Aiemmin kovin innokkaasti pääministerin kimpussa ollut kolumnisti kirjoittaa nyt melkoisen asiallisesti. Nyt median päätehtävät ei enää olekaan kritisoida hallitusta kaikesta mahdollisesta ja henkilöidä kaikki pääministeriin, kuten vielä joku aika sitten korostettiin. Ei tietenkään Marin ole ainoa pääministeri, jonka kohdalla näin on tapahtunut, mutta sanoisin, että Marinin kohdalla sitä tapahtui vielä aivan äskettäin enemmän kuin muiden. Media loi tietoisesti. luultavasti poliittisista syistä, suomalainen mediahan on ottanut jopa avoimesti kantaa poliittisiin kysymyksiin, vaikka julistautuukin muka "puolueettomaksi" esittelyteksteissään, joita kukaan ei ole koskaan ottanut tosissaan, kaikkein vähiten media itse.
Ensimmäistä kertaa todella hyvää pohdintaa hallituksesta ja sen ongelmista kuulin yllättäen Riikka Purralta, kun hän ruoti sitä, miksi hallituksen politiikka rajakysymyksessä on ollut hidasta. Riikka, joka hetkeä aikaisemmin oli riekkunut tanssivideoilla, ensimmäistä kertaa etsi ihan todellisia syitä pohtien, mitä hallituksen sisällä tapahtuu. Marin on, kuten tietysti hallitukselleen lojaalin pääministerin kuuluukin, vaiennut kaikesta hallituksen sisällä tapahtuvasta, kuten kaikki muutkin pääministerit ovat yleensä tehneet. Totuuden tapahtumista luemme sitten joskus Marinin, ja muiden toimijoiden muistelmista.
Minua häiritsee suomalaisessa mediassa ja poliitikoissa se, että lähes kaikki ovat kyvykkäitä erittäin laadukkaaseen toimintaan, jos haluavat. Suomalaiset eivät ole tyhmiä ja kansamme koulutustaso on korkea. Mutta valitettavan usein jos vain tulee tilaisuus potkia vesirajan alle, se välittömästi tehdään ja maassa makaavan päälle rynnätään hyppimään vapautuneesti ilosta nauraen. Minä en tiedä, ovatko suomalaiset tässä parempia vai huonompia kuin muut, eikä se minua edes kiinnosta. Me olemme pieni maa ja kansa, siksi meidän ei edes tule sallia itsellemme sellaisia typeryyksiä, joihin meitä suuremmilla on helposti varaa. Voimme ihan hyvin olla koko ajan niin hyviä kuin voimme, pyrkimättä olemaan yhtä huonoja kuin muut.
Marinilla on ongelmansa. Hän on erittäin asiakeskeinen ja siinä hän usein aika vahva. Hän on myös vahva linjapoliitikko, jolla on tietyissä asioissa voimakkaat näkemykset. Toisaalta hän on älykäs ja ymmärtää, että kauniista periaatteista ei ole paljon iloa, ellei niitä voi toteuttaa ja siksi hän on valmis realismiin ratkaisuja etsittäessä. Vahvan asiakeskeisyyden vastapainona on hieman autistinen persoonallisuus, vaikka Marin nyt puhukaan aivan niin monotonisella äänellä kuin Jussi Halla-aho. Marinin on selvästi vaikea hallita julkisuutta tavalla, jolla huippupolitiikon pitäisi sitä hallita. Marin itse kertoi ongelmastaan Veitolan ohjelmassa ja hän on tehnyt paljon korjatakseen sen. Silti, hän keskittyy, ja tulee aina tekemään niin, enemmän asioihin kuin ihmisiin, ja minä ymmärrän häntä, olen itse samanlainen. Politiikka kuitenkin on aina jatkuvaa 24/7 varjonyrkkeilyä ja julkisuuspeliä, jossa mielikuvien luomisessa pitäisi olla askeleen edellä vastustajiaan. Jostain syystä Halla-aho, joka muuten on aika Marinin kaltainen hieman autistinen asiakeskeinen tyyppi, on poliittisessa mielikuvapelissä suorastaan mestari. Niin on myös Riikka Purra. Sinänsä ei ole yllättävää, että populistipuolueen johtoon valikoituvat mielikuvapelin mestarit, jotka tietysti halutessaan voivat olla myös hyviä asiapoliitikkoja.
