Jatkan tätä sitten itsekin.
"ja niin on tärkeää että kyyneleitäni kukaan ei nää..."maija vilkkumaan biisi soi radiossa.Kyyneleeni valuivat tyynylle ja kastelivat uuden sametinpehmeän päällisen.
Mä nousin istumaan.Oli pakko ajaa ajatukset muualle vaikka tohon lauluun.Ei siihen mitä eilen tapahtui.....ei siihen mikä sai mut itkemään joka ilta...ei isän kuolemaan...ei siihen että Timppa jätti mut....vaan siihen että elämä jatkuu.
samassa joku koputti oveen.Mä.....(jatkakaa)
ja niin on tärkeää että kyyneleitäni kukaan ei nää .
Prinsessa jää.
16
1159
Vastaukset
- sadelma
Nousin velttona. Mä en kaivannut nyt sitä kun äiti tulisi valittamaan, että huone on paskasessa kunnossa, ja että mä en koskaan tee mitään tän perheen hyväksi.
Perheen tosiaan. Tää oli kaikkea muuta. Tää oli vankila. vankila mistä mä sain lähteä kouluun. Mistä mä sain joskus, harvemmin lähteä muutamaksi tunniksi ulos. Ei sen puoleen mitä mä ulkona tekisin, ei siellä yksin ollut elämää. Ei, eihän mulla ollut elämää. Ei enää.
Äitihän se oli. Ei se näyttänyt siltä että se alkaisi taas valittaa. Se oli pyyhkinyt naamaltaan sen ikuisen, värähtämättömän, itkeneen, masentuneen ilmeensä. Äiti näytti ihmiseltä. Se hymyili, hennosti. Mutta se luetaan hymyksi...- pepper_girlie
-Olisko sulla nälkä? se nainen kysyi.
-Ei, mä sanoin ja käänsin katseeni jonnekin lattian rajaan. Se nyökkäsi ja kääntyi pois.Mä oisin sinäänsä toivonut et se ois istunut siihen viereen ja kysyny että mikä sulla on, ja mä oisin purskahanut itkuun ja kertonu sille kaiken. Mutta ei niin ei.Nyt pitää itkeä sisällään, yksin. Menin peilipöytäni luokse. Ei ihme, että kukaan ei välitä, kuka nyt näin rumasta ihmisestä välittäisi, ajattelin itsekseni. Se oli mun ainut kaveri, tosi läheinenkin kaveri. Kunnes mä... - Prinsessa jää.
pepper_girlie kirjoitti:
-Olisko sulla nälkä? se nainen kysyi.
-Ei, mä sanoin ja käänsin katseeni jonnekin lattian rajaan. Se nyökkäsi ja kääntyi pois.Mä oisin sinäänsä toivonut et se ois istunut siihen viereen ja kysyny että mikä sulla on, ja mä oisin purskahanut itkuun ja kertonu sille kaiken. Mutta ei niin ei.Nyt pitää itkeä sisällään, yksin. Menin peilipöytäni luokse. Ei ihme, että kukaan ei välitä, kuka nyt näin rumasta ihmisestä välittäisi, ajattelin itsekseni. Se oli mun ainut kaveri, tosi läheinenkin kaveri. Kunnes mä...Mokasin.Sit mä jäin yksin.Tähän maailmaan jossa kukaan ei saa toivoa mitään,jossa kukaan ei saa rakastaa mitään ,sillä mikään ei toteudu,ja kukaan ei rakasta.Pyyhkäisin kyyneleet poskiltani.Isä sanoi aina et:"sä oot sitte enkeli Mira.Sä oot niin kaunis ja kaikkea"Nykyään kukaan ei sano mulle noin.Ei sen helvetillisen päivän jälkeen jolloin rekka ajo mun rakkaan isän lyttyyn.Se rekkakuski ajeli vaan nolona tiehnsä.Se ei auttanu isää joka oli sillon vielä hengissä.Isä oli mulle niinku rakkain ihminen ja ystävä.Mä en välittäny muista.Mä en tarvinnu muita kun mulla oli isä.Mut niinhän se on että kaikki ihana loppuu aikanaan.Kukaan ihminen ei saa omistaa mitään ihanaa.Mä en saanu pitää isää.Mä en saanu pitää sen rakkautta yllä.Niissä sen hautajaisissa mä itkinkuollakseni ja heitin hirveensuuren kimpun kukkia sen hautaan.Mä ostin ne omilla rahoillani.Äiti oli ostsnu vaan yhen ruusun.Mut kyllä sek itki.Mä tavallaan ymmärsin sitä.Sillä ei ollu rahaa ja isä oli sillekki kaikki kaikessa.Kyllähän se mustaki välitti mut isää se todella rakasti.Isä nosti äidin aikoineen pahasta jamasta ja teki siitä kunnollisen kansalaisen.Isä oli parasta mitä äidille oli koskaan tapahtunut.Niin just,mun isä:pömppömahainen,pyöreä,juumorintajuinen hauska ja vitsikäs ihana isäi.Poissa.Poissa ikuisesti.kukaan ei enää välitä mun surusta.Vaikka isän kuolemasta on vasta 3viikkoa.
Mä kuolen hyvä jumala!!!!!Auttakaa mua!!!MIKS AINA MÄ???vastatkaa mulle!!VASTATKAA MULLE!!
Jos jumalao ois olemassa niin se kyllä auttais mua!!Ja se ei ois tappanu isää.Äiti inhos aina kun mä sanoin noin.Se on harras kristitty.Seki on isän ansiota.Ei isä mikään himo uskovainen oo mutta sen piti antaa äidille jotain johon luottaa ja uskoa.Mä en itse tiedä mikä mä oon.....eikä tiedä kukaan muukaan.Mä oon näkymätön...mua ei huomata.Se on ainoa varma asia tässä maailmassa.
Mä nyyhkäisin raskaasti ja painuin petiini.Joku koputti oveen.Taas äiti joka tulee ja pakottaa mut syömään mä arvelin ja kampesin itseni pystyyn.
Ovi aukeni hitaasti.Mä jähmetyin kun mä näin tulijan.-sä!?Mä huusin ja tuijotin suoraan sen isän tappaneen rekkakuskin silmiin.
-Hei Mira!!Se sanoi vähän vaisusti.
