Yritin eilen itsemurhaa. Nyt olen osastolla. Kun pääsen täältä yritän kunnes onnistun. Syitä on useita. Järkyttävä ahdistus ehkä ykkönen
Itsemurha millä vaan tavalla
Anonyymi-ap
81
2731
Vastaukset
- Anonyymi
Parempihan se olisi selvittää, mistä se ahdistus johtuu.
Jos ahdistuksen aiheuttavista asioista pääsee perille, on keinoja, joilla voisi vähentää sitä ahdistusta.
Jokaista ahdistaa joskus elämässään, se on tavallaan aika normaaliakin. Joskus ahdistaa enemmän, ja joskus vähemmän.
Mutta siihen on hoitokeinot, että oppii pärjäämään myös ahdistuksen kanssa, sekä keinot käsitellä omaa ahdistusta ja ahdistunutta oloaan.
Kun ahdistuu, niin ei elämä siihen lopu. Se on vain vaikea vaihe elämässä.
Odota vain, kyllä niitä valoisampiakin päiviä on tulevaisuudessa edessä, vaikka nyt ei ehkä siltä tunnukaan.
Varmaankin oot osastolla sen takia, että sua yritetään auttaa, ja oikeasti keskustella siitä ahdistuksesta ja sen aiheuttajista.
Anna auttajille tilaisuus, ja ennenkaikkea anna itsellesi sekä tilaisuus, että mahdollisuus.
Kaikki on mahdollista. Tsemppiä.- Anonyymi
Ilmeisesti torstaina pistävät pihalle. Pari päivää osastolla on yhtä tyhjän kanssa. Siinä yksi syy miksi olen päättänyt yrittää uudestaan kunnes onnistun
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti torstaina pistävät pihalle. Pari päivää osastolla on yhtä tyhjän kanssa. Siinä yksi syy miksi olen päättänyt yrittää uudestaan kunnes onnistun
Ei kai sen takia tarvitse itseään tappaa, ettei pidetä osastolla.
Olisiko sun mahdollista päästä avohoitoon tai jotain ?
Oletko siellä kertonut suoraan, mikä ongelma sulla on, että mikä niin kovin ahdistaa ?
Miten sulla elämässä menee sairaalan ulkopuolella, onko siinä paljon vaikeuksia ?
Vaikka on vaikeata, niin aina jokin keino on löydettävissä, että ei tuntuisi niin pahalta.
- Anonyymi
Ei ne huumaavat aineet auta juurisyiden hoitamiseksi, niillä ehkä olo helpottuu vain hetkeksi, kunnes taas ilman aineita, tuntuu yhtä ahdistavalta.
- Anonyymi
Ne aineet vaan pahentavat mielentilaa
- Anonyymi
Mitäköhän tuo akka oikein juonii?
- Anonyymi
Kiitos että otit esille asian joka koskettaa erittäin monia ihmisiä elämän jossain vaiheessa. Asiasta täytyisi juurikin uskaltaa keskustella avoimesti. Itsemurhasta puhuminen ei ole häpeällistä. Asia on pelätty, vaikea ja arka. Siitä ei pidä vaieta. Kyse on ihmisen elämästä. Jonkun lapsesta. Ehkä sinun lapsesta. Jokainen ihminen on tärkeä ja kuulluksi tulemisen arvoinen. Joskus elämä menee niin vaikeaksi että ei oikeasti tiedä enää mitä voi tehdä. Kaikki keinot on käytetty ja kaikki sanat on käytetty, mutta mikään ei auta. Masennus vie voiton aivan kaikesta. Ihmisten tuki toisilleen on tässä nyt tärkeää. Kenenkään ei tule jäädä yksin, sillä yksinäisyys on vahingoittavaa. Monilla on varmasti yhtä paha olla ja samanlaisia kokemuksia joita jakaa. Asioista tuleekin puhua suoraan. Toivottavasti saat tukea ja arvokkaita neuvoja että elämä olisi edes siedettävämpää. Jokaisella on jotain minkä vuoksi yrittää jaksaa. Vaikkei tietäisi vielä mitä...
Valoa elämääsi- Anonyymi
Minulla ei ole ainakaan enää yhtään syytä, miksi elää ja olla olemassa. Kotitöiden tekemisenkö takia pitäisi enää olla täällä olemassa? Oman yhteisön pilkattavana ja ulkopuolella ollessa. Kaiken tärkeän loppuessa elämästä. Työt, ihmissuhteet ja kaikki.