Marinin ongelma politiikan huipulla on siinä, että juuri toisin kuin häntä syytetään, hän ei osaa ajatella asiakysymyksiä ensisijaisesti oman menestyksensä ja mielikuvien kautta, kuten kannatusta tavoittelevan huippupoliitikon pitäisi aivan luontaisesti tehdä. Marin ottaa asiakysymykset asioina ja keskittyy vain niiden ratkaisemiseen. Hän jättää aloitteen mielikuvakentällä vastustajilleen, ja tekee itsestään helpon maalin syytöksille "piileskelystä". Uniper kysymyksessä hän yksinkertaisesti vain järjestää kokouksen ja runnoo läpi ratkaisun, kun taas poliitikko Scholz "keskeyttää" lomansa yhdeksi päiväksi käydäkseen kameroiden edessä ottamassa kunnian sopimuksen tekemisestä, vaikka ei ole osallistunut neuvotteluihin käytännössä lainkaan.
Joka tapauksessa Marin on ollut todella mielenkiintoinen tähdenlento Suomen poliittisella taivaalla, sen korkeimmassa kupolissa. Toivon, että hän jatkaisi politiikassa, huolimatta siitä, että pääministeriys on antanut iskuja, jotka varmasti ovat saaneet hänet ajattelemaan helpompiakin keinoja tienata elantonsa. Varmasti tie olisi ollut helpompi, jos nousu huipulle ei olisi ollut noin tavattoman nopea.
Ensimmäistä kertaa todella hyvää pohdintaa hallituksesta ja sen ongelmista kuulin yllättäen Riikka Purralta, kun hän ruoti sitä, miksi hallituksen politiikka rajakysymyksessä on ollut hidasta. Riikka, joka hetkeä aikaisemmin oli riekkunut tanssivideoilla, ensimmäistä kertaa etsi ihan todellisia syitä pohtien, mitä hallituksen sisällä tapahtuu. Marin on, kuten tietysti hallitukselleen lojaalin pääministerin kuuluukin, vaiennut kaikesta hallituksen sisällä tapahtuvasta, kuten kaikki muutkin pääministerit ovat yleensä tehneet. Totuuden tapahtumista luemme sitten joskus Marinin, ja muiden toimijoiden muistelmista.
Minua häiritsee suomalaisessa mediassa ja poliitikoissa se, että lähes kaikki ovat kyvykkäitä erittäin laadukkaaseen toimintaan, jos haluavat. Suomalaiset eivät ole tyhmiä ja kansamme koulutustaso on korkea. Mutta valitettavan usein jos vain tulee tilaisuus potkia vesirajan alle, se välittömästi tehdään ja maassa makaavan päälle rynnätään hyppimään vapautuneesti ilosta nauraen. Minä en tiedä, ovatko suomalaiset tässä parempia vai huonompia kuin muut, eikä se minua edes kiinnosta. Me olemme pieni maa ja kansa, siksi meidän ei edes tule sallia itsellemme sellaisia typeryyksiä, joihin meitä suuremmilla on helposti varaa. Voimme ihan hyvin olla koko ajan niin hyviä kuin voimme, pyrkimättä olemaan yhtä huonoja kuin muut.