-mitä sä tänne tuut murhaaja??suksi...äiti joka oli ilmestynyt ovelle loi muhun vihaisen katseen.
-Kuules nyt Mira.Mikko halusi tulla vaan pahoittelemaan tänne ja......Mä en enää kestänyt sitä vaan...............(jatkoa) - emmy
Prinsessa jää. kirjoitti:
Mokasin.Sit mä jäin yksin.Tähän maailmaan jossa kukaan ei saa toivoa mitään,jossa kukaan ei saa rakastaa mitään ,sillä mikään ei toteudu,ja kukaan ei rakasta.Pyyhkäisin kyyneleet poskiltani.Isä sanoi aina et:"sä oot sitte enkeli Mira.Sä oot niin kaunis ja kaikkea"Nykyään kukaan ei sano mulle noin.Ei sen helvetillisen päivän jälkeen jolloin rekka ajo mun rakkaan isän lyttyyn.Se rekkakuski ajeli vaan nolona tiehnsä.Se ei auttanu isää joka oli sillon vielä hengissä.Isä oli mulle niinku rakkain ihminen ja ystävä.Mä en välittäny muista.Mä en tarvinnu muita kun mulla oli isä.Mut niinhän se on että kaikki ihana loppuu aikanaan.Kukaan ihminen ei saa omistaa mitään ihanaa.Mä en saanu pitää isää.Mä en saanu pitää sen rakkautta yllä.Niissä sen hautajaisissa mä itkinkuollakseni ja heitin hirveensuuren kimpun kukkia sen hautaan.Mä ostin ne omilla rahoillani.Äiti oli ostsnu vaan yhen ruusun.Mut kyllä sek itki.Mä tavallaan ymmärsin sitä.Sillä ei ollu rahaa ja isä oli sillekki kaikki kaikessa.Kyllähän se mustaki välitti mut isää se todella rakasti.Isä nosti äidin aikoineen pahasta jamasta ja teki siitä kunnollisen kansalaisen.Isä oli parasta mitä äidille oli koskaan tapahtunut.Niin just,mun isä:pömppömahainen,pyöreä,juumorintajuinen hauska ja vitsikäs ihana isäi.Poissa.Poissa ikuisesti.kukaan ei enää välitä mun surusta.Vaikka isän kuolemasta on vasta 3viikkoa.
Mä kuolen hyvä jumala!!!!!Auttakaa mua!!!MIKS AINA MÄ???vastatkaa mulle!!VASTATKAA MULLE!!
Jos jumalao ois olemassa niin se kyllä auttais mua!!Ja se ei ois tappanu isää.Äiti inhos aina kun mä sanoin noin.Se on harras kristitty.Seki on isän ansiota.Ei isä mikään himo uskovainen oo mutta sen piti antaa äidille jotain johon luottaa ja uskoa.Mä en itse tiedä mikä mä oon.....eikä tiedä kukaan muukaan.Mä oon näkymätön...mua ei huomata.Se on ainoa varma asia tässä maailmassa.
Mä nyyhkäisin raskaasti ja painuin petiini.Joku koputti oveen.Taas äiti joka tulee ja pakottaa mut syömään mä arvelin ja kampesin itseni pystyyn.
Ovi aukeni hitaasti.Mä jähmetyin kun mä näin tulijan.-sä!?Mä huusin ja tuijotin suoraan sen isän tappaneen rekkakuskin silmiin.
-Hei Mira!!Se sanoi vähän vaisusti.
-mitä sä tänne tuut murhaaja??suksi...äiti joka oli ilmestynyt ovelle loi muhun vihaisen katseen.
-Kuules nyt Mira.Mikko halusi tulla vaan pahoittelemaan tänne ja......Mä en enää kestänyt sitä vaan...............(jatkoa)-mä aattelin että....tai siis mä ajattelin että Mikko haluis varmaan jutella sunkin kans..tai siis en mä tiä. Äiti koitti sopertaa.
-No anna kuulua sit mitä sulla on sanottavaa, vaikka ihan sama se on mitä sä sanot et sä kuitenkaan saa tuotua mun isää mun ainutta isää takas! Mä huusin Mikolle ja itkin.
Mikko tuli istuun mun vierelle sängylle.
-Voitko sä kuunnella hetken mitä mulla on sanottavaa? Se kysyi. Mä en vastannut, nyökyttelin vaan.
-Mä tiiän Mira että tää on sulle tosi vaikeeta, sun äiti kerto mulle miten rakas ja läheinen sun isä oli sulle. Ei tää mullekkaan oo helppoo. Anteeks kun mä en pysähtynyt auttamaan ja katsomaan miten sun isän kävi, mä en pystyny, mä pelästyin niin paljon, mä en uskaltanut pysähtyä. Mä toivon että sä viä joskus pystyt antamaan mulle tän anteeks, mä en tehnyt sitä tarkotuksella. Mikko selitti.
-mmm... Mä vaan mutisin, en tiennyt mitä sanoa.
-Ei tää mullekkaan oo ollu helppoo, mulla on tai siis oli vaimo ja 2 lasta, mutta kun ne sai kuulla tästä ne lähti, mä jäin yksin, kukaan mun sukulainen eikä ystävä tahdo enään tavata mua, ne kaikki hylkäs mut. Mikko kertoi.
-Joo, mun pitäis nyt ruveta tekeen läksyjä. Mä valehtelin, en kestänyt enään sitä, mun teki mieli repiä siltä silmät päästä, hakata ja potkia, mut mä en uskaltanu. - Iita
emmy kirjoitti:
-mä aattelin että....tai siis mä ajattelin että Mikko haluis varmaan jutella sunkin kans..tai siis en mä tiä. Äiti koitti sopertaa.
-No anna kuulua sit mitä sulla on sanottavaa, vaikka ihan sama se on mitä sä sanot et sä kuitenkaan saa tuotua mun isää mun ainutta isää takas! Mä huusin Mikolle ja itkin.
Mikko tuli istuun mun vierelle sängylle.
-Voitko sä kuunnella hetken mitä mulla on sanottavaa? Se kysyi. Mä en vastannut, nyökyttelin vaan.