En edes kuulu tähän yhteiskuntaan. Puhumattakaan omasta ns. "yhteisöstä", jossa joudun pakosta olemaan.
Itse ainakin lähden pois seuraavien parin viikon kuluessa. Keinolla millä tahansa. Sain tarpeekseni kaikesta. Elämä on pelkkää valhetta ja illuusiota.
Ei ap. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla ei ole ainakaan enää yhtään syytä, miksi elää ja olla olemassa. Kotitöiden tekemisenkö takia pitäisi enää olla täällä olemassa? Oman yhteisön pilkattavana ja ulkopuolella ollessa. Kaiken tärkeän loppuessa elämästä. Työt, ihmissuhteet ja kaikki.
En edes kuulu tähän yhteiskuntaan. Puhumattakaan omasta ns. "yhteisöstä", jossa joudun pakosta olemaan.
Itse ainakin lähden pois seuraavien parin viikon kuluessa. Keinolla millä tahansa. Sain tarpeekseni kaikesta. Elämä on pelkkää valhetta ja illuusiota.
Ei ap.Miten ajattelit tehdä? Tehtäisiinkö yhdessä?
- Anonyymi
Olipa mauton veto! Olisit keksinyt fiksumpaa.
- Anonyymi
Ei ole totta. Itsemurhaa yrittäneiden osastoilla ei saa pitää kännykkää. Ei pääse myöskään pois heti. Yleensä menee oys ---> psykiatrian osastot. Outoa sanoa "järkyttävä" ahdistus. Opettelet käyttämään voimakkaita sanoja? Harva edes osaa pukea sanoiksi miksi haluaa tehdä itsemurhan. Et ole uskottava. 👎🏻
- Anonyymi
Olet sinä kova tuomitsemaan tuntematonta kirjoittajaa, miksi näin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet sinä kova tuomitsemaan tuntematonta kirjoittajaa, miksi näin?
Enhän tuomitse vaan en tykkää että leikitään vakavalla asialla. Mulla kokemusta omaisen itsemurhasta ja toisen yrityksistä ja kolmannen uhkailuista. Tiedätkö miltä tuntuu olla tällaisten ihmisten lähiomainen? Pahimmalta.
- Anonyymi
En muuten usko tuota juttuasi kännykkäkiellosta se kännykkä voi olla hyvin tärkeä toipumisen kannalta..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En muuten usko tuota juttuasi kännykkäkiellosta se kännykkä voi olla hyvin tärkeä toipumisen kannalta..
Joo, ei niitä kielletä käyttämästä.
Toisekseen, itsemurhaa yrittäneille ei ole osastoja erikseen, kyllä he ovat samoilla osastoilla kuin muutkin psykiatriset potilaat. - Anonyymi
anteeks kysyn vaan että mitä helvettiä sä oot tolleen sanomaan? millä vitun perusteella ei ole uskottava?? jos osastolla uskotaan että kaikki on okei tai jos tää henkilö on sanonut jotain et on saanu puhelimen käyttöön? onks sulla jotain kokemuksia osastolta? jos ei niin älä ny jumalauta tuu selittää tollasta vaa pidä vaan turpas kiinni jos ei oo muuta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
anteeks kysyn vaan että mitä helvettiä sä oot tolleen sanomaan? millä vitun perusteella ei ole uskottava?? jos osastolla uskotaan että kaikki on okei tai jos tää henkilö on sanonut jotain et on saanu puhelimen käyttöön? onks sulla jotain kokemuksia osastolta? jos ei niin älä ny jumalauta tuu selittää tollasta vaa pidä vaan turpas kiinni jos ei oo muuta
On kuin onkin ihan omaa kokemusta, potilaat ovat kännykkänsä saaneet pitää itsellään.
Ainoa poikkeus on ollut oikeuspsykiatriset sairaalat, ja niissäkin on ilmeisesti jo säännöt muuttuneet kännyköiden suhteen.
Kertoo aika paljon ihmisestä tuollainen " hyökkäävä " kiroaminen.... - Anonyymi
Sinulla on siis selvästi hoito kesken.