Marinilla on ongelmansa. Hän on erittäin asiakeskeinen ja siinä hän usein aika vahva. Hän on myös vahva linjapoliitikko, jolla on tietyissä asioissa voimakkaat näkemykset. Toisaalta hän on älykäs ja ymmärtää, että kauniista periaatteista ei ole paljon iloa, ellei niitä voi toteuttaa ja siksi hän on valmis realismiin ratkaisuja etsittäessä. Vahvan asiakeskeisyyden vastapainona on hieman autistinen persoonallisuus, vaikka Marin nyt puhukaan aivan niin monotonisella äänellä kuin Jussi Halla-aho. Marinin on selvästi vaikea hallita julkisuutta tavalla, jolla huippupolitiikon pitäisi sitä hallita. Marin itse kertoi ongelmastaan Veitolan ohjelmassa ja hän on tehnyt paljon korjatakseen sen. Silti, hän keskittyy, ja tulee aina tekemään niin, enemmän asioihin kuin ihmisiin, ja minä ymmärrän häntä, olen itse samanlainen. Politiikka kuitenkin on aina jatkuvaa 24/7 varjonyrkkeilyä ja julkisuuspeliä, jossa mielikuvien luomisessa pitäisi olla askeleen edellä vastustajiaan. Jostain syystä Halla-aho, joka muuten on aika Marinin kaltainen hieman autistinen asiakeskeinen tyyppi, on poliittisessa mielikuvapelissä suorastaan mestari. Niin on myös Riikka Purra. Sinänsä ei ole yllättävää, että populistipuolueen johtoon valikoituvat mielikuvapelin mestarit, jotka tietysti halutessaan voivat olla myös hyviä asiapoliitikkoja.
Marinin ongelma politiikan huipulla on siinä, että juuri toisin kuin häntä syytetään, hän ei osaa ajatella asiakysymyksiä ensisijaisesti oman menestyksensä ja mielikuvien kautta, kuten kannatusta tavoittelevan huippupoliitikon pitäisi aivan luontaisesti tehdä. Marin ottaa asiakysymykset asioina ja keskittyy vain niiden ratkaisemiseen. Hän jättää aloitteen mielikuvakentällä vastustajilleen, ja tekee itsestään helpon maalin syytöksille "piileskelystä". Uniper kysymyksessä hän yksinkertaisesti vain järjestää kokouksen ja runnoo läpi ratkaisun, kun taas poliitikko Scholz "keskeyttää" lomansa yhdeksi päiväksi käydäkseen kameroiden edessä ottamassa kunnian sopimuksen tekemisestä, vaikka ei ole osallistunut neuvotteluihin käytännössä lainkaan.
Joka tapauksessa Marin on ollut todella mielenkiintoinen tähdenlento Suomen poliittisella taivaalla, sen korkeimmassa kupolissa. Toivon, että hän jatkaisi politiikassa, huolimatta siitä, että pääministeriys on antanut iskuja, jotka varmasti ovat saaneet hänet ajattelemaan helpompiakin keinoja tienata elantonsa. Varmasti tie olisi ollut helpompi, jos nousu huipulle ei olisi ollut noin tavattoman nopea.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tuossa siis Karvalan kirjoitus
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d5ef86c-0e95-48fa-b938-4534dfc52d34
Oppositio tietenkin mielellään henkilöi kaiken Mariniin, kun kesällä saimme kuulla tutkimuksesta, jonka mukaan SDP:n nykyiinen kannatus lepää Marinin varassa ja tulevaisuus vielä enemmän.
Se vain ihmetty, miksi mediakin on teki niin, Marinin pääminsiteriksi astumisesta saakka aivan näihin päivään saakka. Vallan vahtikoirana toiminen ei kai tarkoita opposition sylikoiraksi alkamista. Vaikka oppositio epäilemättä onkin valmis maksamaan siitä...
”Pidetään pää kylmänä”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a82c65d5-cc00-48af-a354-4182ac5f31b0
"EU:n saamattomuus"
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d5ef86c-0e95-48fa-b938-4534dfc52d34
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
on se kiva kun IL löytää puolueettomia toimittajia 😁😁😁
Onhan tuo jo noloa....
Niin. Karvala pystyy hyvään analyysiin, jos haluaa. Toisinaan hän haluaa jotain muuta.
Joo, ensin vatulointi rajan sulkemisessa oli hallituksen aikaansaannos mitä piti kehua sama juttu kun ne teki päivässä parissa mitä persut heitä vaati tekemään piilotellen sitä ennen pitkiä aikoja sääntöjen jne takana piilossa uskaltamatta tehdä mitään 😂
Toinen IL:n toimittaja ylistää toinen vetää kölin alta.
