Nämä on olleet vaikeita päiviä, enkä voi ikävälleni mitään. Jotain hyvin merkittävää puuttuu elämästäni ja suru pitää minun mieleni maassa. Ole sinä onnellinen, edes.
Pystytkö nainen aistimaan suruni
Anonyymi-ap
451188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Täällä ainoastaan trollit ja stalkut aistivat heikkoutesi
Täällä sama olen surullinen.Kumpa näkisit minun kaipuuni,Tulin kotio olo on niin tyhjä.Tiedätkö haluan ja haluan.Koska tunnen rakkautta..
No mitä siitä puuttuu?
Oli suru mutta uuteen nousuun
Huomasin tietenkin että jotain on. Ikävää että olet surullinen, voisinkohan auttaa jotenkin...
Hän voisi auttaa. Pelkkä näkeminenkin ilahduttaisi, jos se häntäkin ilahduttaisi.
Voithan ottaa yhteyttä häneen...Ilahtuisi...
No tietenkin ilahduttaisi minua. Meidän pitäisi nyt sitten vaan nähdä... :)
No koska nähdään?
Laita viestiä koska haluat nähdä.
Me nähdään varmaan sitten kun minä teen jotain. Lähetän viestin tai tuun sun luo. En tiedä koska se tapahtuu... :)
Mehän nähdään ensi viikolla, sovitaan silloin tarkempi aika.
Missä me muka ensi viikolla nähdään?
No siellä missä aina nähdään säännöllisesti.
Jaa no ei ollut mulle sitten.
Juttele tai viestittele oikeassa elämässä, eikö se olisi hyvä idea.
Miksi juuri nyt on ollut vaikeeta, onko tapahtunut jotakin erityistä?
Koko ajan tässä on kärvistelty. Hänen poissaolonsa muistuttaa joka tilanteessa.
Jaa
Jos olisit hän, niin ajattelen sinua ja tunnen myös surua ja pohjatonta ikävää.
Tuntuu välillä, että en jaksa askelta ottaa. En voi mitenkään olla onnellinen, mieli on maassa. n>m
Piti sanoa myös, että aistin, sillä esim. nyt, kun todennäköisesti et ole yksin, paha olo ei tunnu samalla lailla, yhtä pahana, kuin keskellä arkipäivää, tai yöllä.
Sulla on herkkä ja vastaanottavainen sydän. Tiedä vaikka...
En pysty mutta sinä varmasti tunnet minun suruni? Ojennat auttavaa kättä sieltä täydellisyyden linnastasi.
En ole tietoinen siitä, että hänellä olisi syytä suruun.
Hän minun kuvitelmissa ojenti minulle kättään ja apuaan. Voi olla että kuvittelin kaiken.
Naisena voisin kirjoittaa täysin saman viestin miehelle.
Ei olisi pitänyt nähdä, taas valuu kyyneleet.
Tuskin minulle tämä. Päivä kerrallaan koetetan pitää itseäni ja elämää kasassa. Toivon että en häviä tätä taistelua, sillä elämässäni on niin paljon minusta riippuvaisia lähimmäisiä. En juhli täällä.
Minulla myös joku apeusjakso menossa. Olen viettänyt nelisen päivää omaehtoista retriittiä puhumatta oikeastaan kenellekään. Olen miettinyt asioita ihan vuosien takaa ja tällaisen hiljaien jakson aikana pintaan on tullut väkisinkin surumielisyyskin. En ole juurikaan käyttänyt edes nettiä vaan lukenut ja ratkonut paperiristikoita.
Aamulla herätessä olen tavoista poiketen jäänyt vuoteeseen makoilemaan jolloin kyyneletkään ei ole olleet kaukana.
Tiedän tunteen apeana mieli täälläkin , aamulla saa pakottaa itsensä ylös taas samanlaiseen päivään kun kaikki muutkin päivät . Kaipaus toisesta ihmisestä ei vissiin hellitä koskaan , mieleen tulee yhteisiä matkoja , ja kaikkia asioita mitä yhdessä tehtiin .