Mene pois, aikuiset puhuu täällä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
anteeks kysyn vaan että mitä helvettiä sä oot tolleen sanomaan? millä vitun perusteella ei ole uskottava?? jos osastolla uskotaan että kaikki on okei tai jos tää henkilö on sanonut jotain et on saanu puhelimen käyttöön? onks sulla jotain kokemuksia osastolta? jos ei niin älä ny jumalauta tuu selittää tollasta vaa pidä vaan turpas kiinni jos ei oo muuta
No sori ,mulla on kalja loppu. Tuo mulle heti lisää
- Anonyymi
Ssähän sen tiedät.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kuin onkin ihan omaa kokemusta, potilaat ovat kännykkänsä saaneet pitää itsellään.
Ainoa poikkeus on ollut oikeuspsykiatriset sairaalat, ja niissäkin on ilmeisesti jo säännöt muuttuneet kännyköiden suhteen.
Kertoo aika paljon ihmisestä tuollainen " hyökkäävä " kiroaminen....Kertoo aika paljon sinusta, että aloiti tuon epäilyn täysin perusteetta.
Lopeta itsesi heti.
- Anonyymi
Mikä ahdistaa?
- Anonyymi
Yritä nyt kestää ja miettiä vielä muita ratkaisuja. Nyt on hyvä hetki puhua ammattilaisen kanssa ongelmastasi, käytä se tilaisuus.
Nyt sinulla on kurjaa mutta oletko varma että sama tilanne olisi vuoden kuluttua?
Toivottavasti toivoton olosi menee ohitse ja kykenet ajattelemaan aivan muuta kuin itsaria joka tuntuu olevan päällimmäisenä nyt. Sen ajatuksen alaspolkeminen olisi hyväksi sinulle. Tsemppiä! Kerro tuntemuksiasi tuonnempana.- Anonyymi
Toivottavasti ymmärrät tappaa itsesi
Hei,
Aikaisemmilta kirjoittajalta saitkin jo joitain kannustavia viestejä ja vinkkejä. Olet nyt hoidon piirissä, joten toivottavasti saat sieltä riittävästi apua ja tukea tilanteeseesi.
Laitan lisäksi tiedoksesi auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ysätävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Ei itsemurha ole ratkaisu mihinkään asiaa, vaan sairaus joka ohjaa siihen . Se on pelkurimaista edes ajatella sellaista , sillä elämä on luotu elämistä varten .
Jotkut ovat niin läpeensä sairaista että luulevat että itsemurhalla kostetaan jotain tai että muuten eivät tunne jaksavansa tätä elämää.
Ota hoito vastaan ja ymmärtämättä se on sinun sairautesi joka pitää hoitaa eikä mikään muu. Kun tulet paremmaksi niin tajuat tämänkin asian oikealta pohjalta .- Anonyymi
Hyvä pointti mutta oikea elämä ei ole noin yksinkertaista. Yksittäisen ihmisen tuskan vähättely on lähes tulkoon säälittävintä mitä toinen voi tehdä. Suomessakin elää yli 5 milj. ihmistä joista sinäkin tunnet vain kourallisen henkilökohtaisesti. Tuolta pohjalta on säälittävää ruveta neuvomaan mitä jonkun ihmisen pitäisi tehdä/ olla tekemättä. Tai miltä joltakin ihmisestä pitäisi tuntua tai olla tuntumatta. Such is life!
- Anonyymi
Haluan sanoa tämän keskusteluavauksen tekijälle, että ei kannata tehdä itsemurhaa. Se ei ratkaise mitään. Aiheutat sillä vain turhaa kärsimystä läheisillesi. Jos nyt tuntuu sitä, että elämästä ei löydy mitään mieltä, niin voin vakuuttaa, että se tunne väistyy ajan kanssa. Vakavaan masennukseen kannattaa hakea ammattiapua. Mainitset viestissäsi olevasi nyt osastolla. Sieltä löytyy varmasti psykologeja, jotka voivat auttaa sinua. Pyydä apua. Se kannattaa.
- Anonyymi
Huomenna kotiutus. Tiistaina tulin. Apu jäi saamatta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenna kotiutus. Tiistaina tulin. Apu jäi saamatta
No niin ja huomenna sitten itsemurhan tekoon.Vai jatkuuko jankutus kun et avaudu täällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenna kotiutus. Tiistaina tulin. Apu jäi saamatta
Yksi kysymys.
Minkälaista apua toivoit/toivot saavasi ?
Mihin ongelmaan haluaisit ja toivoisit apua?
Kyselitkö osastolla mistään avohoidon mahdollisuuksista ?
