Eläkkeellä elämän parasta aikaa?

Samoin... Mukavaa aikaa, ei teamseja, palavereita, kokoustamista, strategioita, fläppitauluja.
Voi tehdä mitä haluaa ja mennä minne haluaa. Ei tarvi kelloa. Eikä stressiä.

Anonyymi kirjoitti:

Samoin... Mukavaa aikaa, ei teamseja, palavereita, kokoustamista, strategioita, fläppitauluja.
Voi tehdä mitä haluaa ja mennä minne haluaa. Ei tarvi kelloa. Eikä stressiä.

Lue lisää

"Voi tehdä mitä haluaa ja mennä minne haluaa."

Näin on! Olen ollut eläkkeellä 17 vuotta.

Työelämäaikana ei kerenny tekemään oikeastaan mitään muuta kuin kotihommia ja kävelylenkkeillä. Nyt eläkkeellä tulot on pienentyneet sen verran paljon, että mitään uutta harrastusta ei voi oikein aloittaa. Suurin osa eläkkeestä menee ihan elämiseen ja loppuja yrittää säästää pahan päivän varalle, kun kaikki kallistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Työelämäaikana ei kerenny tekemään oikeastaan mitään muuta kuin kotihommia ja kävelylenkkeillä. Nyt eläkkeellä tulot on pienentyneet sen verran paljon, että mitään uutta harrastusta ei voi oikein aloittaa. Suurin osa eläkkeestä menee ihan elämiseen ja loppuja yrittää säästää pahan päivän varalle, kun kaikki kallistuu.

Lue lisää

Tuo, että työ on ollut niin suuressa roolissa työelämäaikana eikä muuta elämää ole juuri ollut, kostautuu usein eläköitymisen yhteydessä. Uusien harrastusten aloittaminen ei aina ole kovin helppoa eläkkeellä.
Eikä, vaikka vähän rahaa edellyttäviä tai ilmaisiakin harrastuksia on ’pilvin pimein’. Kansalaisopistot, omaehtoinen liikunta, jne.

Monille, mm itsellenikin vaikka harrastuksista ei todellakaan ole ollut puutetta, esim sukutukimus on innostanut eläkkeellä. Halpa ja helppo aloittaa. Kansalaisopistoissa on muutaman kympin hintaisia alkeiskursseja, joilla pääsee erinomaisesti alkuun. Tarvitset nettiyhteyden ja tietokoneen ja tietysti vähän osaamista selailla ja hakea tietoja. Ei todellakaan ole kustannuskysymys, jos tietokone nettiyhteyksineen jo on.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo, että työ on ollut niin suuressa roolissa työelämäaikana eikä muuta elämää ole juuri ollut, kostautuu usein eläköitymisen yhteydessä. Uusien harrastusten aloittaminen ei aina ole kovin helppoa eläkkeellä.
Eikä, vaikka vähän rahaa edellyttäviä tai ilmaisiakin harrastuksia on ’pilvin pimein’. Kansalaisopistot, omaehtoinen liikunta, jne.

Monille, mm itsellenikin vaikka harrastuksista ei todellakaan ole ollut puutetta, esim sukutukimus on innostanut eläkkeellä. Halpa ja helppo aloittaa. Kansalaisopistoissa on muutaman kympin hintaisia alkeiskursseja, joilla pääsee erinomaisesti alkuun. Tarvitset nettiyhteyden ja tietokoneen ja tietysti vähän osaamista selailla ja hakea tietoja. Ei todellakaan ole kustannuskysymys, jos tietokone nettiyhteyksineen jo on.

Lue lisää

Sukututkimus saattaa viedä mennessään tosi tiukasti. Siinä saattaa vierähtää netissä tuntikausia huomaamattaan. Joskus aamuyöhönkin on mennyt, kun mielenkiintoisia tietoja löytyy...

Vapaaehtoistyötä löytynee yllinkyllin.... niistä ei saa palkkaa, mutta sullahan on eläkkeesi....

Anonyymi kirjoitti:

Vapaaehtoistyötä löytynee yllinkyllin.... niistä ei saa palkkaa, mutta sullahan on eläkkeesi....

kirkko kiittää kiitos kiitos orja 🤣

Täältä sivustolta se varmaan järjestyy.... joopajoo...

Se on totta, että työeläke ei anna riittävää vanhuudenturvaa, jos työvuosia ja ansioita ei ole riittävästi. Työeläke on nimensä mukaisesti ansaittava työtä tekemällä. Työeläke kyllä on riittävä suunnilleen vastaavaan elintasoon, joka on ollut myös työeläkeaikanakin, jos henkilökohtainen talous on muuten tasapainossa.