-Mä tiiän Mira että tää on sulle tosi vaikeeta, sun äiti kerto mulle miten rakas ja läheinen sun isä oli sulle. Ei tää mullekkaan oo helppoo. Anteeks kun mä en pysähtynyt auttamaan ja katsomaan miten sun isän kävi, mä en pystyny, mä pelästyin niin paljon, mä en uskaltanut pysähtyä. Mä toivon että sä viä joskus pystyt antamaan mulle tän anteeks, mä en tehnyt sitä tarkotuksella. Mikko selitti.
-mmm... Mä vaan mutisin, en tiennyt mitä sanoa.
-Ei tää mullekkaan oo ollu helppoo, mulla on tai siis oli vaimo ja 2 lasta, mutta kun ne sai kuulla tästä ne lähti, mä jäin yksin, kukaan mun sukulainen eikä ystävä tahdo enään tavata mua, ne kaikki hylkäs mut. Mikko kertoi.
-Joo, mun pitäis nyt ruveta tekeen läksyjä. Mä valehtelin, en kestänyt enään sitä, mun teki mieli repiä siltä silmät päästä, hakata ja potkia, mut mä en uskaltanu.-Mulla ois viel yksi juttu, äiti sanoi.
-Mä tiedän että tämäkin satuttaa sua, mutta mä olen löytänyt elämäni rakkauden. Mä rakastan Mikkoa ja mä haluisin että säkin totuttelisit siihen että Mikko muuttaa tänne meille.
Kauheeta, mä ajattelin. Miten äiti voi tehdä mulle tän. Mä suutuin ja... - Mona
Iita kirjoitti:
-Mulla ois viel yksi juttu, äiti sanoi.
-Mä tiedän että tämäkin satuttaa sua, mutta mä olen löytänyt elämäni rakkauden. Mä rakastan Mikkoa ja mä haluisin että säkin totuttelisit siihen että Mikko muuttaa tänne meille.
Kauheeta, mä ajattelin. Miten äiti voi tehdä mulle tän. Mä suutuin ja...Mä suutin ja vedin peiton päälleni.
"Miten äiti pysyt tekeen mulle jotain tällästa?"
Mä mietin,
"isä kuoli kolme viikkoa sitten. ja nyt äiti on jo löytänyt elämänsä rakkauden..paskat. isä oli äidin rakkaus.
Ja jos äiti ei sitä itse ymmärrä, minä pistän hänet sen ymmärtämään!"
uhosin.
"jos voin mitenkään koittaa korvata isälle että en kertonut hänelle tarpeeksi usein että rakastin häntä, niin nyt minä koitan korvata. äiti rakastaa sinua isä. ei tuota murhaajaa. ja mikkehan ei tähän taloon jää." ajatukseni olivat sekavat.
En tiedä pitikö minun itkeä vai huutaa.
Tuska sisälläni kasvoi kun huomasin seinälläni Timolta(ex poikakamulta) saadun kortin. puolivuotis kortin. mutta nyt minulla ei ollut enää Timoakaan.
Kaksi elämäni tärkeintä ihmistä oli viety minulta pois, Isä ja Timo.
Minun oli niin ikävä heitä kumpaakin, niin ikävä että.. - Prinsessa jää.
Mona kirjoitti:
Mä suutin ja vedin peiton päälleni.
"Miten äiti pysyt tekeen mulle jotain tällästa?"
Mä mietin,
"isä kuoli kolme viikkoa sitten. ja nyt äiti on jo löytänyt elämänsä rakkauden..paskat. isä oli äidin rakkaus.
Ja jos äiti ei sitä itse ymmärrä, minä pistän hänet sen ymmärtämään!"
uhosin.
"jos voin mitenkään koittaa korvata isälle että en kertonut hänelle tarpeeksi usein että rakastin häntä, niin nyt minä koitan korvata. äiti rakastaa sinua isä. ei tuota murhaajaa. ja mikkehan ei tähän taloon jää." ajatukseni olivat sekavat.
En tiedä pitikö minun itkeä vai huutaa.
Tuska sisälläni kasvoi kun huomasin seinälläni Timolta(ex poikakamulta) saadun kortin. puolivuotis kortin. mutta nyt minulla ei ollut enää Timoakaan.
Kaksi elämäni tärkeintä ihmistä oli viety minulta pois, Isä ja Timo.
Minun oli niin ikävä heitä kumpaakin, niin ikävä että...............Halusin kuolla.Mä oisin voinu tehä sen sillonkin.Nopeasti vaan.Hypätä sieltä kerrostaloasunnon 5kerroksen parvekkeelta ja tuntea hetken lentäväni.Sitten:pläts.Mä olisin liiskana.Huokasin raskaasti.Kyyneleet vavistivat silmiä.Mua itketti niin hirveesti etten voinu edes kuiskata ääneen sitä lausetta joka mun olis isän eläessä pitäny kertoo sille niin useesti:
-Mä rakastan sua isi....Mä kuiskasin vapisevalla äänellä.Sitten mä purskahdin katkeraan itkuun.
Jos joku taivas oli olemassa,ja isä on siellä niin mä haluan sinne ja heti.Mä nyyhkytin.Ei kenenkään Mikon luo..ei kenenkään petturiäidin luo vaan isän luo.Mun OMAN isän luo.Mä haluun,mä haluun!!!!!!!!!!!!!!!!Mä mumisin.
-MÄ HALUUN!!!KUULEEKO KAIKKI?Mä kiljuin ja potkin peittoni lattialle.Silmänräpäyksessä suru oli vaihtunut vihaksi ja mä aloin potkimaan seiniä ja viskelemään tavaroita.Sitten mä huomasin jotain mustaa mun peiton alla.Nopeasti mä kiskaisin peiton syrjään.Sen alla oli Mikolta unohtunut lakki.Mä sylkäsin sen päälle ja viskasin sen alas parvekkeelta.Tietysti vasta sen jälkeen mun järkitajus mitä mä oikein puuhasin.Nopeasti mä kurkistin alas.Mikko seisoi Viisi kerrosta alempana hattu kädessään.Vaikka mun ja mikon välissä oli viisi kerrosta,mä saatoin silti nähdä sen surullisen ilmeen.Mun myötätunto heräs,mutta katos niin noeasti kuin oli tullutkin kun mä muistin kaikki ihanat jutut isän kanssa...kaikki ne yhteiset hetket,isän kuoleman ja sen kuka oli siihen syypään.