Ja kerroitko rehellisesti mistä kenkä puristaa ?
Henkilökuntakaan ei tiedä, miten auttaa, jos heille ei paljoa kerro.
Monet toivovat saavansa apua, mutta eivät osaa oikein kuvailla, minkälaista apua he haluavat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenna kotiutus. Tiistaina tulin. Apu jäi saamatta
Mene kriisikeskukseen tai diakoniatyöntekijän luokse juttelemaan kun joudut pihalle sieltä. Elä lannistu ja luovuta. Yritä tsempata vielä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mene kriisikeskukseen tai diakoniatyöntekijän luokse juttelemaan kun joudut pihalle sieltä. Elä lannistu ja luovuta. Yritä tsempata vielä.
Voit myös ottaa yhteyttä sosiaalipäivystykseen. Nyt on hätä eikä pidä yksin jäädä hautomaan ikäviä ajatuksia vaan yrittää selvittää asiat jotka huonosti jotta siedettävä elämä voi jatkua. Pärjäile.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit myös ottaa yhteyttä sosiaalipäivystykseen. Nyt on hätä eikä pidä yksin jäädä hautomaan ikäviä ajatuksia vaan yrittää selvittää asiat jotka huonosti jotta siedettävä elämä voi jatkua. Pärjäile.
Miten menee?
Jos on pakkomielle viimeiseen ratkaisuun, kävele ensiapuun tai soita ambulanssi itsellesi. Sen voi soittaa vaikka vaiva ei olisi fyysinen, sinua autetaan. Ole avoimin mielin auttajia kohtaan ja auta heitä auttamaan sinua eli puhu vaikka vaikeaa se olisikin. Anna heille uusi mahdollisuus vaikka tämä osastojakso ei apua tuonut jostakin syystä sinulle. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuu avunsaanti. - Anonyymi
Mä aiheutan kärsimystä jos mua huvittaa.
Siinähän itkevät perään,,,, eiku hetkinen eihän niitä ole koskaan kiinoostanut mun asiat.
HIRTÄ ITSESI TÄNÄÄN - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mene kriisikeskukseen tai diakoniatyöntekijän luokse juttelemaan kun joudut pihalle sieltä. Elä lannistu ja luovuta. Yritä tsempata vielä.
Mimi mimi mimi mimi
- Anonyymi
Itse ole orpojen kodissa kasvanut eikä ole omaisia. Ketä varten minun kuuluisi elää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi kysymys.
Minkälaista apua toivoit/toivot saavasi ?
Mihin ongelmaan haluaisit ja toivoisit apua?
Kyselitkö osastolla mistään avohoidon mahdollisuuksista ?
Ja kerroitko rehellisesti mistä kenkä puristaa ?
Henkilökuntakaan ei tiedä, miten auttaa, jos heille ei paljoa kerro.
Monet toivovat saavansa apua, mutta eivät osaa oikein kuvailla, minkälaista apua he haluavat.Henkilökunnan resurssit auttamiseen on aika vähäiset. Pillerit tai keskusteluapu. Ne ei korjaa vaikka homoutta tai silmien karsastusta josta ihminen voi kärsiä paljonkin. Loppu viimein ihminen on kohtalonsa kanssa aika omillaan.
- Anonyymi
Menetäs terveytes, niin tiiät mitä on vtutus.
- Anonyymi
Toivon, että aloittaja ja moni muukaan vastaavassa tilanteessa oleva ei päätä elämäänsä, ellei siihen ole erityisen painavat syyt.
Eri asia ovat ne henkilöt, jotka esim. kärsivät kroonisista kivuista, esim. syöpäpotilaat ja ne, joilla on vaikea lihasrappeuma, ALS, tai muu vastaava sairaus, joka johtaisi joka tapauksessa hitaaseen ja kipuja tuottavaa kuolemaan. Tai, joilla on esim. krooninen väsymysoireyhtymä, kuten itselläni se on ollut jo 20 vuoden ajan. Sekin aiheuttaa erittäin suurta henkistä kärsimystä ja voimien vähenemistä. Joka lopulta, monen muun tekijän kanssa luhistaa pitkässä ajanjaksossa ihmisen. Kyseiseen sairauteen ei ole olemassa vieläkään mitään todella tehokkaita ja ihmistä auttavia hoitomuotoja ja lääkkeitä.
