Olen sama perhosharrastaja, joka tällä palstalla kyseli Pihlajanorsu-perhosesta ja yökkösistä. Mutta nyt tuntuu, että perhosharrastukseni on vaarannettu, samoin kuin monien vapaa-ajan kalastajien, eränkävijöiden eli jotostajien,
marjanpoimijoiden, sienestäjien ym. harrasteet.
Mökkimme on Valkealan/Mäntyharjun rajamailla, ollut omistuksessa jo vuodesta 1984. Ja nyt en enää uskalla kerätä perhosia samoilta alueilta kuin pienenä, asettaa yöperhosvaloja tai tehdä mitään, koska KARHUJA ON LIIKAA!
Se riesa alkoi vuonna 1994, jolloin näin Mäntyharjussa yhdessä isäni kanssa huvilalla emokarhun poikasineen tallovan tietä eteenpäin. Ja herranjestas erään maalaiskylän päätietä, soritettua ja hyvinhoidettua jossa autoja kulkee muutamia päivittäin. Mutta autojen ja ihmisten jättämät hajujäljet eivät näköjään hätkäyttäneet niitä mitenkään, vaan ne talloivat kuin Herrat ja Mestarit ihmisten kulkuväyliä.
V. 1996 erään saman kylän lammasharrastajan yksi ukkolammas oli kadonnut osittain; Pässin pää toisella puolella aitausta, nahkaa, revittyjä koipia toisella puolella noin 50x100m pitkän aitauksen toisessa päässä. karhun verentahraisia jälkiä. Muut mäkättäjät jonkinlaisesa shokissa yhdessä nurkassa.
V. 2000 karhu mökkimme kuusiaidan takana, örähtää häijysti isäukkoni käytyä yöllä pihalla, ja ei kun hirvikiväärillä varoituslaukauksia puunlatvojen yli, jotta peto kaikkoaa, kun pedonsuojelijain "pyhää lehmää" ei saa ampua.
Ja nyt, v. 2005 toukokuun alussa noin 2 kilometrin päässä mökiltä saan itse shokin, kun näen noin 160 cm korkean nuoren karhun loikkaavan tutun, rakkaan perhosharrastusaukean toisesta päästä esiin kun etsin pihlajilta harvinaisuuksia.
Eikä se eläin pelkää ihmistä!? olen rauhallisesti, ja se päästää jonkinlaisia murahduksen/karjahduksen välimailta olevia "Urh" ääniä ja tulee kohti, vaikka peräännyn. Yhä mietin, olisiko se tappanut minut, jollen olisi yhyttänyt kylän päätietä ja alkanut juosta.
marjanpoimijoiden, sienestäjien ym. harrasteet.
Mökkimme on Valkealan/Mäntyharjun rajamailla, ollut omistuksessa jo vuodesta 1984. Ja nyt en enää uskalla kerätä perhosia samoilta alueilta kuin pienenä, asettaa yöperhosvaloja tai tehdä mitään, koska KARHUJA ON LIIKAA!
Se riesa alkoi vuonna 1994, jolloin näin Mäntyharjussa yhdessä isäni kanssa huvilalla emokarhun poikasineen tallovan tietä eteenpäin. Ja herranjestas erään maalaiskylän päätietä, soritettua ja hyvinhoidettua jossa autoja kulkee muutamia päivittäin. Mutta autojen ja ihmisten jättämät hajujäljet eivät näköjään hätkäyttäneet niitä mitenkään, vaan ne talloivat kuin Herrat ja Mestarit ihmisten kulkuväyliä.
V. 1996 erään saman kylän lammasharrastajan yksi ukkolammas oli kadonnut osittain; Pässin pää toisella puolella aitausta, nahkaa, revittyjä koipia toisella puolella noin 50x100m pitkän aitauksen toisessa päässä. karhun verentahraisia jälkiä. Muut mäkättäjät jonkinlaisesa shokissa yhdessä nurkassa.
V. 2000 karhu mökkimme kuusiaidan takana, örähtää häijysti isäukkoni käytyä yöllä pihalla, ja ei kun hirvikiväärillä varoituslaukauksia puunlatvojen yli, jotta peto kaikkoaa, kun pedonsuojelijain "pyhää lehmää" ei saa ampua.
Ja nyt, v. 2005 toukokuun alussa noin 2 kilometrin päässä mökiltä saan itse shokin, kun näen noin 160 cm korkean nuoren karhun loikkaavan tutun, rakkaan perhosharrastusaukean toisesta päästä esiin kun etsin pihlajilta harvinaisuuksia.
Eikä se eläin pelkää ihmistä!? olen rauhallisesti, ja se päästää jonkinlaisia murahduksen/karjahduksen välimailta olevia "Urh" ääniä ja tulee kohti, vaikka peräännyn. Yhä mietin, olisiko se tappanut minut, jollen olisi yhyttänyt kylän päätietä ja alkanut juosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kysymys. Liikaa hysteriaa petoeläimistä, on mielestäni parempi määritelmä kuin että niitä olisi määrällisesti liikaa.
Liikun luonnossa koko Suomen alueella melkoisen paljon ja itse olen nähnyt karhun vain yhden kerran (tapaus 2).