-TUU TAKAS ISI!!!!!!TUU TAKAS.
Mä kiljuin ja heittäydyin taas sängylleni.Mä huusin raivosin itkin,potkin parkuin ja kiljuin niin että koko talo kaikui.Lopulta,kun mä tajusin lopettaa mun pää oli hullun kipeänä.Sitä kivisti ja mä tunsin maailman pyörivän mun turvonneiden kirveevien punasten silmien eessä.
-Eikä..voi vittu!!mä huusin ja ryntäsin pelipöydän eteen.Mä sain sätkyn nähtäni peilikuvani.Sitäpaitsi mulla oli juoksu harkat puolen tunnin päästä.Ehkä mä muuten oisin voinu olla menemättä mutta ku..ku..no tulipahan sanottua.Mulla on yksityisvalmentaja.Mä oon oikeesti hyvä juokseen.Tosi hyvä itseasiassa.Mä vaan toivoin että mä voisin juosta pois täältä....pois tästä maailmasta.Kun mä olin yrittäny peittää tahrat ja tuhrut meikeillä,niin mä lähdin alakakertaan(meitsin koti-kerrostalossa on joka kodille kaks kerrosta.siistii vai mitä?)
Äiti ei missään nimessä saa nähdä mua tässä kunnossa.mä mumisin ja loikin hammasta purren keittiöön päin.Mun huonon onnen mukaisesti äiti istui keitttiössä.Ovelle mennäkseen katsos pitää kulkea keittiön oven ohi.Henkeäni pidättäen mä hiivin oven ohi.Just kun mä olin pääsemässä oven ohi:
-Mira? - cherish kiss
Prinsessa jää. kirjoitti:
.............Halusin kuolla.Mä oisin voinu tehä sen sillonkin.Nopeasti vaan.Hypätä sieltä kerrostaloasunnon 5kerroksen parvekkeelta ja tuntea hetken lentäväni.Sitten:pläts.Mä olisin liiskana.Huokasin raskaasti.Kyyneleet vavistivat silmiä.Mua itketti niin hirveesti etten voinu edes kuiskata ääneen sitä lausetta joka mun olis isän eläessä pitäny kertoo sille niin useesti:
-Mä rakastan sua isi....Mä kuiskasin vapisevalla äänellä.Sitten mä purskahdin katkeraan itkuun.
Jos joku taivas oli olemassa,ja isä on siellä niin mä haluan sinne ja heti.Mä nyyhkytin.Ei kenenkään Mikon luo..ei kenenkään petturiäidin luo vaan isän luo.Mun OMAN isän luo.Mä haluun,mä haluun!!!!!!!!!!!!!!!!Mä mumisin.
-MÄ HALUUN!!!KUULEEKO KAIKKI?Mä kiljuin ja potkin peittoni lattialle.Silmänräpäyksessä suru oli vaihtunut vihaksi ja mä aloin potkimaan seiniä ja viskelemään tavaroita.Sitten mä huomasin jotain mustaa mun peiton alla.Nopeasti mä kiskaisin peiton syrjään.Sen alla oli Mikolta unohtunut lakki.Mä sylkäsin sen päälle ja viskasin sen alas parvekkeelta.Tietysti vasta sen jälkeen mun järkitajus mitä mä oikein puuhasin.Nopeasti mä kurkistin alas.Mikko seisoi Viisi kerrosta alempana hattu kädessään.Vaikka mun ja mikon välissä oli viisi kerrosta,mä saatoin silti nähdä sen surullisen ilmeen.Mun myötätunto heräs,mutta katos niin noeasti kuin oli tullutkin kun mä muistin kaikki ihanat jutut isän kanssa...kaikki ne yhteiset hetket,isän kuoleman ja sen kuka oli siihen syypään.
-TUU TAKAS ISI!!!!!!TUU TAKAS.
Mä kiljuin ja heittäydyin taas sängylleni.Mä huusin raivosin itkin,potkin parkuin ja kiljuin niin että koko talo kaikui.Lopulta,kun mä tajusin lopettaa mun pää oli hullun kipeänä.Sitä kivisti ja mä tunsin maailman pyörivän mun turvonneiden kirveevien punasten silmien eessä.
-Eikä..voi vittu!!mä huusin ja ryntäsin pelipöydän eteen.Mä sain sätkyn nähtäni peilikuvani.Sitäpaitsi mulla oli juoksu harkat puolen tunnin päästä.Ehkä mä muuten oisin voinu olla menemättä mutta ku..ku..no tulipahan sanottua.Mulla on yksityisvalmentaja.Mä oon oikeesti hyvä juokseen.Tosi hyvä itseasiassa.Mä vaan toivoin että mä voisin juosta pois täältä....pois tästä maailmasta.Kun mä olin yrittäny peittää tahrat ja tuhrut meikeillä,niin mä lähdin alakakertaan(meitsin koti-kerrostalossa on joka kodille kaks kerrosta.siistii vai mitä?)
Äiti ei missään nimessä saa nähdä mua tässä kunnossa.mä mumisin ja loikin hammasta purren keittiöön päin.Mun huonon onnen mukaisesti äiti istui keitttiössä.Ovelle mennäkseen katsos pitää kulkea keittiön oven ohi.Henkeäni pidättäen mä hiivin oven ohi.Just kun mä olin pääsemässä oven ohi:
-Mira?- Niin, mä mumisin ja nieleskelin. Mä jähmetyin paikalleni eteiseen.
Äidin ohut vaalea käsi jossa oli pitkät punaisiksi lakatut kynnet ja sormuksia ilmestyi mun olkapäälle.
- Anteeksi Mira, mun olisi pitänyt kunnioittaa sitä että sä suret vielä niin paljon. Mähän oon vanhempi ja mun pitäis olla sun tukena, mä vaan..., äidin ääni alkoi väristä.
- Niin? mä kehtoin sitä jatkamaan, mutta mun ääni pehmeni asteen verran.
- Minä vaan, no, minä kerron sitten kun olet aikuinen, tuskin sinä vielä voit ymmärtää mitä minä olen saanut näinä viimevuosina käydä läpi. Silti, en tahdo että sinä ajattelet etten rakastanut isääsi, kyllä minä häntä rakastin, mutta se oli erilaista, vähän niinkuin kunnioitusta, ihailua, en ikinä ollut tasaveroinen, isäsi oli minulle hyvin tärkeä...
