä on ansiokas juttu työttömyyden monista kasvoista. Siihen liitetty työministeriön kuvaajakäyrän muotoon laadittu esitys työttömyyden kehityksestä vuosina 1989-95 kertoo paljon. Harmi, että en löydä samaa tilastoa netistä, joten joudun kertomaan siitä sanallisesti.
Kun työttömyys maassamme oli vuoden 1990 lopussa vajaa 100 000 ihmistä, se alkoi räjähdysmäisesti nousta vuonna 1991 ja oli saavuttanut huippunsa vuoden 1995 alussa, jolloin maassamme oli yli puoli miljoonaa työtöntä. Työttömyys oli siis kolmessa vuodessa Ahon hallituksen aikana yli viisinkertaistanut.
Kun työttömyys alkoi hiljalleen laskea 1994 Lipposen I hallituksen aikana, suunta jatkui hänen II hallituksensa loppuun saakka, ja niinpä vuoden 2003 alussa työttömyys oli pudonnut jo alle 300 000, eli oli lähes puolittunut kahdeksassa vuodessa. Sen jälkeen myönteinen kehitys tyystin pysähtyi, kunnes taas viime vuonna hieman jatkui.
Tietenkään tuo kymmenen vuoden takainen surullinen kehitys ei ole yksin Ahon eikä hänen hallituksensa syytä, vaan suurimmat syyt ovat kansainvälisessä lamassa, jota 1980-luvun lopun hullujen vuosien ylioptimistiset ratkaisut meillä pahensivat. Varmaan samassa mitassa vaikutti Neuvostoliiton romahtaminen, kiitos taloutemme liiallisen integroitumisen neuvostotalouteen. Eikä viimeisen parin vuoden huono kehitys ole yksin Vanhasen eikä hänen hallituksensa syytä, mutta toki hallituksen ja johtavan hallituspuolueen on siitä oma vastuunsa otettava.
Olin Valion palveluksessa melko laaja-alaisilla vastuilla niin noiden 1980-luvun lopun hullujen vuosien kuin niitä seuranneen lamankin aikana. Kun 1980-luvun loppuvuosina vedin mm. monia erilaisia hankinta- ja remonttiprojekteja, niin vakiomurhe oli se, että aikataulut ja kustannusarviot eivät pitäneet tavaratoimituksen ongelmien, työvoiman puutteen ja jatkuvasti kohoavien kustannusten takia.
Laman tultua se iski Valioon varmaan kovempana kuin moneen muuhun yritykseen, kun Valion kassavirrasta puolet tuli ulkomaankaupasta ja tuosta ulkomaankaupasta puolet romahti kerralla Neuvostoliiton kaupan täysin tyrehtyessä. Valiolla oli kiitelty kovasti Kekkosta siksi, että hän oli ollut muutaman kerran apuna valtavaksi kertyneen voivuoren myynnissä Neuvostoliittoon. Nyt ei noita muisteltu, vaan pidettiin paljolti Kekkosen syynä sitä, että neukkukauppa oli kasvanut niin kohtalokkaan suureksi, vaikka varmaan Valion omistajat ja johtajat olivat sitä aikanaan kovasti halunneet.
Lama ja sen seuraukset olivat raskaita esimiehellekin, vaikka hänen oma ”pallinsa” ei heilunut. Jouduin panemaan jäihin monia tarpeellisia projekteja ja useassa erässä irtisanomaan lähes puolet omasta väestäni, jota kyllä osittain korvattiin ulkopuolisilla sopimustyöntekijöillä. Oli kova paikka laittaa kilometritehtaalle monia vuosia taloa palvelleita hyviä työntekijöitä. Tosin eräs 55-vuotias korkeakoulutettu alaiseni, joskus aikaisemmin korkeammassakin asemassa talossa ollut, tuli pyytämään potkuja, jotta hän pääsisi työttömyyseläkeputkeen. Ilomielin toteutin hänen pyyntönsä.
Keskustavetoisten hallitusten ja työttömyyden kasvun kesken on selvä korrelaatio, sitä ei voida kiistää. Mutta mistä se johtuu? En syytä työttömyydestä yksin keskustaa, mutta kyllä sillä oma vaikutuksensa kielteiseen kehitykseen on ollut. Onko keskustan politiikka sellaista, että se lisää työttömyyttä. Jos, niin millä tavalla? Alkaisiko työttömyys taas laskea ripeämmin, jos keskusta siirtyisi oppositioon?
