Tuntuuko?........
Tuntuuko sinusta siltä että olette tarkoitettu toisillenne?
Anonyymi-ap
44809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
No perhana tuntuu, mutta välimatkaa
Kuinka paljon?
160
"Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin."
Ja sinun kanssasi helvetissä... tän elämän jälkeen. Koska me ei saada nyt toisiamme ilman syntiä
Ei ollut sinulle.
Maybe.
Tuntuu, mutta yksipuoleisesti.
Tuntuu vähän KREiziltä! Ajatella että noin olisi, tosin KREIzi oooooon.
Tietysti tuntuu, mutta...
No ei todellakaan tunnu. En voisi edes kuvitella kahta toisilleen niin huonosti yhteensopivaa ihmistä.
Voisin tehdä asiasta ihan oman aloituksen mutta kerron sittenkin vain tähän mikä pyörii mielessä tällä hetkellä. Miehestä kirjoitan ja ajattelen sellaista että ei kukaan muu ole saanut samaa tunnetta aikaan kuin hän. Kun me viime vuonna nähtiin useasti niin meidän välillä oli särisevää yhteyttä vaikka vain katsottiin silmiin. Menin ihan sekaisin hänen läsnäollessa ja kaikki muu haihtui ympäriltä kun katseet osui toisiinsa. Samaan aikaan pelkäsin ja samaan aikaan halusin nähdä enemmän kuin mitään muuta. Halusin näyttää hänen silmissään hyvälle ja siksi tuli ulkonäöllisesti paineita kun hän oli läsnä eli tavallaan alkoi ahdistamaan. Lisäksi halusin olla mahdollisimman hyvä hänelle. Mutta lähestyä en uskoltanut kasvotusten. Jotenkin menin niin sekaisin siitä hänen olemuksesta ja jos olisi vielä kasvotusten jotain sanottu niin olisin pyörtynyt luultavasti lattiaan. Olen kokenut myös niin etten olisi riittävä hänelle ja olen keksinyt kaiken maailman syyt miksi minun ei pitäisi kaivata enää häntä sen takia että unohtaisin kun ei olla nyt vähään alle vuoteen nähty. Mutta on niin vaikeaa unohtaa kun ne näkemiset pyörii edelleen mielessä usein. En ymmärrä miksi hän merkitsi minulle niin paljon ja miksi hänelle täällä kirjoitan. Olen yrittänyt hakea syytä ja vastauksia täältä ja mitään en ole saanut selitykseksi. Tämä vain ajatusten purkamista toivottavasti joku jaksaa lukea ja saa kommentoida jos herää ajatuksia asiasta.
Olipahan minulta taas suoritus kun puran ajatuksia. Ymmärrän on varmasti paljon ajatuksia tuossakin että vaikea lähteä kommentoimaan tuohon mitään.
Olen kokenut saman.
Jotenkin mietin, että se oma riittämättömyyden tunne saattoi johtua kun tunsi niin suurta ja ehkä vähän epärealistista arvostusta sitä toista kohtaan koska ne tunteet oli sitä tasoa.
Jos kemiat kohtaa nlin voimakkaasti, niin ihan tasan ne on eikä kumpikaan ole huonompi.
Nyt ainakin tuntuu vaan pahalta.
Miksi tuntuu pahalta?
Kuka on tarkoitettu minnekin onko koiran paikka ulkona vesisateessa ilman sateensuojaa
Miehet ulkoruokintaan koirat sisälle.
Erikoista filosofista sävyä
Niillä saa monesti mielen liikkeelle oikeasti joskus nähny kun koira on ollu ulkona juoksuhihnassa vesisateella ilman mahdollisuutta päästä esimerkiksi koirankoppiin sateelta suojaan ni sitä saattoi jopa hetken miettiä että miltä se tuntuisi ihmisestä vastaavan kaltainen tilanne
Kyllä tuntuu.
Tunnen saman kun sinä.