- Mitä tää kaikki tarkoittaa?
- Minun oli aika helppo antaa Mikolle anteeksi, tunsimme jo kauan sitten toisemme, ja...
Mä käännyin äkkiä ja katsoin äitiä:
- Kolme viikkoa! mä olen tuskin saanut tajuntaani sitä että isä on kuollut, mä en ole saanut purkaa tätä vihaa mihinkään, sä vaellat täällä kuin haamu, ja se kaikki on hämäystä. Sä olet kutsnunut sen Mikkos tänne aina kun minä ja isäollaan oltu keilaamassa... Maannut sen kanssa sun ja isän sängyssä... Huutanut nautinnosta kun se on työntynyt sun sisääs. Mä vihaan sua! mä en enää ikinä voi arvostaa sua, sä oot likaa mun silmissä, mä haluisin että sä antaisit mulle aikaa... Enkä mä ymmärrä enää mitään, mitä se Mikko näkee sussa, vanhassa löysässä ämmässä joka ei osaa huolehtia edes omasta tyttärestään. Ilman isää sä et olis mitään...
- Mira! Äiti läimäytti mua kasvoihin ja sen ääni värisi. - Mä olen aina arvostanut ja rakastanut sun isääs...
- Mitä? luulitsä et mä en oo tienny sun salasuhteistas, en mä koskaan tiennyt että se oli mikko, mutta silloin yhtenä iltanakain, kun tuli aikaisin kotiin Jennalta... Mä aloin itkeä...
Mä kuulin kun sä puhuit sille vieraalle miehelle, sanoit jotain että: - Ei ne tuu vielä pariin tuntiin, jos vaikka saunottais...
Sitten miehen ääni vastas: - Tuu tänne... Mä en malta oottaa saunaan...
-Hei kulta, mä voin vähän hyväillä sua, en mä nyt noin ihana voi olla.
Sitten mä kuulin kun menit makuuhuoneeseen, sitten kuului voihkinaa ja mä lähdin. Niin hiljaa että säet takuulla kuullut... Mutta rappukäytävässä mä itkin... Mutta mä en koskaan sanonut isälle mitään... Sitä asti mä oon... - Prinsessa jää.
cherish kiss kirjoitti:
- Niin, mä mumisin ja nieleskelin. Mä jähmetyin paikalleni eteiseen.
Äidin ohut vaalea käsi jossa oli pitkät punaisiksi lakatut kynnet ja sormuksia ilmestyi mun olkapäälle.
- Anteeksi Mira, mun olisi pitänyt kunnioittaa sitä että sä suret vielä niin paljon. Mähän oon vanhempi ja mun pitäis olla sun tukena, mä vaan..., äidin ääni alkoi väristä.
- Niin? mä kehtoin sitä jatkamaan, mutta mun ääni pehmeni asteen verran.
- Minä vaan, no, minä kerron sitten kun olet aikuinen, tuskin sinä vielä voit ymmärtää mitä minä olen saanut näinä viimevuosina käydä läpi. Silti, en tahdo että sinä ajattelet etten rakastanut isääsi, kyllä minä häntä rakastin, mutta se oli erilaista, vähän niinkuin kunnioitusta, ihailua, en ikinä ollut tasaveroinen, isäsi oli minulle hyvin tärkeä...
- Mitä tää kaikki tarkoittaa?
- Minun oli aika helppo antaa Mikolle anteeksi, tunsimme jo kauan sitten toisemme, ja...
Mä käännyin äkkiä ja katsoin äitiä:
- Kolme viikkoa! mä olen tuskin saanut tajuntaani sitä että isä on kuollut, mä en ole saanut purkaa tätä vihaa mihinkään, sä vaellat täällä kuin haamu, ja se kaikki on hämäystä. Sä olet kutsnunut sen Mikkos tänne aina kun minä ja isäollaan oltu keilaamassa... Maannut sen kanssa sun ja isän sängyssä... Huutanut nautinnosta kun se on työntynyt sun sisääs. Mä vihaan sua! mä en enää ikinä voi arvostaa sua, sä oot likaa mun silmissä, mä haluisin että sä antaisit mulle aikaa... Enkä mä ymmärrä enää mitään, mitä se Mikko näkee sussa, vanhassa löysässä ämmässä joka ei osaa huolehtia edes omasta tyttärestään. Ilman isää sä et olis mitään...
- Mira! Äiti läimäytti mua kasvoihin ja sen ääni värisi. - Mä olen aina arvostanut ja rakastanut sun isääs...
- Mitä? luulitsä et mä en oo tienny sun salasuhteistas, en mä koskaan tiennyt että se oli mikko, mutta silloin yhtenä iltanakain, kun tuli aikaisin kotiin Jennalta... Mä aloin itkeä...
Mä kuulin kun sä puhuit sille vieraalle miehelle, sanoit jotain että: - Ei ne tuu vielä pariin tuntiin, jos vaikka saunottais...
Sitten miehen ääni vastas: - Tuu tänne... Mä en malta oottaa saunaan...
-Hei kulta, mä voin vähän hyväillä sua, en mä nyt noin ihana voi olla.
Sitten mä kuulin kun menit makuuhuoneeseen, sitten kuului voihkinaa ja mä lähdin. Niin hiljaa että säet takuulla kuullut... Mutta rappukäytävässä mä itkin... Mutta mä en koskaan sanonut isälle mitään... Sitä asti mä oon........viipyny kavereilla mahdollisimman pitkään.
-Miten sä saatoit äiti?Miten sä saatoit pilata mun elämän!!!!!!!!!!!!!MITEN SÄ SAATOIT PETTÄÄ ISÄÄ?mä kiljuin.
-MIESTÄ JOTA SÄ "NIIN RAKASTIT"Mä jatkoin ivallisesti.
-Mira kulta enhän minä mitään pahaa..oli niin...
Äiti aloitti epätoivoisesti.
-SÄ!!!JUST SÄ!!teit mun elämästä Helvetin!!!!!!!!!sä pilasit sen.Mä TAPAN itteni.MÄ HALUUN MENNÄ SINNE MISSÄ ISÄ ON.Täällä ei oo mitään minkä vuoksi mä eläisin.