Lääketieteessä lääkärit vannovat valan, jossa lupaavat auttaa jokaista ihmistä heidän sairauksissaan ja kärsimyksissään. Ja että he tekevät kaikkensa heitä auttaakseen ja lievittääkseen kärsimyksiä. Silti lääketieteen keinot ovat tietyissä tilanteissa varsin rajalliset.
Eutanasialaille olisi todellista tarvetta. Etenkin yllämainituissa tapauksissa. Ja jos kärsimys, tai kivut ovat kroonisia ja jatkuneet pitkään. Mutta silti näinkään edistyneessä, kehittyneessä, demokraattisessa ja ihmisoikeuksia puolustavassa julistautuvassa valtiossa ei saada kyseistä lakia voimaanasetetuksi. Se, että ihmiselle itselle ei anneta mahdollisuutta päättää omaan terveyteensä, henkeensä ja elämän lopettamiseen liittyvistä asioista , eikä avusteta eutanasiassa on kiistämätön ja valitettava epäkohta. Eikä kerro mistään terveydenhuollossa ja tässä valtiossa olevasta inhimillisyydestä ja humaanisuudesta.
Itsekin olen lopettamassa tätä lähes 20 vuotta kestänyttä monesta eri syystä johtuvaa kärsimystä. Koska kaikki asiat ovat elämässä joko päättyneet, tai niitä ei ole lainkaan enää olemassa. Ja kyllä, olen luuseri. Sitä ei tarvitse minulle tulla sanomaan, koska tiedän sen itsekin. Mutta jossakin kulkee kaiken kestämisen ja jaksamisen raja. Itselläni se on tullut vastaan jo monta vuotta sitten.
Yhden yksittäisen ihmisen kärsimys ei merkitse muille ja kenellekään mitään. Silloin, kun se ei koske itseä ja itsellä on kaikki asiat hyvin.
Kiitos, että kukaan ei koskaan auttanut, tukenut, eikä ymmärtänyt.
Tämä ylläoleva kirjoitus oli minun testamenttini tälle valtiolle, terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle.
Hyvästi.- Anonyymi
Lisäyksenä edelliseen: Laillistettu eutanasia olisi monen henkisistä ja fyysisistä kärsimyksestä kärsivälle inhimillinen ja humaani teko. Miksi tätä asiaa ei ymmärretä, hyväksytä ja edistetä asian etenemistä lailliseksi myös terveydenhuollon ja valtion puolelta? Ihmisten omia näkemyksiä ja toiveita pitää ottaa enemmän huomioon. Muutoin tämä ei ole mikään demokraattinen, edistyksellinen ja ihmisoikeuksia puoltava valtio.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäyksenä edelliseen: Laillistettu eutanasia olisi monen henkisistä ja fyysisistä kärsimyksestä kärsivälle inhimillinen ja humaani teko. Miksi tätä asiaa ei ymmärretä, hyväksytä ja edistetä asian etenemistä lailliseksi myös terveydenhuollon ja valtion puolelta? Ihmisten omia näkemyksiä ja toiveita pitää ottaa enemmän huomioon. Muutoin tämä ei ole mikään demokraattinen, edistyksellinen ja ihmisoikeuksia puoltava valtio.
Masentuneelle ja ahdistuneelle ihmiselle ei alettaisi ikipäivänä tekemään mitään eutanasiaa, vaikka se olisi kuinka laillista.
Mielen- ja mielialahäiriöistä kun pystyy pääsemään eroon ennemmin tai myöhemmin.
Lopullista ratkaisua ei pysty tekemään samantien kun masentaa, hetken mielijohteesta, vaikka synkimmällä hetkellä ei muuta mielessä olisikaan. - Anonyymi
Hyvä uutinen
Ei me Kokoomuksessa jaksetakaan katella rumia ja tymiä ihmisiä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masentuneelle ja ahdistuneelle ihmiselle ei alettaisi ikipäivänä tekemään mitään eutanasiaa, vaikka se olisi kuinka laillista.
Mielen- ja mielialahäiriöistä kun pystyy pääsemään eroon ennemmin tai myöhemmin.
Lopullista ratkaisua ei pysty tekemään samantien kun masentaa, hetken mielijohteesta, vaikka synkimmällä hetkellä ei muuta mielessä olisikaan.Sinulla ei selvästi ole koskaan ollut masennusta. Et ymmärrä miten syvällä ajatukset voivat olla ja aina lääkkeet ja terapia eivät auta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei selvästi ole koskaan ollut masennusta. Et ymmärrä miten syvällä ajatukset voivat olla ja aina lääkkeet ja terapia eivät auta
Pakko sanoa, joo, ettei minulla koskaan syviä masennuksia ole ollut.