Ei tunnu. En ole ollut keneenkään ihastunut melkein kymmeneen vuoteen. Aika näyttää löytyykö juuri se minulle sopivin ikäiseni uusi kumppani. Rauhassa etsiskelen.
Kuullostaa pahalta. Toivottavasti osaat silti rakastaa.
Miten niin pahalta. Takana kymmeniä vuosia kestänyt parisuhde. Ei ole mitään pakkoa saada ketään. Erityispiirteisenä olen tarkka siitä kenen kanssa voin olla yhdessä. Suvussa aikaisemmin eläneet naiset jäivät leskiksi, eikä heillä ole ollut tarvetta saada uutta kumppania, vaan elivät loppuelämänsä yksin. Naiset pärjäävät paremmin yksin kuin miehet.
Just just
Olen erimieltä huomannu että naisille on monesti vaikeampaa läheisyyden puute miehet pärjää paremmin ilman sitä läheisyyttä tuntuu pahemmalta olla teennäisen ihmisen lähellä kui yksin
Ei tulla toimeen keskenämme. Minä kärsin siitä, tiedä sitten miettiikö hän asiaa lainkaan.
En tiedä. Vähän sekavat on ajatukset tästä kaikesta. Tavallaan toivon, etten koskaan olisi eksynyt tälle saitille. Toisaalta täällä on ollut monta kaunista ajatusta, kohtaamista ja hauskojakin juttuja. On myös ajatuksia, jotka sopivat tavattoman hyvin erinäisiin tilanteisiin, mutta sellaista on.
Ehkä tärkeintä on pitää oma pää kasassa, että ymmärtää todellisuuden ja sen, ettei täältä ketään voi etsiä oikeasti ja jos etsii, niin voi tulla haavoitetuksi monin tavoin. Pitää olla riittävän vahva psyyke.
Ja se kokemus, että on toisilleen tarkoitettu on sitten kokonaan erikseen oikeasti IRL.
Kirjoitit hyvin, noin se on asia.
Täysin samaa mieltä. Tämä paikka on ollut vain ja ainoastaan ajatustenpurkua varten.
Totta. Ei näitä täällä kannata lukea. Pois vaan.
Mielisairaalan suljettu osasto on kun joku terveiden ihmisten paratiisi tähän mestaan verrattuna.
Oon vieraillut ja oikeesti niiden umpipsykoosipotilaidenkin jutut on terveempiä kun näiden täälä.
Ollaan tarkoitettu toisillemme tietenkin! :)
Joidenkin kanssa vaan on sitä kemiaa.. ihan rätisemällä.
Kävellessä paikatkin tuntuu hassulle.
Kyllä se tuntuu siltä. Mutta siltikään osaa sanoa, toteutuuko oikeassa elämässä. Toivoa on, niin kauan kuin on elämää.
Mietin että pitää kysyä sulta, että pitäisikö mun unohtaa sut. Sitten alkoi naurattamaan. Miten voisi unohtaa?!
Ihan hyvin on vain ajattelematta vetää pään täyteen ni ei huolta huomisesta
Tottamaar.....
En ole aikoinaan, yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneen eroni jälkeen ajatellut kenestäkään niin, että hän olisi juuri minulle se oikea. Olen viihtynyt hyvin yksin ja oikeastaan se on tietyistä syistä johtuen ollut myös välttämätöntä, koska ei ole ollut jaksamista ruveta tutustumaan keneenkään. Koska en osaa ennustaa tulevaa, en siten voi tietää koska alan voida selvästi paremmin.
Eipä si koskaan voi paremmin jos ei osaa mennä elämässään etiäpäite
Ei todellakaan tunnu, ainakaan enää. Hän ei osaa joustaa missään asiassa vaan kaiken pitää mennä niinkuin hän tahtoo. Pitäköön tunkkinsa.
Naiset on monesti tuollaisia jos ei tehdä just niin kuin rouva tahtoo ni seuraavaksi haetaan avio eroa mu miehen pitäs silti kiltisti totella kaikkea mitä nainen sanoo tai rouva käskee
Ei ol onneks tuota murhetta kun on omineen itsekseen