-Mira.NYT LOPETAT!!!!!!!!!Äiti kiljui kyyneleet silmissä.Ilmeisesti se alkoi katua.Mä tuijotin lattialle kaatuvaa äitiäni.Mulle ihan vierasta naista.Tyhjin katsein mä tuijotin kun sen hartiat nytkähtelivät ja kyyneleet valuivat lattialle.
Sitten se nosti katseensa muhun.Anovasti se kuiskas mulle.
-Mira...Anna anteeks.Auta mua Mira....Mä myönnän sen.Mä käskin Mikon ajaa isäsi päälle.Anna anteeks.
Mä en sanonut mitään...olin hiljaa ja liikkumatta.Sitten viha,raivo ja pettymys ylsivät aivoihini asti.Mä avasin nyrkkini ja löin äitiä täysillä päin naamaa.Sitten mä huusin.Mä huusin keuhkoni kipeiksi.Se oli tavallaan vapauttavaa.Sitten mä kirkuin ja itkin ja huusin.Äiti tuijotti mua.Mä tuijotin sitä.
-Saa**nan L*tka!!!!!Mä kiljuin.
-SÄ TAPOIT ISÄN!!!!!!SÄ TAPOIT ISÄN!!!SÄ TAPOIT MUT!!!Huusin ja riuhtaisin keittiön telineestä veitsen.Mä kohotin sen ja samassa joku tarttui käteeni.Nopeasti käteni kierrettiin selän taakse ja mä kiljuin täysiä.Äiti vapisi yhä mutta nyt hieman huojentuneena.Mä käännyin ympäri ja tuijotin suoraan...................(keneen) - Mona
cherish kiss kirjoitti:
- Niin, mä mumisin ja nieleskelin. Mä jähmetyin paikalleni eteiseen.
Äidin ohut vaalea käsi jossa oli pitkät punaisiksi lakatut kynnet ja sormuksia ilmestyi mun olkapäälle.
- Anteeksi Mira, mun olisi pitänyt kunnioittaa sitä että sä suret vielä niin paljon. Mähän oon vanhempi ja mun pitäis olla sun tukena, mä vaan..., äidin ääni alkoi väristä.
- Niin? mä kehtoin sitä jatkamaan, mutta mun ääni pehmeni asteen verran.
- Minä vaan, no, minä kerron sitten kun olet aikuinen, tuskin sinä vielä voit ymmärtää mitä minä olen saanut näinä viimevuosina käydä läpi. Silti, en tahdo että sinä ajattelet etten rakastanut isääsi, kyllä minä häntä rakastin, mutta se oli erilaista, vähän niinkuin kunnioitusta, ihailua, en ikinä ollut tasaveroinen, isäsi oli minulle hyvin tärkeä...
- Mitä tää kaikki tarkoittaa?
- Minun oli aika helppo antaa Mikolle anteeksi, tunsimme jo kauan sitten toisemme, ja...
Mä käännyin äkkiä ja katsoin äitiä:
- Kolme viikkoa! mä olen tuskin saanut tajuntaani sitä että isä on kuollut, mä en ole saanut purkaa tätä vihaa mihinkään, sä vaellat täällä kuin haamu, ja se kaikki on hämäystä. Sä olet kutsnunut sen Mikkos tänne aina kun minä ja isäollaan oltu keilaamassa... Maannut sen kanssa sun ja isän sängyssä... Huutanut nautinnosta kun se on työntynyt sun sisääs. Mä vihaan sua! mä en enää ikinä voi arvostaa sua, sä oot likaa mun silmissä, mä haluisin että sä antaisit mulle aikaa... Enkä mä ymmärrä enää mitään, mitä se Mikko näkee sussa, vanhassa löysässä ämmässä joka ei osaa huolehtia edes omasta tyttärestään. Ilman isää sä et olis mitään...
- Mira! Äiti läimäytti mua kasvoihin ja sen ääni värisi. - Mä olen aina arvostanut ja rakastanut sun isääs...
- Mitä? luulitsä et mä en oo tienny sun salasuhteistas, en mä koskaan tiennyt että se oli mikko, mutta silloin yhtenä iltanakain, kun tuli aikaisin kotiin Jennalta... Mä aloin itkeä...
Mä kuulin kun sä puhuit sille vieraalle miehelle, sanoit jotain että: - Ei ne tuu vielä pariin tuntiin, jos vaikka saunottais...
Sitten miehen ääni vastas: - Tuu tänne... Mä en malta oottaa saunaan...
-Hei kulta, mä voin vähän hyväillä sua, en mä nyt noin ihana voi olla.
Sitten mä kuulin kun menit makuuhuoneeseen, sitten kuului voihkinaa ja mä lähdin. Niin hiljaa että säet takuulla kuullut... Mutta rappukäytävässä mä itkin... Mutta mä en koskaan sanonut isälle mitään... Sitä asti mä oon...Siitä asti mä oon nähnyt painajaisia,herännyt yöllä hiestä märkänä,koska olen nähnyt unta kuinka sinä ja se salainen rakastajasi olette naineet.
se on ollut kauheaa!!Tajuutko sä vitun idiootti ollenkaan miltä musta tuntuu!Mä olen siitä asti aktunut sitä etten sanonut isälle. jos oisin sanonut isä olisi muuttanut pois ja vienyt minut mukanaan ja silloin jos olisimme lähteneet olisi isäkin vielä täällä..!!!
Mutta tiesin miten paljon isä rakasti sinua, vaikka sinä et isästä välitäänytkään.
Isä Rakasti sinua ja luotti sinuun. Tajuatko Rakasti ja Luotti, kun sinä taas... - Prinsessa jää.
Mona kirjoitti:
Siitä asti mä oon nähnyt painajaisia,herännyt yöllä hiestä märkänä,koska olen nähnyt unta kuinka sinä ja se salainen rakastajasi olette naineet.
se on ollut kauheaa!!Tajuutko sä vitun idiootti ollenkaan miltä musta tuntuu!Mä olen siitä asti aktunut sitä etten sanonut isälle. jos oisin sanonut isä olisi muuttanut pois ja vienyt minut mukanaan ja silloin jos olisimme lähteneet olisi isäkin vielä täällä..!!!
Mutta tiesin miten paljon isä rakasti sinua, vaikka sinä et isästä välitäänytkään.