Kepulaiset tietenkin mielellään syyttävät edeltäjiä kaikista niistä huonoista ilmiöistä, joita on nähtävissä keskustavetoisten hallitusten aikoina. Mutta miten on selitettävissä se, että Lipposen hallitusten 8 vuotta jatkuneen hyvän kehityksen jälkeen tilanne alkoi taas heti huonontua keskustavetoisen hallituksen johdolla?
Niin, tuossa alussa jätin areenan avoimeksi hyville ehdotuksille työttömyyden poistamiseksi. Parhaana ehdotuksena en ehkä pitäisi työmarkkinajärjestöjen roolin pienentämistä, mutta jos joku sellaistakin perustellusti esittää, niin olisin siitä valmis keskustelemaan.
- - - - - - - - -
Tässä vielä eräitä linkkejä, joiden takaa löydätte yhtä ja toista edellä työttömyydestä esittämääni tukevaa tietoa:
Bruttokansantuotteen määrän muutokset neljännesvuosittain 1985-94:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Huomatkaa tuo järkyttävän syvälle sukellus vuosina 1990-92, ja Lipposen I hallituksen aikana vuodesta 1993 alkanut nousu. Lipposen II hallituksen loppupuolella vuonna 2000 taas hieman taannuttiin, mutta on huomattava, että taantuma on vertausta edellisiin hyviin vuosiin, ja nousu alkoi uudestaan vuonna 2001. Mutta keskustajohtoisen hallituksen aikana on taas junnattu paikallaan.
Työministeriöt tilastoja työttömyyden kehityksestä paikkakunnittain vuosina 2001-2004 löytyy seuraavan linkin takaa. Linkki on vaikeasti avautuva ja hidas, kun esitykset tulevat Adobe Readerin kautta, mutta jos jaksatte sitä kahlailla, niin näette, että työttömyys ei todellakaan ole juuri missään hellittänyt kahtena viime vuonna, ja on jopa pahentunut Itä- ja Pohjoissuomessa, joiden kepulaisalueiden työttömyyden luulisi olevan keskustavetoiselle hallitukselle erityisen huolen aihe ja toimenpiteiden kohde.
http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/07_tilastot/03_tilastojulkaisut/02_vuosi/index.jsp
Lohdullisin on alla olevasta linkistä aukeava Tilastokeskuksen tilasto, joka sentään osoittaisi työttömyyden valtakunnallisella tasolla laskeneen vuodessa eli maaliskuusta 2004 maaliskuuhun 2005 yhden prosenttiyksikön, eli 9,5 %:sta 8,5 %:iin.
http://www.stat.fi/til/tyti/index.html
Työttömyys ja työllisyystilanne ovat kuitenkin eri asioita. Alla olevasta linkistä aukeaa tilastoja, jotka osoittavat niin miesten kuin naistenkin työllisyysasteen alentuneen kahden viime vuoden aikana, eli myös viime vuonna, jolloin työttömyys oli hieman laskenut:
http://66.102.9.104/search?q=cache:hQtOFuwkP_AJ:www.labour.fi/talousenn/pten0804.htm ty%C3%B6tt%C3%B6myys 1989-2005&hl=fi
Meillä on paljon erilaisia vaikeita ongelmia, joista tuo eläkeläisten jatkuvasti huononeva tilanne on yksi. Ja uusia erilaisia tulee jatkuvasti. Suurin yhteiskunnallinen ongelmamme on kuitenkin yhä se sama vanha: työttömyys. Sen rinnalla eläkeläisten ongelma on sittenkin pieni, ja ne monet muut ”ongelmat”, joista täälläkin eniten vaahdotaan, ovat mitättömiä.
Mutta mitkä ovat tuon suuren ongelman syyt, aiheuttajat? Siitä ollaan monta eri mieltä. Ja miten se saataisiin pienenemään? Yksimielisiä ei olla siitäkään. En keskity nyt noihin kysymyksiin, vaan käsittelen asiaa ”yleisesti”. Jos jollakin on mielestään hyviä ehdotuksia työttömyyden poistamiseksi, niin areena niille on avoin.