Psykooseista olen aikanaan kärsinyt senkin edestä.
Vuosikaudet olin vaikeassa tilanteessa, ei auttanut lääkkeet, ei osastohoidot, ei keskustelut.
Ahdistustakin oli vuosikaudet, vaikkei sitä masennusta.
Itsemurhaakin yritin turhan monta kertaa, toki jälkeenpäin olen tyytyväinen, etten koskaan onnistunut siinä.
Edelleenkin elämä heittelee, mutta se kuuluu osana elämään.
Jos ja kun oppii keinot pärjätä mielensä ja ajatustensa kanssa, ei tule niin herkästi mieleen, että haluaisi satuttaa itseään, tai vielä pahempaa, tappaa itseään.
Syvemmällekin välillä heittelee, mutta sieltä on mahdollista päästä ylös päin, vaikkei synkimmällä hetkellä sitä usko.
Lähellä on, ja on ollut ihmisiä, jotka kärsivät ajoittain masennuksista, ja ymmärrän hyvin, kuinka raskasta se voi olla.
Ei voi koskaan kuin toivoa kaikille parasta ja että jokainen pärjäisi edes joten kuten, on elämä kuitenkin elämisen arvoista, vaikkei aina helppoa olekaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä uutinen
Ei me Kokoomuksessa jaksetakaan katella rumia ja tymiä ihmisiäKokkareethan ovat just sellaisia, rumia ja katkeria eikä viisaitakaan. Ja se sisäinen mädänneisyys löyhkää kauaksi!
- Anonyymi
Minä voin pahoinpidellä joitakin ihmisiä.
Anna nimiä niin homma oituu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei selvästi ole koskaan ollut masennusta. Et ymmärrä miten syvällä ajatukset voivat olla ja aina lääkkeet ja terapia eivät auta
Hirttoköysi auttaa aina.
- Anonyymi
Vaikea auttaa henkilöä joka ei avaudu kellekkään.Jos ei osastolla puhu niin mitä silloin ihmistä pitämään osastolla.Ei sinne asumaan voi jäädä.
- Anonyymi
Eikä kaikki ongelmat häviä puhumalla. tai positiivisella ajattelulla. Niiden kanssa on vain mentävä hautaan.
- Anonyymi
Tulin tähän keskustelupalstalle, koska nyt on yö ja etsin auttavaa puhelinta tai chattiä. Maksutonta. Puhelimet ja chätit on päivisin ja illalla jotkut. Periaatteessa olisi hyvä saada keskusteluapua yhteiskunnan järjestämää ilmaista silloin kun on tarve, mutta ei yhteiskunta sillä lailla toimi. Keskusteluapua pitäisi saada omilta läheisiltä ihmisiltä. Mutta jos ei ole yhtäkään läheistä niin huono tilanne.. Pitää vaan ajatella etttä et ole tässä maailmassa yksin ahdistavassa tilanteessa. Siinä mielessä emme ole yksin vaikka fyysisesti ja henkisesti olisimmekin. Kun selviää jostain vaikeasta elämäntilanteesta elämän niin sanotusti mennessä eteen päin , niin huomaa, sinä itse olet se joka voi auttaa sinua. Koskaan ei sellaista tilannetta elämässä jonka yli ei pääsisi. Sellaista pikaratkaisua vaikeisiin asioihin vaan harvoin löytyy. Minäkin jaksan nyt taas huomiseen. Jotenkin. Ei anneta periksi vaikka masentaa.
- Anonyymi
Olet turha tapa itsesi heti me kokoomuksessa vihata
- Anonyymi
Elämä on lahja. Aina voi alkaa alusta. Joka aamu on armo uus, pois siis pelko jo kerran.
Sanoi juoppo isoisäni.
Kliseitä, joo. Mun mielestä pelataan, jos on kerran alettu. - Anonyymi
Jep jep...