Pätkätyöt sinänsä ei enää nykyisin ole kohtalokkaita työeläkkeen kertymisen kannalta, jos pätkätöitä vaan on koko ajan. Työeläkettähän kertyy ansioista 1.5-1.7% riippumatta onko ansiot saatu pätkätöistä vai vakituisesta työstä.

Työttömyys on tuhoisaa eläkekertymien kannalta. Ansiosidonnaiselta kyllä kertyy eläkettä, joskin vähemmän kuin työansioista, mutta ansiosidonnaisen jälkeen tilanne työeläkkeenkn kannalta on lohduton, kuten myös muiltakin osin. Eipä siinä juuri vaihtoehtoja sosiaaliturvalle ole, jos muuten ei tulot riitä elämiseen. Mitähän ne vaihtoehdot voisivat ollakaan?

Kuolemaa ei tarvitse odottaa. Se saapuu aikanaan kaikille.

Tää eläkkeellä olo on ihmisen parasta aikaa. On aikaa mietiskellä ja pohtia asioita. Saa aamulla nukkua ja lueskella netistä uutisia kahvin kera. Ei tarvi olla tukka hyvin, ei tarvi tietää mikä päiväkään on. Ei oo mihinkään kiire. Kotona on hyvä olla.

Kuntoilu on antoisaa, tuleviin ja sitten elettäviin eläkepäivien laatuun sekä sisältöön panostamista.
Hieman alle 6 -kymppisenä aloitin verestelemään muinaista punttiharrastustani.
Uusia tuttavuuksia. Treenien jälkeen kahviossa "viisastelua". Tärkeät sosiaaliset kontaktit.

Pääsin muutamassa kuukaudessa irti lääkityksestäni.
Kehon koostumus muuttui.
Kohentunut mieskunto tuntui myös psyykessä.
Nyt, hieman vajaa 20 vuotta myöhemmin on tosin liikkuvuus ja kimmoisuus heikentynyt, lihasmassa vähentynyt mutta yleisillä mittareilla arvioiden olen varsin hyvässä kunnossa lähimuistia lukuun ottamatta.
Hyvä kunto kestää myös kosteita rentoutumisjaksoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntoilu on antoisaa, tuleviin ja sitten elettäviin eläkepäivien laatuun sekä sisältöön panostamista.
Hieman alle 6 -kymppisenä aloitin verestelemään muinaista punttiharrastustani.
Uusia tuttavuuksia. Treenien jälkeen kahviossa "viisastelua". Tärkeät sosiaaliset kontaktit.

Pääsin muutamassa kuukaudessa irti lääkityksestäni.
Kehon koostumus muuttui.
Kohentunut mieskunto tuntui myös psyykessä.
Nyt, hieman vajaa 20 vuotta myöhemmin on tosin liikkuvuus ja kimmoisuus heikentynyt, lihasmassa vähentynyt mutta yleisillä mittareilla arvioiden olen varsin hyvässä kunnossa lähimuistia lukuun ottamatta.
Hyvä kunto kestää myös kosteita rentoutumisjaksoja.

Lue lisää

Kuntoilu kannattaa aina. Kuoleepahan sitten terveenpänä saappaat jalassa eikä tarvitse kitua kuolemaa odottaen.

Selkä ei tykännyt? Virheellinen menetelmävalinta!
Parasta ehkäisyä kipuilevaan selkään on selkälihasten ja vatsapuolen oikein mitoitettu treenaus. Jos ei ole omaa, kunnollista treenitaustaa niin sitten asiantunteva ohjaus apuun.
Pikavoittoja ei ole.
Selkä ei tykännyt? Oliko kyseessä hermo- vai lihasoireilu?.
Teen viikoittain muiden ohessa kahtena päivänä suurten lihasryhmien treenit.
Keskiviikkoisin kyykyt ja sunnuntaisin maastavedot.
Kapeaa pyramidia, perusvoima vitosia, lihaskadon hidastamistavoitteena kymppejä ja ajoittain testaan maksimit.
Vatsaa maun mukaan.
Kovempien teenien jälkeistä lihasjähmeyttä lukuun ottamatta, selkäni ei ole oireillut.
65 vuotta olen elänyt ajatuksella, että kaikki nostot tehdään suoralla selällä.
Kuuntelin eilen kahden asioista perillä olevan keskustelua ja tänään tein maastavetoa suorin jaloin, selkää köyrien mutta pienillä tutustumispainoilla.
60kg tangossa, koivet suorina ja selkää köyrynä kelaten 10:n hitaita sarjoja. Kelaus = köyrivä kohta etenee koko ruodon mitan.
Huomenna teen normitangon hack kyykkyä, sunnuntaina normaalia mavea ja seuraavalla viikolla kokeilen tätä köyrimistä sillä hetkellä mietittävillä raudoilla.
Ensi vuonna 80v täyttävän vanhuksen on oltava varovainen.