Tästä asiasta ainakaan ei voitane sanoa, että minulla eläkeläisenä olisi ”oma lehmä ojassa”. Tätähän tuolla pyrittii8n esittämään tuolla keskustan saitilla, jonne kirjoitukseni linkitin, ja jotakuta kirjoitukseni näkyi hermostuttaneen niin, että oli poistettu linkki siihen, vaikka kirjoituksessani käsiteltiin myös keskustan tai ainakin keskustalaisten pääministerien tekemisiä asiassa. Se kai olikin se suurin syy linkin poistoon.
Otan tämän asian nyt esille lähinnä siis siksi, että eilen puhuin tuosta eläkeläisten tilanteen vuodesta 1990 asti jatkuneesta huononemisesta. Ei saa jäädä kenellekään sellaista kuvaa, että me eläkeläiset emme kantaisia huolta muidenkin asioista ja koko Suomesta. Nuorten asia on meille erityisen läheinen siksikin, että meillä eläkeläisillä on jälkipolvissamme yleensä myös omia ”nuoriamme”, meille hyvin rakkaita ihmisiä.
Ja varmaan monet meistä eläkeläisistä ovat aikanaan kokeneet omakohtaisestikin myös työttömyyden kauheuksia. Minulle se ei loout ongelma työikäisenäkään. 16-vuotiaana alkaneella ja 63-vuotiaaksi jatkuneella työurallani olin työttömänä ainoastaan kuukauden 18-vuotiaana. Varusmiespalvelun jälkeen välittömästi alkanut työputki kesti sitten katkeamattomana eläköitymiseeni saakka, kun vähäiset siviiliopintoni suoritin työn ohella ja sotakouluissa opiskeltaessa palkka juoksi, mutta työpäivät saattoivat venyä ja ylityökorvauksia ei tunnettu.
Mutta moni ystäväni ja läheisenikin on joutunut ajoittain työttömyyden kouriin, ja tiedän hyvin, millaisiin ongelmiin se johtaa, varsinkin pitkittyessään. Työttömyys on yhteiskunnallisista ongelmista vaarallisin siksikin, että se poikii valtavasti muita ongelmia etenkin sosiaalisektorilla ja jopa lisää rikollisuutta. Ja se lisää suuresti veronmaksajien, yhä pienemmän joukon taakkaa välittömästikin, ja välillisesti kenties vielä enemmän.
Ovatko hallitus ja viranomaiset antaneet nyt lopullisesti periksi, eli hyväksyneet suurtyöttömyyden olemassaolon luonnollisena olotilana Suomessa? Hallitus kyllä puhuu yhtä, mutta teot puhuvat toista. Kun lukee lehtiä, seuraa muuta mediaa, katselee tilastoja ja kuulee ihmisten puheita, niin ei voi tulla muuhun tulokseen, kuin että hallitus on nostanut kätensä pystyyn asiassa, jota se piti hallitusohjelmassaan tärkeimpänä..
Työttömyys on ollut aina meillä suurempi ongelma kuin muissa länsimaissa ja varsinkin muissa pohjoismaissa. Ainoastaan sodanjälkeisenä kiihkeänä jälleenrakennuskautena työttömyyttä ei juuri ollut, mutta jo 1950-luvun alkupuolella se alkoi nostaa päätään. Niinpä minäkin jouduin vuosien 1953-54 vaihteessa työttömäksi täällä Helsingissä, josta syystä lähdin Lapin suurille savotoille, joilla viivyin sotaväkeen tulooni saakka.
Työttömyys alkoi pahentua 1960-luvun alussa, mutta meillä oli varaventtiili: Ruotsi, jonne meni 300 000 suomalaista työn perässä. Silti meillä ajoittain oli melkoista työttömyyttä. Työttömyyden pahenemisen vuoksi Kekkonen ”runnasi” kokoon Miettusen hätätilahallituksen vuonna 1975, vaikka työttömyys maassa oli tuolloin kohonnut vasta yli 7 %:n. Työttömyysprosenttimme olisi tosin jo tuolloin lähennellyt viime laman aikaisia lukuja, jos ne Ruotsiin menneet olisivat vielä olleet täällä.