- Anonyymi
Itsemurha ei todellakaan kannata, koska seuraavassa elamassa joutuu saman tilanteen eteen. Jos nyt jotenkin paasisit vaikeimmasta ajasta eteenpain niin siita se nousu ylos alakaa. Olen pahoillani ei ole suomalaisia kirjaimia koneessa. Eli lueskelepa jotain kuoleman rajakokemuksia, kay meedioitten juttusilla, ota selvaa intialaisesta joogagafilosofiasta miten he kertovat kuolemasta ja myoskin miten huonoa elamankohtaloaan voi muuttaa. Osallistu joogaan, meditaatioon tai muihin henkisiin harrastuksiin, kun ihminen ei ole vain fyysinen, psyykkinen olento vaan myos henkinen. Jos sen puolen unohtaa kehittamatta niin psyykekin karsii ja elamanhalu.
Toisten auttaminen vahentaa omaa lapikaytavaa karmaa ja tuo hyvaa mielta kun tapaa kiitollisia ihmisia. Maailma on muuttumassa aivan hirveaa vaahtia henkiseksi, jossa kehityksessa on pysyttava mukana, jos jaa jalkeen, pelot, materialismi, masennus etc iskee helpommin. Valitse seurasikin oikein, jotkut vie alaspain... ja olisi monia muita neuvoja kun ehtisi kirjoitella...- Anonyymi
Missä swuraavassa elämässä?
Mene hoitoon jos luulet oikeasti että on jokin seuraava elämä olemassa 🤪 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä swuraavassa elämässä?
Mene hoitoon jos luulet oikeasti että on jokin seuraava elämä olemassa 🤪Mistäs voi tietää kuinka todella on?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistäs voi tietää kuinka todella on?
Eipä sitä kukaan voikaan tietää, mutta miksi sitä pitäisi tässä elämässä pohdiskella ?
Ei tätä elämää kannata pilata esim. pelkäämällä jotakin mistä ei kukaan tiedä mitään.
Monia saattaa ahdistaa tuollaisen miettiminen. Mutta onko siitä miettimisestä mitään hyötyä? Ei ole. - Anonyymi
oi vittu sä oot aineissa:D
Missä seuraavassa elämässä. Sano nyt vielä että uskot Jumalaan ja Alalhiin ja muuhun paskaan.
Ne on kaikki keksittyä sen takia että kaltaisesi eivät ajattelisi omilla aivoillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistäs voi tietää kuinka todella on?
No mieti nyt järjellä, miksi olisi. Sama kuin väittäisin että kyllä tuolla avaruudessa asuu joulupukki ei voi tietää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistäs voi tietää kuinka todella on?
Koska olen aikuinen mietin nyt oikeasti järjellä Oletko kuullut koskaan että joku olisi syntynyt uudestaan niinpä
- Anonyymi
Ei ole oikea palsta mutta kirjoitan tähän. Olin ensimmäistä kertaa eiämässäni kuolevan vierellä. Hengitys ensin harveni, tuli katkoksia. Kädet alkoivat sinertää, samoin otsa. Puhuin hiljaa, pidän sinua kädestä kiinni, latoin sinulle sukat kun jalkasi olivat vähän kylmät, sinä näytät niin rauhalliselta ja silitin viimeisen tunnin hiljaa hiuksia, käsiä jalkoja, sääriä, hartioita ja ohimoita hellästi mutta varmoin ottein kuten olin tehnyt aina. Kun hengitys loppui kokonaan, jatkoin ja odotin vielä muutaman minuutin. Olen kuullut että aivot kuolevat viimeiseksi, sydämen jälkeen toimivat vielä jonkin aikaa. Sitten kävin hakemassa hoitajan. On olo, että on jonkin asian tehnyt kunnialla loppuun.
Voimia aloittajalle. En osaa sanoa sinulle mitään muuta. Sinulle palsta on oikea, juuri tänne voi kirjoittaa sitä mitä sinä kirjoitat. Aloituksestasi on nyt kolme viikkoa. Jos olet elossa, lukisin mielelläni ajatuksiasi.- Anonyymi
Olet toiminut hienosti kun saattelit läheisesi tuonpuoleiseen.
Itse en voinut koska pyynnöstäni huolimatta hoitajat eivät ilmoittaneet saattohoidossa olevan tilan muuttuneen viimeisenä iltanaan. Vaistosin jotakin mutta kello oli paljon enkä välimatkan takia voinut enää lähteä tapaamaan vaikka mieli teki.
Vieläkin vihastuttaa sellainen piittaamattomuus. (Jatkuvasti en voinut paikalla olla, niin usein ja kauan kuitenkin kun mahdollista oli.) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet toiminut hienosti kun saattelit läheisesi tuonpuoleiseen.