Kolme kokemusta karhuista minulla kuitenkin on.
Erään kerran olimme poikien kanssa Inarin takametsissä kalassa Vestojoella. Teimme leirin, jätimme kamat siististi pinoon ja lähdimme kalaan. Tunteja myöhemmin palatessamme, rinkat olivat hujanhajan, kuitenkin ehjinä. Pari päivää myöhemmin joku oli käynyt tonkimassa nuotioon heitettyjä kalanperkkeitä, jälkiä emme siitä löytäneet, mutta kauempaa olimme erttavinamme märässä mullassa karhun jäljet. Viimeisenä kalastuspäivänä pidin taukoa joen rannalla, kun ohitseni juoksi tokka poroja vauhkona, ilmeisesti karhun pelottelemana.
Karhu ei ahdistellut meitä, joten emme ahdistelleet sitä, ja homma toimi. Nou hätä.
Toisen kerran olin sukulaisissa Lieksassa ja lähdin eräälle namijoelle kalaan pariksi päivää. Eka yönä kalastelin virtapaikkaa, joka piti sitä kosken kohinaansa. Sitten kuulin takaani rasahduksen ja kun katsoin sinne, näin ISON karhun vajaan kymmenen metrin päässä kalastustani ihmettelemässä. En alkanut hötkyillä, vaan aloin puhumaan karhulle rauhallisella äänellä niitänäitä ja samalla kahlasin joen toiselle puolelle. Karhu hävisi jonnekin mustikoita syömään ja minä jatkoin kalastamista muutama sata metriä alempana. Nou hätä.
Kolmas kerta, itse asiassa ensimäinen kerta kun karhuun törmäsin, oli USAn itärannikolla patikka- ja telttaretkellä. Olimme saaneet selvät ohjeet, että telttaan EI viedä mitään syötävää, mutta... no olimme suomalaisia! Yöllä heräsimme kumpikin kaverin kanssa siihen, että joku suuri otus tuhisi teltan vieressä... ja sitten alkoi nuuskia teltan seinää... ja sitten alkoi kokeilla käpälällä teltan seinää... Kaveri odotti, että otus työnsi nenänsä taas kiinni telttaan - ja löi voimiensa takaa sitten otusta nenään. Samaan syssyyn huusimme sitten niin kovaa kuin pystyimme ja otus lähti kuin lähtikin karkuun.
Sen yön istuimme nuotiolla - uni ei tullut. Ja otus oli jäljistään karhu - mustakarhu.
Maailma on paha paikka. Uhkia voi nähdä hämähäkeissä, ampiaisissa, kyykäärmeissä, koirissa, susissa tai vaikkapa sitten karhuissa. Me jokainen luomme kuitenkin pelkomme ihan itse korviemme välissä. Jos niille peloille antaa vallan, niin sitten Suomessa on liikaa hamahäkkejä, ampiaisia, kyykäärmeitä, koiria, susia - ja karhuja.
Minusta näin ei ole, mutta niinkuin kirjoitin - asiat ovat suhteellisia. Ja aina ne ovat kunkin omien korvien välistä ajateltu ja katsottu.
sinä puhut jostain amerikan reissusta ja toinen puhuu omasta kesämökistään ja sen pihapiiristä...
herää...
jos et joudu karhujen keskellä päivittäin asumaan niin parempi ettet enempää valaise meitä uskomattomalla tietämykselläsi...
on ihan eri asia nähdä karhu vahingossa jossain pusikossa miljoonan kilometrin päässä kotipihalta / kesämökiltä, kun miettiä joka kerta metsään lähtiessään kuinka lähellä se tällä kertaa on...
en toki karhujen kanssa elä, mutta luulisi, että sitä pelokkaampi sitten olisi, kun moisten otusten kanssa nenäkkäin joutuisi, eikö?
Ja samalla logiikalla voisi kuvitella, että he, jotka niiden kanssa joutuvat elämään, näkevät, että eivät ne karhut paljoa häiriötä aiheuta, eikö vaan. (Paitsi siellä mielikuvituksessa.)
Mutta omituisesti roolit näyttää Suomessa olevan toisin päin?
haluaisitko sinä hyvä nilla, että karhu kävisi SINUN takapihallasi kaivelemassa SINUN kompostiasi? uskaltaisitko silloin edes mennä SINUN omalle pihallesi???
ei ihmisen todellakaan tarvitse tottua elämään karhujen kanssa, koska karhujen koti on syvällä metsässä, ei ihmisten kotien lähellä...
nyt karhua, tai mitä hyvänsä otusta, haluaisi kompostiansa sotkemaan? Pelottaisiko moinen sitten minua? Ei, sillä oman mökkini lähistöllä karhu(ja) on havainnoitu useana vuonna. Jos joku kerta kompostille mennessäni siellä karhun tavoittaisin, perääntyisin ja antaisin otuksen hoitaa hommansa, ennenkuin tekisin uutta asiaa sinne kompostille. Ja sen jälkeen pitäisin huolen, että mitään syötävää ei kompostista löytyisi otuksen ruokahalua kiihottamaan.