Mut vaan tyhjä talo ja hiljaista kun huopatossu tehtaalla.
Kapinoin jotenkin mielessäni tilannetta vaikka tiedän ettei se mihinkään johda .
Kissa seurana johon olen kiintynyt . Joten luulen että maailmassa on paljon alakuloisia ihmisiä
Mitenköhän niillä on elämä.
Joskus olen vihainen itselleni ja yritän itselleni sanoa että maailmassa soditaan on , luonnonkatastrofia ja vähättelen siten jotenkin omaa apeuttani . Joten kaikkea apeus laittaa ihmisen ajattelemaan . Mutta sanotaan että aurinko paistaa joskus risukasaankin , sitähän sitä odotetaan
Toivoa ei kannata heittää, vaikka itse toisinaan niin teenkin. Välillä oma toivomiseni menee liian pitkälle, mutta ehkä sekin parempi kuin ei mitään. Ehkä edessä on vielä yllätyksiä.
Pystyin kyllä, en vain tiedä syytä siihen.
Itselläni myös suru, mahdoitko huomata.
Sinulta en sitä pysty peittämään.
Muuten yritän olla huoleton pelle ja kätkeä sisimpäni.
Muiden ihmisten ei tarvitse tietää.
Se on joskus rankkaa ja kun pääsen kotiin annan sen tulla.
Näin ei vain voi kovin kauan jatkua.
Millon näit viimeksi?
Oot jo pitkään näyttänyt väsyneeltä. Oon miettinytkin onko sulla jotain murheita, silmissäsi ei ole samanlaista pilkettä kuin ennen. Toivon, että oltaisiin sellaisissa väleissä, että voisit kertoa mulle. Toivon, että nähdään pian.
Mulla tämän surumielisyysjakson syy ei ole selvinnyt, vaikka olen retriisissäni analysoinut asiaa. Sen tiedän kuitenkin ettei se johdu mistään romanttisesta suhteesta tai sen puutteesta.
Muuta en toivo kuin että olotilani normalisoituisi mahdollisimman pian, ennenkuin päätän tehdä jotain oloni helpottamiseksi.
En osaa olla onnellinen, kun mietin sinua ja sitä, jos tuo aloituksen teksti olisikin totta ja kaipaisit epätoivoisena. Mitä olisinkaan sinulle aiheuttanut. Myös se, että pysyt etäällä tekee minut onnettomaksi, tarvitsisin sinua, vaikka et ehkä sitä uskoisi.
En pysy tarkoituksella etäällä. Nyt vain ei ole edellytyksiä muuhun. Olisi unelmaa viettää edes päivä hänen seurassaan, ihan missä tahansa.
Niin olisi, mutta et taida haluta edes nähdä. Jätät tilaisuudet siihen käyttämättä.
Voihan olla, että en ole hän.
Samankaltaisin sanoin sanoisin miehelle. Ikävä on ollut niin pitkään.
Surun aistii näkemättäkin. Jossain menee raja, mikä on jokaiselle tarkoitettu ja se on otettava vastaan. Onnellisuutta ei oteta pyynnöstä koska se ei tule olemaan silloin aitoa onnellisuutta. Ole sinä kärsivällinen. Elämän puutteellisuus pitää toiveitä yllä.
Samaistun aloittajan tunteisiin. Viime perjantaina näin viimeksi sen miehen, ja siitä lähtien joka päivä on ollu yhtä tuskaa. Olemme me ennenkin olleet näkemättä joitakin ajanjaksoja, mutta ikävä on erilaista, kun tietää näkevänsä toisen taas aikanaan. Nyt kun menetin hänet kokonaan, olotila vaihtelee vain alakuloisen ja lohduttoman välillä.
Kirjoitat exälles?
Pystyn.
Anna antenni J. Terkuin pieni höpsö
En voi kukaan ei voi Astia toisen tunteita!