Minulla oli nyt parin päivän matkallani lukemistona myös aikaisemmin lukematta jääneitä Helsingin Sanomien kuukausiliitteitä (melkoisia lukupaketteja, muuten). Huhtikuun liitteessä on ansiokas juttu työttömyyden monista kasvoista. Siihen liitetty työministeriön kuvaajakäyrän muotoon laadittu esitys työttömyyden kehityksestä vuosina 1989-95 kertoo paljon. Harmi, että en löydä samaa tilastoa netistä, joten joudun kertomaan siitä sanallisesti.
Kun työttömyys maassamme oli vuoden 1990 lopussa vajaa 100 000 ihmistä, se alkoi räjähdysmäisesti nousta vuonna 1991 ja oli saavuttanut huippunsa vuoden 1995 alussa, jolloin maassamme oli yli puoli miljoonaa työtöntä. Työttömyys oli siis kolmessa vuodessa Ahon hallituksen aikana yli viisinkertaistanut.
Kun työttömyys alkoi hiljalleen laskea 1994 Lipposen I hallituksen aikana, suunta jatkui hänen II hallituksensa loppuun saakka, ja niinpä vuoden 2003 alussa työttömyys oli pudonnut jo alle 300 000, eli oli lähes puolittunut kahdeksassa vuodessa. Sen jälkeen myönteinen kehitys tyystin pysähtyi, kunnes taas viime vuonna hieman jatkui.
Tietenkään tuo kymmenen vuoden takainen surullinen kehitys ei ole yksin Ahon eikä hänen hallituksensa syytä, vaan suurimmat syyt ovat kansainvälisessä lamassa, jota 1980-luvun lopun hullujen vuosien ylioptimistiset ratkaisut meillä pahensivat. Varmaan samassa mitassa vaikutti Neuvostoliiton romahtaminen, kiitos taloutemme liiallisen integroitumisen neuvostotalouteen. Eikä viimeisen parin vuoden huono kehitys ole yksin Vanhasen eikä hänen hallituksensa syytä, mutta toki hallituksen ja johtavan hallituspuolueen on siitä oma vastuunsa otettava.
Olin Valion palveluksessa melko laaja-alaisilla vastuilla niin noiden 1980-luvun lopun hullujen vuosien kuin niitä seuranneen lamankin aikana. Kun 1980-luvun loppuvuosina vedin mm. monia erilaisia hankinta- ja remonttiprojekteja, niin vakiomurhe oli se, että aikataulut ja kustannusarviot eivät pitäneet tavaratoimituksen ongelmien, työvoiman puutteen ja jatkuvasti kohoavien kustannusten takia.
Laman tultua se iski Valioon varmaan kovempana kuin moneen muuhun yritykseen, kun Valion kassavirrasta puolet tuli ulkomaankaupasta ja tuosta ulkomaankaupasta puolet romahti kerralla Neuvostoliiton kaupan täysin tyrehtyessä. Valiolla oli kiitelty kovasti Kekkosta siksi, että hän oli ollut muutaman kerran apuna valtavaksi kertyneen voivuoren myynnissä Neuvostoliittoon. Nyt ei noita muisteltu, vaan pidettiin paljolti Kekkosen syynä sitä, että neukkukauppa oli kasvanut niin kohtalokkaan suureksi, vaikka varmaan Valion omistajat ja johtajat olivat sitä aikanaan kovasti halunneet.
Lama ja sen seuraukset olivat raskaita esimiehellekin, vaikka hänen oma ”pallinsa” ei heilunut. Jouduin panemaan jäihin monia tarpeellisia projekteja ja useassa erässä irtisanomaan lähes puolet omasta väestäni, jota kyllä osittain korvattiin ulkopuolisilla sopimustyöntekijöillä. Oli kova paikka laittaa kilometritehtaalle monia vuosia taloa palvelleita hyviä työntekijöitä. Tosin eräs 55-vuotias korkeakoulutettu alaiseni, joskus aikaisemmin korkeammassakin asemassa talossa ollut, tuli pyytämään potkuja, jotta hän pääsisi työttömyyseläkeputkeen. Ilomielin toteutin hänen pyyntönsä.