Isä Rakasti sinua ja luotti sinuun. Tajuatko Rakasti ja Luotti, kun sinä taas...Älkää jatkako tosta Monen jutusta(ei siks et se ois huono)vaan siks että mä ja mona kirjotettiin samasta ja kumpikin on samaa jatkoa.Jatkakaa tosta mun.....(siis mona.Mä en tarkota että mun ois parempi mut mä kirjotin eka.Haittaaks?)
- Mona
Prinsessa jää. kirjoitti:
.....viipyny kavereilla mahdollisimman pitkään.
-Miten sä saatoit äiti?Miten sä saatoit pilata mun elämän!!!!!!!!!!!!!MITEN SÄ SAATOIT PETTÄÄ ISÄÄ?mä kiljuin.
-MIESTÄ JOTA SÄ "NIIN RAKASTIT"Mä jatkoin ivallisesti.
-Mira kulta enhän minä mitään pahaa..oli niin...
Äiti aloitti epätoivoisesti.
-SÄ!!!JUST SÄ!!teit mun elämästä Helvetin!!!!!!!!!sä pilasit sen.Mä TAPAN itteni.MÄ HALUUN MENNÄ SINNE MISSÄ ISÄ ON.Täällä ei oo mitään minkä vuoksi mä eläisin.
-Mira.NYT LOPETAT!!!!!!!!!Äiti kiljui kyyneleet silmissä.Ilmeisesti se alkoi katua.Mä tuijotin lattialle kaatuvaa äitiäni.Mulle ihan vierasta naista.Tyhjin katsein mä tuijotin kun sen hartiat nytkähtelivät ja kyyneleet valuivat lattialle.
Sitten se nosti katseensa muhun.Anovasti se kuiskas mulle.
-Mira...Anna anteeks.Auta mua Mira....Mä myönnän sen.Mä käskin Mikon ajaa isäsi päälle.Anna anteeks.
Mä en sanonut mitään...olin hiljaa ja liikkumatta.Sitten viha,raivo ja pettymys ylsivät aivoihini asti.Mä avasin nyrkkini ja löin äitiä täysillä päin naamaa.Sitten mä huusin.Mä huusin keuhkoni kipeiksi.Se oli tavallaan vapauttavaa.Sitten mä kirkuin ja itkin ja huusin.Äiti tuijotti mua.Mä tuijotin sitä.
-Saa**nan L*tka!!!!!Mä kiljuin.
-SÄ TAPOIT ISÄN!!!!!!SÄ TAPOIT ISÄN!!!SÄ TAPOIT MUT!!!Huusin ja riuhtaisin keittiön telineestä veitsen.Mä kohotin sen ja samassa joku tarttui käteeni.Nopeasti käteni kierrettiin selän taakse ja mä kiljuin täysiä.Äiti vapisi yhä mutta nyt hieman huojentuneena.Mä käännyin ympäri ja tuijotin suoraan...................(keneen)Katsoin suoraan Timoon-jätkään joka mut oli viikko sitten pettänyt.
Olin ihan hiljaa.Raivo kasvoi sisälläni,
-Sinä,Sinä....SEnkin...!!
-Shh!Timo sanoi ja painoi sormen huulilleni.
Antoi pikaisen suukon poskelleni ja sanoi äidilleni:
-Mira ja minä menemme nyt pienelle kävelylle..!
-Emme me mene..koitin vastustella.
Timo tarttui vain käteeni ja minä kuljin sokeasti perässä.
Pian huomasin että itkin ja istuin puistossa timon sylissä kertoen tätä kauhu tarinaa,
-tämä on kuin suoraan elokuvasta..Sanoin timolle.
Timo oli ihana,hän vain kuunteli ja myönteli.
Sitten hetken mielijohteesta suutelin timoa suulle.
Timo oli aluksi hämmästynyt mutta pian hän vastasi suudelmaani.
Mutta kun huulemme erkanivat timo sanoi:
......
(prinsessa jää..ymmärrän.olit eka,myönnetään.
okke mutta jatkakaa tästä:)) - ullis
Prinsessa jää. kirjoitti:
Älkää jatkako tosta Monen jutusta(ei siks et se ois huono)vaan siks että mä ja mona kirjotettiin samasta ja kumpikin on samaa jatkoa.Jatkakaa tosta mun.....(siis mona.Mä en tarkota että mun ois parempi mut mä kirjotin eka.Haittaaks?)
Te kaikki ootte tosi hyviä kirjottaa ! En viitti pilata tätä jatkista omalla teksitilläni mutta lukisin mielelläni tämän lopppuun. Ihmeen samanlaiset kirjoitustyylit teillä kaikilla. Yleensä nämä jutut menevät pilalle juuri niin erilaisten tyylien takia...
- cherish kiss
cherish kiss kirjoitti:
- Niin, mä mumisin ja nieleskelin. Mä jähmetyin paikalleni eteiseen.
Äidin ohut vaalea käsi jossa oli pitkät punaisiksi lakatut kynnet ja sormuksia ilmestyi mun olkapäälle.
- Anteeksi Mira, mun olisi pitänyt kunnioittaa sitä että sä suret vielä niin paljon. Mähän oon vanhempi ja mun pitäis olla sun tukena, mä vaan..., äidin ääni alkoi väristä.
- Niin? mä kehtoin sitä jatkamaan, mutta mun ääni pehmeni asteen verran.
- Minä vaan, no, minä kerron sitten kun olet aikuinen, tuskin sinä vielä voit ymmärtää mitä minä olen saanut näinä viimevuosina käydä läpi. Silti, en tahdo että sinä ajattelet etten rakastanut isääsi, kyllä minä häntä rakastin, mutta se oli erilaista, vähän niinkuin kunnioitusta, ihailua, en ikinä ollut tasaveroinen, isäsi oli minulle hyvin tärkeä...
- Mitä tää kaikki tarkoittaa?
- Minun oli aika helppo antaa Mikolle anteeksi, tunsimme jo kauan sitten toisemme, ja...
