Eli jos mä oisin hypännyt en olisi tässä?

Tänään oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvä päivä. Tiedän, että huominen ei tuo tullessaan samalla todennäköisyydellä uutta hyvää päivää, mutta ainakin sitä voi toivoa näin hyvillä hetkillä, vaikka tiedossa olisikin alamäki. Mutta hei, en taida toivoa kuolemaa enään niin paljoa, kuin ennen. Voisin sanoa, että asiat olisikin hyvin.. Eine tietenkään ole luvassa on paljon työtä, jos oikeasti alkaisin saavuttaa elämässä jotain, kun märehtisin itsesäälissä. Olen laiska, epämotivoitunut, itse kriittinen, luovuttaja, helpoimman kautta menevä, kyllästyn helposti, keskin kertainen ja vaikka muuta. Onelmien jahtaaminen, elämen tapojen parantaminen, tavoitteiden aikaan saaminen ja kaikki muu unelma elämän rakentaminen on turhaa. En kuiteskaan, koskaan tule saavuttamaan pienintäkään askelata kohti unelmia, joten tyydyn siihen mitä minulla on, mitä saan ja mitä minulla on. Toivon, että elämäni olisi lyhyt. Että eräänä päivänä en enään heräisi, en enään jaksaisi ja saavuttaisin lopulta sen mitä tavoittelen. Minulla taitaa olla enämmän hyviä syitä elää kuin elää toivossa, että minulla olisi enemmän syitä kuolla.. Mutta jos olisin kerran hypännyt olisinko enään tässä? Se yksi askel eteenpäin olisiko se riittänyt. Vai olisiko se johtanut elämääni pahenpaan suuntaa. Toisaalta ne jotkin naurettavat sairaala keissit olisivat parempia kuin kaikille lopun jättäminen. Lopulta onneksi mikään silmukka, lääke tai veitsi ei odota minua. Saa nähdä mihin, vaikka vuodessa tämä kehkeytyy.