Keskustavetoisten hallitusten ja työttömyyden kasvun kesken on selvä korrelaatio, sitä ei voida kiistää. Mutta mistä se johtuu? En syytä työttömyydestä yksin keskustaa, mutta kyllä sillä oma vaikutuksensa kielteiseen kehitykseen on ollut. Onko keskustan politiikka sellaista, että se lisää työttömyyttä. Jos, niin millä tavalla? Alkaisiko työttömyys taas laskea ripeämmin, jos keskusta siirtyisi oppositioon?
Kepulaiset tietenkin mielellään syyttävät edeltäjiä kaikista niistä huonoista ilmiöistä, joita on nähtävissä keskustavetoisten hallitusten aikoina. Mutta miten on selitettävissä se, että Lipposen hallitusten 8 vuotta jatkuneen hyvän kehityksen jälkeen tilanne alkoi taas heti huonontua keskustavetoisen hallituksen johdolla?
Niin, tuossa alussa jätin areenan avoimeksi hyville ehdotuksille työttömyyden poistamiseksi. Parhaana ehdotuksena en ehkä pitäisi työmarkkinajärjestöjen roolin pienentämistä, mutta jos joku sellaistakin perustellusti esittää, niin olisin siitä valmis keskustelemaan.
- - - - - - - - -
Tässä vielä eräitä linkkejä, joiden takaa löydätte yhtä ja toista edellä työttömyydestä esittämääni tukevaa tietoa:
Bruttokansantuotteen määrän muutokset neljännesvuosittain 1985-94:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Huomatkaa tuo järkyttävän syvälle sukellus vuosina 1990-92, ja Lipposen I hallituksen aikana vuodesta 1993 alkanut nousu. Lipposen II hallituksen loppupuolella vuonna 2000 taas hieman taannuttiin, mutta on huomattava, että taantuma on vertausta edellisiin hyviin vuosiin, ja nousu alkoi uudestaan vuonna 2001. Mutta keskustajohtoisen hallituksen aikana on taas junnattu paikallaan.
Työministeriöt tilastoja työttömyyden kehityksestä paikkakunnittain vuosina 2001-2004 löytyy seuraavan linkin takaa. Linkki on vaikeasti avautuva ja hidas, kun esitykset tulevat Adobe Readerin kautta, mutta jos jaksatte sitä kahlailla, niin näette, että työttömyys ei todellakaan ole juuri missään hellittänyt kahtena viime vuonna, ja on jopa pahentunut Itä- ja Pohjoissuomessa, joiden kepulaisalueiden työttömyyden luulisi olevan keskustavetoiselle hallitukselle erityisen huolen aihe ja toimenpiteiden kohde.
http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/07_tilastot/03_tilastojulkaisut/02_vuosi/index.jsp
Lohdullisin on alla olevasta linkistä aukeava Tilastokeskuksen tilasto, joka sentään osoittaisi työttömyyden valtakunnallisella tasolla laskeneen vuodessa eli maaliskuusta 2004 maaliskuuhun 2005 yhden prosenttiyksikön, eli 9,5 %:sta 8,5 %:iin.
http://www.stat.fi/til/tyti/index.html
Työttömyys ja työllisyystilanne ovat kuitenkin eri asioita. Alla olevasta linkistä aukeaa tilastoja, jotka osoittavat niin miesten kuin naistenkin työllisyysasteen alentuneen kahden viime vuoden aikana, eli myös viime vuonna, jolloin työttömyys oli hieman laskenut:
http://66.102.9.104/search?q=cache:hQtOFuwkP_AJ:www.labour.fi/talousenn/pten0804.htm ty%C3%B6tt%C3%B6myys 1989-2005&hl=fi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sosialisointi? Lisä rajoitukset ja maksut työnantajille??
Olen tuossa avauksessani pyytänyty muita esittämään mielipiteitä, joita voisimme sitten tarkastella yhdessä. Minusta se olisi antoisin tapa lähestyä tätä vaikeaa asiaa.
Olenhan minä kyllä niitä toimenpiteitäkin esitellyt, enkä ole ollut niissä useinkaan samoilla linjoilla kuin esim. sinänsä ihan asiallisesti asioita käsittelevä Jaba43, enkä varsinkaan samoilla linjoilla kuin joku CITY-Keskusta, jota ei voitane koskaan asiallisuudesta syyttää. Ehkäpä myöhemmin esitän eräitä näkemyksiäni, jos toiset eivät halua niin tehdä.
esittää niitä ehdotuksia.