Itse en voinut koska pyynnöstäni huolimatta hoitajat eivät ilmoittaneet saattohoidossa olevan tilan muuttuneen viimeisenä iltanaan. Vaistosin jotakin mutta kello oli paljon enkä välimatkan takia voinut enää lähteä tapaamaan vaikka mieli teki.
Vieläkin vihastuttaa sellainen piittaamattomuus. (Jatkuvasti en voinut paikalla olla, niin usein ja kauan kuitenkin kun mahdollista oli.)Olen pahoillani.
Olen kuullut joitain kertoja aiemminkin, että juuri noin on joidenkin kohdalla käynyt.
On vain hyvä ymmärtää, että joskus saattohoidettavan tila voi heiketä yllättävän nopeastikin. Ei se henkilökuntakaan aina kaikkea tiedä, tai osaa etukäteen edes aavistaa.
Viha on ihan hyväksyttävä tunne, se myös laimenee ajan kuluessa.
Tiedän myös sen, että saattaa tulla itsesyytöksiä, eli syyttää itseään siitä, kun ei ollutkaan paikalla juuri silloin. Sekin on tietynlainen vihan tunne.
Itselleen on annettava anteeksi, koska sehän on totta, ettei välttämättä ole mahdollista olla paikalla koko ajan.
Voimia sinulle. - Anonyymi
Olisit sanonut sille että kohta kun Joudut helvettiin me kirkossa uskotaan kaikkien harhaisen
- Anonyymi
Onnea matkaan
Kokeile junaa ensi kerralla.- Anonyymi
Oisko hyvästä paikasta vinkkiä?
- Anonyymi
Kokeile itse. On outoa toimintaa yllyttää..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oisko hyvästä paikasta vinkkiä?
Mikä sinulla on hätänä? Elä ainakaan tuommoisia ajatuksia haudo ja ruoki vaan tavoittele muuta, parempaa tilalle. Kerro mikä on ongelmasi jos voitaisiin auttaa.
Usein itse olen huomannut että menneet, pahoina pitämäni asiat ovat menettäneet merkityksensä ajan saatossa. Ehkä sinullakin voisi tilanne muuttua ja ajan kuluttua ikävä juttu tuntuisi todella menneisyydeltä ja tilalla olisi jotakin paljon parempaa, hyvää.
Elä luovuta vaan kohtaa tulevaisuus rohkeasti vaikka just nyt olisi vaikeaa. Ties jos voisit yllättyä positiivisesti? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oisko hyvästä paikasta vinkkiä?
Keran asema on hyvä myö Puistolan asemalta pääsee pikajunan alle helposti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokeile itse. On outoa toimintaa yllyttää..
Haista vittu.
On pajon kivempaa kannustaa ihmisiä kuolemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sinulla on hätänä? Elä ainakaan tuommoisia ajatuksia haudo ja ruoki vaan tavoittele muuta, parempaa tilalle. Kerro mikä on ongelmasi jos voitaisiin auttaa.
Usein itse olen huomannut että menneet, pahoina pitämäni asiat ovat menettäneet merkityksensä ajan saatossa. Ehkä sinullakin voisi tilanne muuttua ja ajan kuluttua ikävä juttu tuntuisi todella menneisyydeltä ja tilalla olisi jotakin paljon parempaa, hyvää.
Elä luovuta vaan kohtaa tulevaisuus rohkeasti vaikka just nyt olisi vaikeaa. Ties jos voisit yllättyä positiivisesti?Kerro hyviä paikkoja äläkä lässytä paskaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokeile itse. On outoa toimintaa yllyttää..
Kokeile sinäkin junaa Vaikutat selvästi ihan vitun vammaiselle
- Anonyymi
No hyppää junan alle onko niin vaikeaa?
Vittu mikä luuseri kun ei edes itseltään saa henkeä pois.
Hanki köyttä ja hirtä itsesi. Onnistuuko? - Anonyymi
Mene junan alle luuseri älä edes yritä lääkkeillä mitään se on amatöörien isoin moka
- Anonyymi
Petteri haluaa että hänet työnnetään portaita alas, koska hän on liian paha ihminen.
- Anonyymi
tässä kans ite pohdin, et pitäs varmaan tappaa ittensä
- Anonyymi
Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".
Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.
Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.
Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.
Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663085
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262163Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681749Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251617Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161341- 281321
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61236Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101147Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621041