Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi näin:
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Jeesus ei juttele tässä uskovien, omien opetuslastensa, kanssa vaan hän juttelee uskosta osattomien ihmisten kanssa. Jeesus ottaa heidän lapsiaan syliinsä ja siunaa heitä. Kuinka ne lapset olisivat voineet olla uskossa, kun ei heidän vanhempansakaan olleet uskossa.
Jeesus ei asettanut lasta uskoville esikuvaksi vaan Jeesus asetti lapsen USKOSTA OSATTOMILLE esikuvaksi. Jeesus kehoitti uskosta osattomia tekemään ratkaisun ja ottamaan Jumalan valtakunnan vastaan. Lapsenuskoisethan väittävät, että Jeesus olisi asettanut lapset uskoville esikuvaksi.
Jos ne lapset olisivat olleet uskovaisia niin ne olisi pitänyt kastaa mahdollisimman pian. Siihen aikaan toimittiin niin niinkuin Korneliuksen perhekunnan tapauskin osoittaa. Jeesuksella ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä kastaa niitä lapsia, hän ainoastaan siunasi heidät.
Jeesus ei puhu tässä lasten uskosta mitään vaan hän puhuu eräästä toisesta lasten ominaisuudesta, hyvin mielenkiintoisesta ominaisuudesta. Lapset osaavat OTTAA VASTAAN LAHJOJA OIKEIN. Jeesus oli huomannut, että lapset ottavat lahjoja vastaan iloisina ja kiitollisina: joululahjoja, synttärilahjoja, polkupyöriä yms.. Jeesus ei väittänyt, että lapset olisivat ottaneet uskon vastaan vaan hän ainoastaan totesi, että lapset osaavat hienosti ottaa yleisellä tasolla lahjoja vastaan.
Aikuiset ovat usein hyvin varautuneita ja epäluuloisia eivätkä osaa ottaa lahjoja vastaan. Se muodostuu esteeksi aikuisten pelastumiselle, koska he eivät osaa ottaa vastaan lahjoja. Jeesus oli huolissaan aikuisista, jotka eivät osaa ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan. Siksi hän kehoitti aikuisia ottamaan mallia lapsista ja ottamaan vastaan pelastuksen lahjana niinkuin lapset ottavat lahjoja vastaan. Jeesus vetosi vanhempiin käyttäen lapsia esimerkkeinä lahjan ottamisesta, jotta he ottaisivat Jumalan valtakunnan vastaan ja voisivat sitten olla johdattamassa lapsiaankin uskoon.
Lapsenusko on asia, jonka ulkopuoliset ovat iskostaneet henkilön ajatusmaailmaan ja henkilö kuvittelee olevansa lapsenuskoinen, vaikka hän ei koskaan kokenut mitään uskonelämään liittyvää. Tämä on surullista siksi, koska oikea uskokin on olemassa ja se on ihmeellinen ja arvokas asia.
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Jeesus ei juttele tässä uskovien, omien opetuslastensa, kanssa vaan hän juttelee uskosta osattomien ihmisten kanssa. Jeesus ottaa heidän lapsiaan syliinsä ja siunaa heitä. Kuinka ne lapset olisivat voineet olla uskossa, kun ei heidän vanhempansakaan olleet uskossa.
Jeesus ei asettanut lasta uskoville esikuvaksi vaan Jeesus asetti lapsen USKOSTA OSATTOMILLE esikuvaksi. Jeesus kehoitti uskosta osattomia tekemään ratkaisun ja ottamaan Jumalan valtakunnan vastaan. Lapsenuskoisethan väittävät, että Jeesus olisi asettanut lapset uskoville esikuvaksi.
Jos ne lapset olisivat olleet uskovaisia niin ne olisi pitänyt kastaa mahdollisimman pian. Siihen aikaan toimittiin niin niinkuin Korneliuksen perhekunnan tapauskin osoittaa. Jeesuksella ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä kastaa niitä lapsia, hän ainoastaan siunasi heidät.
Jeesus ei puhu tässä lasten uskosta mitään vaan hän puhuu eräästä toisesta lasten ominaisuudesta, hyvin mielenkiintoisesta ominaisuudesta. Lapset osaavat OTTAA VASTAAN LAHJOJA OIKEIN. Jeesus oli huomannut, että lapset ottavat lahjoja vastaan iloisina ja kiitollisina: joululahjoja, synttärilahjoja, polkupyöriä yms.. Jeesus ei väittänyt, että lapset olisivat ottaneet uskon vastaan vaan hän ainoastaan totesi, että lapset osaavat hienosti ottaa yleisellä tasolla lahjoja vastaan.
Aikuiset ovat usein hyvin varautuneita ja epäluuloisia eivätkä osaa ottaa lahjoja vastaan. Se muodostuu esteeksi aikuisten pelastumiselle, koska he eivät osaa ottaa vastaan lahjoja. Jeesus oli huolissaan aikuisista, jotka eivät osaa ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan. Siksi hän kehoitti aikuisia ottamaan mallia lapsista ja ottamaan vastaan pelastuksen lahjana niinkuin lapset ottavat lahjoja vastaan. Jeesus vetosi vanhempiin käyttäen lapsia esimerkkeinä lahjan ottamisesta, jotta he ottaisivat Jumalan valtakunnan vastaan ja voisivat sitten olla johdattamassa lapsiaankin uskoon.
Lapsenusko on asia, jonka ulkopuoliset ovat iskostaneet henkilön ajatusmaailmaan ja henkilö kuvittelee olevansa lapsenuskoinen, vaikka hän ei koskaan kokenut mitään uskonelämään liittyvää. Tämä on surullista siksi, koska oikea uskokin on olemassa ja se on ihmeellinen ja arvokas asia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
😂 Eikö se ollut nimenomaan opetuslapset jotka estivät ihmisiä tuomasta lapsia ja heille nuo sanat varsinaisesti osoitettiin.
En tiedä kuka tuo avaaja on, mutta puolustan häntä sen verran että opetuslapset olivat uskosta osattomia silloin joten oikein hän sanoi.
Muuten haluatko kertoa raamatusta sen paikan missä Jeesus nauroi väärinajattelijoille?
Minä luulen että nauraminen on perkeleestä lähtöisin.
😀
Luuk 6:21 ... Autuaita te, jotka nyt itkette:
te saatte nauraa.
Tässä ei ainakaan kukaan ole puhunut nauramisesta paitsi sinä.
Markuksen evankeliumi:
10:13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
10:16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Opetuslapset uskoivat kyllä Jeesukseen, he olivat ottaneet vastaan Jumalan valtakunnan. Jeesus närkästyi opetuslasten toimintaan mutta kyllä hän jutteli niiden aikuisten kanssa, jotka pyysivät Jesusta siunaamaan lapsiaan.
Markuksen evankeliumi:
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Ei Jeesus ainakaan sanonut tuota lapsille, kyllä hän puhui aikuisille.