Omani menee suunnilleen näin: http://sp.liberaalit.fi/Liberaalitrp/Liberaalit - tavoiteohjelma.pdf
Minulla on todella nyt niin paljon muita kiireitä, että en ryhdy vastaamaan Sinulle tuosta asiasta, sillä minun tapanani ei ole vain huitaista tyhjänpäiväistä, vaan esittää perusteltua asiatietoa. Siihen minulla ei ole nyt aikaa.
Sen sijaan tuolla eläkeasiassa - joka onkin nyt päällimmäisenä työlistallani - olen laittanut ketjuun hieman lisätietoa. Sinulle en kyllä sielläkään vastaa, sillä näkkemyksesi on sen verran erikoinen, että ymmärrän Sinun pyrkivän sillä prpvosoimaan minua. Usein varsinkin tuolla keskustan saitilla helposti provosoituvana muistan nyt Mauno Koiviston kehoituksen: ei pidä prvosoitua, kun provosoidaan.
Tuosta liberaalien mainostamisesta sanoisin, että aikanaan äänestin ensin kansanpuoluetta ja sitten nimeltä muuttunutta liberaalista kansanpuoluetta aina niin kauan, kuin puolueella oli todellista merkitystä politiikassamme. Mutta jo kauan puolueen merkitys on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Se vanha kansanpuolue oli liberaali muutenkin kuin vain talousnäkemyksissään; ehkä sitä paremminkin kuvasi sen edeltäjäpuolueen nimi. Se oli Edistys, jonka riveistä nousi monia suuria valtiomiehiämme, mm. Risto Ryti.
Nykyisin noita edistyksen/liberaalisen kansanpuolueen arvopohjan vaalijoita ja perinteiden jatkajia on varmaan enemmän vapaamielisissä kokoomuslaisissa ja sosialidemokraateissa kuin nykyisen liberaalipuolueen vähäisessä joukossa. Senkin tuki kyllä otettaisiin kiitoksella vastaan tuossa eläkeasiassamme; saa nähdä, saammeko sitä.
niihin ei osallistuta. Eli turhaan avaat edes keskusteluja jos et ole valmis osallistumaan.
En ole yrittänyt provosoida sinua, en kuitenkaan mahda sille mitään jos juttusi ovat heikolla pohjalla. Talous on oltava kunnossa jos meinaa saada lisää etuja.
Pitääkö kannattaa jotain muuta vallassa olevaa kun liberaalit ei muka pysty vaikuttamaan?? Minä kannatan sitä mistä olen samaa mieltä, riippumatta sen vaikuttavudesta.
Liberaalitalouspolitiikka on siitä ihmeellistä että niitä asioita joutuu muutkin puolueet hoitamaan samalla tavalla. Liberaali talous on rakennettu luonnonlakien pohjalle, siinä tulee velkoja opettajaksi jos ei muuten opi.
Avauksessa on tuon yden linkin esittelyssä virhe. Pitää olla:
Bruttokansantuotteen määrän muutokset neljännesvuosittain 1985-2004:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Kyse on vain ryhtymisen rohkeudesta, sitä ei perinteisillä puolueilla ole.
Itse olen löytänyt aika hyvän kokonaisuuden, liberaalien ohjelma. Siellä on talous hoidettu ja sosiaaliturva ei ole passivoiva mutta antaa turvan ihmisille.
Tässä suora linkki: http://sp.liberaalit.fi/Liberaalitrp/Liberaalit - tavoiteohjelma.pdf
K.K.Korhonen arvostan todella tietämystäsi joten en rupea kovin syvälle vielä penkomaan ennekun saan hieman faktoja.
Jotenkin minulle jäi sellainen kuva noita kirjoiuksiasi lukiessa että katsot Viinasen hallituksen olevan syylinen lamaan.
Tosin toteat kyllä että ennen sitä oli yltiöpäinen luotto tulevaan joka romahti.
Itse en ihan laittaisi Viinasen piikkiin noita leikkauksia sillä jotain piti tehdä vaikkakin se tuntui kipeältä.
Niinistö jatkoi samaan malliin mutta demareiden varjossa.
