Täällä suurin osa

Oon aina sanonu täällä ja röllille kovaakin kovistellen että totuus on karu ja se on se ettei nää oikeesti mitään suhdetta haluu ko. Henkilöön. He hakee täältä jännitystä ja itsetuntoo omimalla kehuja ja rakkaudentunnustuksia, haaveilemalla mutta tosiasiassa heillä on mukavat olot nykyisessä elämässään eikä halua sitä muuttaa. Tää on pelleilyä josta ei totta edes haluta tehdä ja muuttaa elämäänsä sen mukaan

Nii pystyisi, se on eriasia haluaako.

Vaikuttaa siltä, etteivät kykene livenä ottamaan yhteyttä, eivät siis uskalla. Palstalle pesiytyneistä ainakin naiset ovat luusereita.

Aloitus on jostain syvältä!
Kuka pystyy, kuka ei. Jotkut leikkii, olkoon se heidän ajankulunsa. Edelleenkin on kaipaajia, joilla ei ole (ihme ja kumma) yhteystietoja minkäänlaisia.
Olen varmaan yksi ja ainoa, jolla palstasta tullut tämäntyyppinen väline. Liialliset tunnisteetkaan eivät ole tällä tasolla muuta kuin sohimista.
Mulla on hermokapasiteetti kohillaan, ei ole suuriakaan heittoja. Virnistelen välillä leikkisän tuimana:)

Ne live kohtaamiset kyllä on oikeassa elämässä, ei täällä lainkaan. Niitä kohtaamisiä kun on ihan tarpeeksi oikeasa elämässä, eihän kukaan kai niin luule että tämä on joku iskuri palsta. Jos ihminen on sosiaalinen niin, eikä omaa päihde riippuvuutta niin varmasti saa seuraa. Tää on vaan Aku Ankan kaltainen formaatti.

Ei taida moni haluta enää näiden jälkeen. En itsekään. Toistaiseksi yksin on hyvä. Liian paljon kaikkea, en pysty luottamaan. Eikä mies ole kyllä kovin tukena ollut. Hyväksikäyttäjä vain. En ole kiinnostunut millään tasolla. Nyt viimeisen kerran pois täältä, järjestettävä omaa elämää. Ei ollut m miehelle, onhan niitä piirteitä muissakin.

Ei todellakaan voi ottaa aina yhteyttä. Elämäntilanteita on monia, yritäpä nähdä asiat vähän laajemmin. Itse kun otin yhteyttä ja vietettiin yhdessä aikaa, kaikki alkoi taas alusta. Arvomaailmamme eivät kohtaa riittävästi ja kummallakin on oma henkilökohtainen ongelma. Jos asiat on muutenkin pielessä, ei toisen seura sitä oloa paranna. Joskus joutuu ikävöimään etäältä ja väitän että se on helpompaa, kuin se että hetken viettää sen toisen seurassa yrittäen teeskennellä, että kaikki on hyvin. Ja surutyö, sisältäen hylätyksi tulemisen tunteen, alkaa taas alusta. Silloin kun valinnan tähän "kokeiluun" on tehnyt itse, kantaa siitä myös kaiken vastuun yksin. On täysin omillaan oman toivottomuuden keskellä.

Toinen hakee seuraa yksinäisyyteensä ja toinen taas haluaisi yhteisen elämän jossain muodossa ja vakavan suhteen. Näitä ristiriitoja kun lähtee kohtaamaan, aukeaa vanhat haavat ja voi pudota syvään masennuksenkuiluun. Et voi päättää asioista kuin omasta puolestasi. Vaikka tiedostaakin sen, ettei voi olla yhdessä, säilyy rakkaus siihen toiseen. Suru sydämessä tuntuu aika raskaalta kantaa. Aika ja etäisyys voi tuntua jostain pelkurivalinnalta, mutta joskus on viisaampaa toimia niin. Jollei mikään muutu, niin myöskään mikään ei voi alkaa.

Otin, hyvinkin neutraalisti, ei vastausta edes siihen joten💁🏻‍♀️ Vai onko parempia vaihtoehtoja palstalla tekstailuun? Ei taida olla. Ihmetyttää nää kyselyt täällä, ei kai täällä ketään olis jos kaikki aina saisivat sen jonka haluaa. Terveempää tämä on kuin esim stalkkaus ja vainoaminen tuolla noin, jotkut nimittäin harrastavat sitäkin, ikävä kyllä ja voinpa mainita että ei ole kiva olla kohteena. Hyvää viikonloppua!

-Tee-

Lapsi on terve kun se leikkii = M38.