Siis, jos kroppa ei kestä normaalielämän liikkeitä, niin juuri silloinhan kuntosalitreenit ovatkin tarpeellisia.
Tietysti kannattaa hyödyntää personal trainereita ainakin alkuun. Heidän opastuksellaan löytyy varmasti sopiva treenausmuoto. Ja heiltä voi myös pyytää tekemään sinulle sopiva ohjelma, jota voi sitten itse toteuttaa, kun ole saanut perusohjauksen.
Kyllähä ohjelman teko kertaluontoisesti vähän maksaa, mutta kyse on kuitenkin satasista ja sitten voit toteuttaa turvallisesti tehtyä ohjelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis, jos kroppa ei kestä normaalielämän liikkeitä, niin juuri silloinhan kuntosalitreenit ovatkin tarpeellisia.
Tietysti kannattaa hyödyntää personal trainereita ainakin alkuun. Heidän opastuksellaan löytyy varmasti sopiva treenausmuoto. Ja heiltä voi myös pyytää tekemään sinulle sopiva ohjelma, jota voi sitten itse toteuttaa, kun ole saanut perusohjauksen.
Kyllähä ohjelman teko kertaluontoisesti vähän maksaa, mutta kyse on kuitenkin satasista ja sitten voit toteuttaa turvallisesti tehtyä ohjelmaa.

Lue lisää

Treeniohjelmien oheen kuuluu usein myös ravintokeskustelu.
Liikerajoitteinen, rytmihäiriöistä ja verenpaineesta kärsivä kaverini lunasti mm. erikoisryhmiin pätevöityneeltä personaalilta 3kk:n valmennuksen.
3 viikkokertaa personaalin henkilökohtaisessa ohjauksessa.
Tulos oli, jos ei vallan mykistävä niin ainakin maksajaa vähintäänkin tyydyttävä.
Jatko sujui ohjeiden mukaisesti omin nokin hyvin kunnes alkoi kesämökkikausi harrastuksineen joita lienee turha luetella.
Lopun saa päätellä.
Säännöllisyys ja jatkuvuus ovat tärkeitä. Ei stressiin saakka mutta kuntoiluun on sitouduttava jos todella haluaa huolehtia elämisensä laadusta.

Itse pidän vuosittain muutamia kosteita rentoutumisjaksoja. Kesto 1 - 4 viikkoa. Viime aikoina palautuminen on ollut hitaampaa joten jatkoa täytyy harkita.
Syömiseni on jo aikoja sitten rutinoitunut järkeväksi.

Voihan noinkin olla. Se kuitenkin on varmaa, ettei kukaan tule hakemaa sinua kotoa sohvan pohjalta harrastuksiin…

Minulle eläköityminen merkitsi ajallisesti rajoittamatonta mahdollisuutta kuntoni hoitamiseen ja samalla terveyteni kohentamiseen. Aloitin totuttelun 52v iässä ja siirryin täydellisyyteen 57 vuotisena. Työttömyyseläke.
Jo puolessa vuodessa tuli numeerisesti osoitettavia tuloksia. Suurin kohennus tapahtui verenpaineissani ja leposykkeessä.
Rasva% laski ja viskeraali tuli reilusti alle viiterajan.
Muutoksen teki täydelliseksi se, että eläköidyimme vaimoni kanssa saman aikaisesti.

Tuo on hyvä idea.

Viimeinen kappaleesi osuu yksiin oman toimintani kanssa.
Uusien asioiden oppimista. Haasteita ja uuden oppimista ja iloa onnistumisista. Epäonnistumisista useiden asioiden oppimista.
Pisin jakso samassa työssä oli 6 vuotta ja siihenkin olivat syinä ok:n velkojen maksaminen ja lastemme meneminen ala-asteelle.
Tavallisesti 3:n vuoden tietämissä rupesi jalkapohjiani syyhyttämään ja alkoi uusien haasteiden etsiminen.
Tuo asenne tiesi kohdallani seimmiten myös paikkakuntien vaihtoja. Vaimo kulki mukana kunnes jälkikasvu piti hänet ok:a asumassa lasten kanssa. Minä oli viikonloppu puoliso.
Lopetin viimeisessä vakituisessa työssä 52 vuotisena ja seuraavat 5 vuotta menivät vaihdellen, työpätkä - työttömyyspätkä, lomareisu vaimon kanssa.
Lomista ilmoitin aina työkkäriin ja liittoni kassaan. Vaimoni jäsenyys kaupunkimme työvoimalautakunnassa varmisti asian.
Työttömyyseläkkeelle 57v iässä.
Kilkuttelen tätä 25 vuotta myöhemmin. 3 kuukautta sitten leskeytyneenä.
Mukava, ja samalla haikea muistella yhteisiä matkojamme jotka eivät olleet rantapaketteja.

Itse mielummin menen perholla kalastelemaan relax asenteella!