Jotta en astuisi kenenkään tassuile pahoin niin tyydyn toteamaan että kaikki tekevät virheitä.
Mutta suurin mikä erottaa todelliset tekiät "Luusereista " ovat,että ne oppivat virheistään.
Ovatko nykyiset politikot oppineet niin siitäkin voidaan olla monta mieltä, mutta sen ratkaskoot jokainen itse kohdallaan.
Mitä tulee rakennetyöttömyyteen niin katsoisin isommaksi syyksi liian hyvän työttömyysturvan jos tiput liitonpäiviltä niin soppahuolto maksaa lopun. Kysyn onko se oikein.??
Varmasti moni vastaa että on.
Mutta heitämpä ajatuksen jos ihminen on n.500pvää työttömänä sehän passivoituu eli tottuu olemaan niukalla rahalla ja paljolla ajalla, Eikö.??
Mutta kuinka nämä saataisiin aktiiviseksi se onkin kipeämpi juttu ja korostan että tämä on minun henkilökohtainen mielipide ja yx keino muiden joukossa.
Eli asiaan sano mummokin lumessa...
Kun ihminnen tulee siihen pisteeseen että ns. liitonpäivät tulee täyteen ja ansiot putoaa soppa huollon rajalle niin hänelle ei annettaisikaan suoranaista rahaa vaan samalla osoitus töihin olkoon se sitten mitä vaan kunnan/kaupungin sisällä tapahtuvaa, Kylläkin sillä edellytyksellä että sitä ei käytetä tehokuuden saamiseksi.
Eli vanhoja työ paikkoja ei saa lakkauttaa.
Sillä jos olen oikein ymmärtänyt niin sillä saralla on töitä jos on maksaja/ Tekiä.
Tällä systeemillä olisi muutamia hyviä puolia:
1.Työtön saisi järkevää tekemistä jonka kautta paluu normaaliin elämään olisi mahdollista
2. Työt tulisi tehtyä jotka muuten jäisi tekemättä tai tehtäisiin tehottomasti.
Eli koko juttu kiteytetynä on että työtömyys turvaa on saatava joustavammaksi ja se ei onnistu jos kumpikin osapuoli seisoo ja vaatii toiselta tulematta vastaan yhtään itse.
sitä vanhan hyvän ajan velvoitetyöllistämistä. Ei olisi uusi keksintö. Mikäs hallitus poisti velvoitetyöllistämisen?
Miksi et puhu ollenkaan tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000008156223
Arvioi sen vaikutusta työttömyyteen ja vaikkapa pienyrittäjiin. Kenen on syy? Yleinen taloudellinen lama? Neuvostoliiton romahtaminen? Vai....
Kysympähän vaan, että eikös ne eduskunta vaalit olleet v 1991. Jos näin on niin vuoden -91 taloustilanteesta on täysin vastuussa Harri Holkerin hallitus. Vuoden -90 syksyllä se laati valtion talousarvion vaalivuodelle -91 ja hallituspuolueiden turvin sen hyväksyi eduskunta vuoden vaihteessa. Tänä vuonna työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti.
Vasta vuoden- 92 alusta lähtien voidaan katsoa alkaneen Ahon hallituksen talouspoliittisen vastuun.Olihan se laatinut ensimmäisen talousarvionsa vasta vuoden -91 lopussa. Näin se menee aina eduskuntavaalien aikaan, kun hallitusvalta vaihtuu.Vasta vaalien jälkeisenä vuonna uusi hallitus voi toteuttaa omaa talospolitiikkaansa.
Työttömyyden seuraukset usein jäävät toissijaiseen asemaan, koska niiden pääasiallinen kohde on syrjäytetty ja vaiennettu yhteiskunnassa.
Tätä kehitystä on nyt uutisoinnin ja uutisten kriittisellä kommentoinnilla aloittamassa sivut http://www.vuokko.info/new1.html ja kansalaisvaikuttamisen toiminta nimeltä KUTSU YHTEISTOIMINTAAN! koska se lienee ainoa tie, jolla tämä yhteiskunnallinen ja talouspoliittinen asennevamma saadaan korjattua ja työttömille ihmisarvoinen elämä, turvattu toimeentulo ja tulevaisuus.