Vaikutat siltä, kun jos vahingossa nähdään 🥺
Oletko mies surullinen?
Anonyymi-ap
39594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
En ole nähnyt hetkeen ketään, jonka olisin tunnistanut. Miksi stalkkaat jotain ihmistä ja tulet kuvailemaan häntä tänne?
En stalkkaa ja en ole kuvaillut häntä tänne.
Sinua ei kuule kukaan stalkkaa. Että putoa maan pinnalle.
No myönnän nyt kun muistan, että kerran kyllä kuvailin urheilulliseksi, mutta siinä kaikki.
Voitko ihan hyvin?
Olen ollut viime aikoina surullinen.
Juuri sen vuoksi se oma kaivattu pitää saada käsiinsä. Silloin ongelma on ratkaistu ja kaikki on jälleen hyvin 🥰.
En pysty ajattelemaan, että olisi minulle ainakaan.
Ohohohh
Minkä takia ohohohh?
Et hymyile enää mulle 😔 mitä tapahtu?
Toiveajattelua tuollaiset, on varmasti iloisempi, kun et ole näköpiirissä. Ei se sinua kaipaa, enkä edes kuvittele olevani tuo mies, mutta tiedän, että näin se yleensä menee.
Joo, näin se varmaan on. Olen jo vähentänyt käyntejä, ettei törmätä niin useasti 😔
Tai sinä et kestä. Ikävää.
Sinä et voi tietää mitään tuntemattomista, joten lopeta jeesustelu. Sivusta
Olen. Sinun olisi parempi unohtaa minut. Vika on minussa, ei sinussa. Vain yhteydellä voisin sinulle tilannetta selittää, mutta minä en ole ottamassa yhteyttä. Jos ei sitten vuosien päästä nähdä.
Olen viimeksi laittanut sinulle kysymysmerkkejä, siinä kaikki.
Meillä ei oikeastaan ole mitään yhteyttä ikinä ollutkaan. Satunnaista törmäilyä vaan.
Ja minä olen käsitellyt tunteitani täällä, et varmaan ole hän sillä tuskin hän on täällä ollut.
No voi ollakin täällä. Mitä kysymysmerkkejä olet laittanut?
Olen surullinen. Mutta mistä sinä sen tiedät?
Vaisto sanoo. Jotenkin sen voi lukea olemuksesta. Ehkä tosiaan johtuu minusta, eikä haluaisi nähdäkkään.
Sivusta kommentoin, että olen kyllä vähän surullinenkin.
Surullinen siitä, ettei juttu ole edennyt sen nuoren naisen kanssa edes siihen pisteeseen, että voitaisiin edes moikata toisiamme aina nähdessä.
Suru haihtuisi pois jos saisin nähdä naisen jota ikävän, sydän iloitsisi kun halaisimme. :)
No tuskin tästä kyse. En tiedä mikä on homman nimi.
En koskaan lakkaa ihmettelemästä tuota naisten pakonomaista tarvetta vatvoa toisten ilmeitä.
Sehän on ihan hyvä juttu tuo sensitiivisyys.
No olisihan se kiva tietää, että mikä vaivaa ja onko kaikki hyvin.
Kyllä sitä miehetkin osaa. Meillä on töissä kyyliä jotka tuntuvat tarkastelevan ja ylitulkitsevan ja vatvovan ainakin minun ilmeitä. Tiedä sitten miksi olen ajautunut tämmöiseen tilanteeseen. En ollut uskoa korviani kun ensi kertaa kuulin asiasta.
Ei voi sulkea silmiänsä siltä, jos näkee että toisella ei oo kaikki ok.
Höpönlöpöä, naiset kommentoivat kaikenlaisia ilmeitä, yleisin keskustelun avaus naiselta on kysymys, miksi sinulla on tuollainen ilme, sitä sitten vatvotaan pitkä tovi, olisi se ilme sitten minkälainen tahansa. Siinä vaiheessa on jo inho fiilis, että mene pois, ensivaikutelmansa on peruttamattomasti pilannut.
Jos sitten sanoo olevansa elämäänsä tyytyväinen ym. nainen on kuin myrkyn niellyt, joku saattaa jopa suuttua, jos sanoo nauttivansa elämästä, eikä halua uskoa.
Taitaa olla kyselijänaisilla aina paha olla, vaikka ei tuo minua erityisemmin kiinnosta, enkä mieti ihmisten ilmeitä, ei kuulu minulle, ei kiinnosta.
Eläkää kaikki omaa elämäänne, älkää toisten.
Hyvästit sitten 👋 tuli niin huono mieli näistä vastauksista, että poistun kokonaan näkökentästä ja täältä. Kaikkea hyvää silti sulle sinne melkein naapuriin 💙
🥺🍻🥺
Sitä ne trollit haluaa, siksi vastaavat paskasti, kuin jos tuntisivat keissisi. Mutta eiväthän he tunne sua tai sitä miestä. Älä välitä niistä!
Olen kyllä, ollut sitä jo useamman päivän. Aamulla kun herään niin entisen innostuneisuuden sijaan haluaisin vaan jäädä vuoteeseen itkemään. Nyt olen ollut kolme päivää "retriitissä" puhumatta oikeastaan kenellekään. En ole ollut netissä ja radio sekä telkku on ollut kiinni. Olen tehnyt tutstumismatkaa itseeni, käynyt läpi elämääni lähes lapsuudesta lähtien ja itkenyt niin, etten tiedä milloin olisin viimeeksi. En tiedä, onko tästä hyötyä, mutta juuri tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään mikään. Edes Suomeen laajeneva sota tai parantumaton sairaus ei saisi ilmettäni värähtämään. :-(
Oon ihmetellytkin kun sua ei ole näkynyt. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin 😔.
Olen sen verran paljon ihmetellyt olotilaani, että olen miettinyt olisiko minun parempi olla muualla kuin Suomessa. Analysointieni perusteelle uskon näin, koska en ole ollut näin surullinen muualla kuin täällä, jossa olen nyt neljä viimeisintä syksyäni viettänyt.
En kyllä osaa sanoa, mistä voisi johtua kun kotona pitäisi olla paras olla?
Riippuu puserosta 🤭 https://youtu.be/ZBkqnGyzeoU
F.32.2 niin surettaa