Jos arvon kirjoittaja on löysät housussa pelkän ajatuksen voimasta (karhun näkemisen), niin suosittelelen muuttamaan Helsingin Kallioon ihmisystävälliseen ympäristöön!
mulla ei ole todellakaan mitään intressejä muuttaa mihinkään helsingin kallioon koska liika saaste turmelee aivot ja tappaa ajattelukyvyn. sä siis olet sitä mieltä, että karhut saa valloittaa koko suomen helsingin kalliota lukuunottamatta? hyvä sinä...
minä itseasiassa asun karhun ja useamman suden naapurissa. ja kyllä mua v*tuttaa lähteä syksyllä koiran kanssa metsälle tai marjaan/sieneen. täällä meilläpäin on ihan tavallista että varsinkin keväisin karhut vaeltelee ihmisten asuksen lähellä... mä en vaan jaksa ymmärtää miksi te viherpipertäjät alatte siinä vaiheessa moralisoimaan meitä ja kertomaan jotain juttuja amerikanmatkoilta... "kyllä karhuilla on ihan täysi oikeus tulle teitin pihalle..." mun mielestä niillä EI ole mittä oikeutta...
kyllä mun puolesta karhuja saa jossain pohjois-karjalan perämetsissä asustaa mutta nyt puhutaan etelä-suomesta... millä sä selität sen kun karhu tappaa seuraavan kerran ihmisen? tuskin se lenkkeilijä viimeksi tarkoituksella juoksi karhun syliin...
karhukannan pitää olla sen verran pieni, etteivät ne muuta ihmisten naapuriin. (niinkun nyt on jo tapahtunut...)
sama koskee susikantaa... vai pitäiskö maalla asuvien luopua vapaaehtoisesti koiristaan sen takia etteivät ne joudu hukkien ruuaksi?
Jep! Asiaa. Niinhän se usein on. Harvemmin mitään erityistä tapahtuu, jos vain tietää miten toimia. Vikatikkinä joku menisi vahingoittamaan esimerkiksi sitä karhua.. Eipä siinä saisi aikaan muuta kuin porua.. Juoksemaan ei myöskään kannata ryhtyä, sen verran minäkin tiedän..:D Saisipa löllykkä kiinni yllättävän nopeasti..
kyseisen nallen suhteen... olen kotoisin kyseiseltä seudulta ja olen kyläläisten kanssa tarkkaillut kontioden elämää...
yleensä kyseessä on se sama yksinäinen vanha uros karhu, joka silloin tällöin esiintyy ihmisille. harmiton tapaus. metsässä väistää ihmistä eikä jaksa enää edes juosta hirveä kiinni.
viime kesänä alueella pyöri myös emo kahden pennun kanssa, joiden kanssa kannattaa olla varovaisempi. syksyllä täästä kolmikosta ei enää ollut havaintoja, joten tuskin ne siellä talvehtivat.
nuoresta uroskarhusta oli myös muutama havainto mutta kyseinen kaveri taisi olla vain läpikulkumatkalla, tuskin vanhus sen olisi edes sallinut metsiin jäävän.
lisäksi soppaan voin kertoa, että kyseisille maille ilmestyi 2 sutta pääsiäisen tienoilla, naapurin isännältä joitui mullikka hukkien suihin...
Jos se on Pekkojärven kylä Voikoskelta, ja se karhun reviiri on Kalliosalmen alueella, voin uskoa että tiedät mistä puhut. Muutoin et.
Sielläpäin karhu on arkea, myös se nuori ja arvaamaton.
Korkeasaaren petoasiantuntijan mukaan se on noin 1v-1,5v. ikäinen erauspentu...
eli emonsa erottama ja jättämä arvaamaton nuori karhu, joka voi keksiä mitä vaan
joo, en ole pekkojärven suunnalta vaikka tuo valkeala-mäntyharjun rajan lähimaasto pitääkin paikkaansa.
se saattoi sitten olla teiltäpäin se nuori uros, joka kävi meilläpäin viime kesänä kääntymässä... saatte pitää sen ihan rauhassa, me emme sitä halua... :)
me tyydytään ihan hyvin siihen vanhaan urokseen. sekin käy aina välillä jossain kylässä, kun on muutamia viikkoja poissa... tarkkaa tietoa, että missäpäin se vierailee, ei ole...
sen vanhan uroksen tarkkaa tassun leveyttä en muista mutta aika järkäle se on...
mina elan maassa jossa nalle on melko tavallinen naky.
ja itse suhtaudun niihin varauksella,ja kunnioituksella.en taalla suurempiin 'jotoksiin'
lahde ilman asetta,ne nallet saattaa olla varsin arvaamattomia otuksia.
yleensa kaihtavat ihmista,mutta en halua tulla
poikkeukseksi ,joka vahvistaa saannon.
canadan terveisin..
No, harmaakarhut taitaakin olla 'vähän' isompia ja vaarallisempia, kuin Suomen nallet. Täälläkin vältettäisiin karhupelot/karhuun törmäykset viemällä ruoanjätteet pois karhujen luota ja pelottelemalla niitä jollain tavalla , että oppisivat väistämään ihmisiä.