Mä käännyin äkkiä ja katsoin äitiä:
- Kolme viikkoa! mä olen tuskin saanut tajuntaani sitä että isä on kuollut, mä en ole saanut purkaa tätä vihaa mihinkään, sä vaellat täällä kuin haamu, ja se kaikki on hämäystä. Sä olet kutsnunut sen Mikkos tänne aina kun minä ja isäollaan oltu keilaamassa... Maannut sen kanssa sun ja isän sängyssä... Huutanut nautinnosta kun se on työntynyt sun sisääs. Mä vihaan sua! mä en enää ikinä voi arvostaa sua, sä oot likaa mun silmissä, mä haluisin että sä antaisit mulle aikaa... Enkä mä ymmärrä enää mitään, mitä se Mikko näkee sussa, vanhassa löysässä ämmässä joka ei osaa huolehtia edes omasta tyttärestään. Ilman isää sä et olis mitään...
- Mira! Äiti läimäytti mua kasvoihin ja sen ääni värisi. - Mä olen aina arvostanut ja rakastanut sun isääs...
- Mitä? luulitsä et mä en oo tienny sun salasuhteistas, en mä koskaan tiennyt että se oli mikko, mutta silloin yhtenä iltanakain, kun tuli aikaisin kotiin Jennalta... Mä aloin itkeä...
Mä kuulin kun sä puhuit sille vieraalle miehelle, sanoit jotain että: - Ei ne tuu vielä pariin tuntiin, jos vaikka saunottais...
Sitten miehen ääni vastas: - Tuu tänne... Mä en malta oottaa saunaan...
-Hei kulta, mä voin vähän hyväillä sua, en mä nyt noin ihana voi olla.
Sitten mä kuulin kun menit makuuhuoneeseen, sitten kuului voihkinaa ja mä lähdin. Niin hiljaa että säet takuulla kuullut... Mutta rappukäytävässä mä itkin... Mutta mä en koskaan sanonut isälle mitään... Sitä asti mä oon...Mä katsoin äitiä, sen ylimeikattua naamaa ja permanentattua tukkaa jossa epäluonnollisen näköinen väri ei todellakaan korostanut millään tavoin sen silmien harmaata sumeaa väriä. Se ei sanonut mitään vaan lähti ovesta, rappukäytävässä kaikui. Mun sisintä kylmäsi, kun mä näin äidin nousevan hartiat vapisten pieneen punaiseen autoonsa. Se ajoi pois, ja hetken mä jo kuvittelin ettei se koskaan palaiskaan...Mä nostin puhelimen luurin ja valitsin -poikaystävän nimi-:n numeron. Se ei vastannut. mä puin päälleni mustan nahkatakkini, ja mustat nahkasandaalit. Mä kuljin raput alas säikähtämättä talonmiehenrouvan ilkeän mäyräkoiran räksytystä, niinkuin yleensä. Mun sormi valui hitaasti viileä kaidetta pitkin. Ulkona tuuli. Se ei ollu mikään lämmin kesätuuli, vaan kylmä yksinäinen tuuli. Mä olin myös yksinäinen. Yksinäisempi kuin koskaan. Hetken mä toivoin että tuuli ois tarttunu mun farkkuhameeseen, kiskaissut mut taivaan tuulin, vieny isän luo. Mä kävelin huomaamattani sinne missä isä oli ollut töissä. kaikki muistutti mua henkilöstä, jonka mä samalla halusin unohtaa ja jota mä rakastin kaikista eniten tässä isossa pahassa maailmassa. Se oli kamalaa, mutta kamalinta oli se mitä mä näin...
- Young ice
Mona kirjoitti:
Katsoin suoraan Timoon-jätkään joka mut oli viikko sitten pettänyt.
Olin ihan hiljaa.Raivo kasvoi sisälläni,
-Sinä,Sinä....SEnkin...!!
-Shh!Timo sanoi ja painoi sormen huulilleni.
Antoi pikaisen suukon poskelleni ja sanoi äidilleni:
-Mira ja minä menemme nyt pienelle kävelylle..!
-Emme me mene..koitin vastustella.
Timo tarttui vain käteeni ja minä kuljin sokeasti perässä.
Pian huomasin että itkin ja istuin puistossa timon sylissä kertoen tätä kauhu tarinaa,
-tämä on kuin suoraan elokuvasta..Sanoin timolle.
Timo oli ihana,hän vain kuunteli ja myönteli.
Sitten hetken mielijohteesta suutelin timoa suulle.
Timo oli aluksi hämmästynyt mutta pian hän vastasi suudelmaani.
Mutta kun huulemme erkanivat timo sanoi:
......
(prinsessa jää..ymmärrän.olit eka,myönnetään.
okke mutta jatkakaa tästä:))-Öh... Must tuntuu et mun ois parempilähtee nyt. Se sopersi ja nousi penkiltä hämmentyneen näköisenä.
-Mä..Mä luulin et sä välität musta. Mä kuiskasin niin hiljaa että Timo juuri ja juuri kuuli sen. Se seisoi siinä hiljaa. Tuijotti sokeasti mustia kenkiään. Musta tuntu että me oltiin tosi kaukana toisistamme vaikka etäisyyttä oli ehkä vain puolimetriä.
-Kyllä mä välitän...Onx sulla kylmä? Se sano ja laitto takkinsa mun harteille.
-Mä käyn ostamassa röökii tost kidelt. Venaa ihan hetki. Se heitti ja lähti kävelemään lähikioskia kohti. Sit sen känny piippas tekstarii. Koska känny oli takin taskussa ja takki mun päällä. Mä kaivoin Timon puhelimen esiin. Musta tuntu et mä oisin tekemäs jotain pankkiryöstöö mut mä vaan luen Timon tekstarin. Vaikka en yleensä toisten viestejä lue. Mutta täl kertaa musta jotenkin tuntu et mun oli tarkotus lukee se. Mä luin viestin: "Tule rakas. Etkai tahdo myöhästyy kun kultasi on ollut tämän päivän pois? Mulla oli niin kova ikäväv sua ja meidän kiihkeitä hetkiä. Nähdään vakio hotellissa klo 17.00. Intohimoisin terveisin: Seksiorjasi"
-Mitä vittuu sä teet? Timo huus kun näki mun kauhistuneen ilmeen ja sen kännykän mun kädessä... - Pilasin_tarinan
Sitten mä kompastuin kiveen mun pikkuvarpaalla ja mä kaaduin maahan ja kuolin. Puhelin sinkos mun kädestä ja lensi Timon päähän tappaen sen heti. Loppu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031555
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881127
- 1391026
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1957Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9714Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660