Sekin jo jotain, etteivät sentään kaikki toista yhtä ja samaa virttä.
Ei pysty.
Tuotahan noiden kolumnien pitäisikin olla, avata erilaisia näkökulmia, eikä olla joku propagandatuutti kremlin tapaan.
minusta sanna m on erittäin jees mutta ehkä liian nuorena pääministeriksi, elämänkokemusta olisi hyvä olla. eipä muuta. hyvää jatkoa.
Kyllä kokemattomuus ministerintoimessa joissain kohdissa näkyy. Asioiden kokoluokat jo pelkästään vastuuministerillä ovat toista mittaa kuin Tampereen kaupunginvaltuustossa, vaikka tietenkin SDP:n varapuheenjohtajana on joutunut perehtymään itse asioihin kyllä. Silti päätösten tekeminen ja varsinkin yllättävissä tilanteissa on kovempaa hommaa kuin kukaan arvaa ennen kuin joutuu siihen. Ja pääministerillä se on sitä vielä enemmän siksi, että hän edustaa hallitusta julkisuuden edessä usein enemmän kuin itse asioiden takia edes pitäisi. Marin on kyllä nimenomaan antanut yleensä vastuuministerien hoitaa omat hommansa ja tulla myös itse ulos kertomaan se. Oikeastaan arvosta sitä, se on hyvin demokraattinen tapa toimia, vaikka tietenkin jotkut sitten syyttävät "johtajuuden puutteesta".
Se on häirinnyt, että mediakin on rakentanut narratiivia. että pääministeri yksin päättäisi asioista ja että jopa maan sotilaallinen puolustus riippuisi siitä, montako tuntia pääministeri on nukkunut. Aika vastuutonta, kun oikeasti osa ihmisistä ei tosiaankaan itse tajua, miten maamme hallinto toimii ja on helposti kiihotettavissa typeryyksiin. Tuollainen uutisointi on erittäin huonoa huumoria ja vastuuttomuutta medialta, vaikka enemmistö ymmärtäisikin asioiden oikean laidan. Mätäkuun jutut voisivat kohdistua jonnekin muualle kuin valtakunnan johtoon.
Marinissa on myös muutama ristiriitainen piirre. Kun lukee hänen kirjoituksiaan, näkee, että tietyissä asioissa hän on ollut hyvin johdonmukainen uransa alusta saakka ja monissa niistä asioista voi olla hänen kanssaan samaa mieltä. Sitten välillä hän saa ajatuksia, jotka hän sanoo sen enempää niitä ajattelematta. Hän ehkä tekee niin saadakseen niistä mielipiteitä, mutta silloin tulee usein myös arvostelua, joka jättää jälkensä. Siinäkään hän ei siis muista ajatelle mainettaan poliitiikkona.
Taannoin vaalikeskustelussa hän ehdotti kunnalisveron muuttamista progressiiviseksi. Monet kysyivät, eivätkö vähennykset tee siitä jo progressiivisen, jolloin Marin vaikeni asiasta täysin. Syntyi kuva, ettei hän olisi huomannut vähennysten vaikutusta veroon. Se ei varmasti ole totta. Melko varmasti Marin ajatteli saada hyvätuloiset maksamaan enemmän korottamalla heidän veroprosenttiaan portaittain valtion veron tapaan. Huomattuaan, miten voimakkaita tunteita se herätti, hän päätti unohtaa koko ajatuksen, mutta vaikenemalla hän jätti tilaa täysin väärille tulkinnoille, ettei hän muka olisi huomannut vähennysten aiheuttamaa progressiota. Jälleen hänelle tyyppillinen koepallo, jonka hän heitti ajattelematta sen poliittisia seurauksia eikä vaivautunut edes korjaamaan vääriä käsityksiä. Hän ei tee niin juuri koskaan, luultavasti siksi, että kokee itsellään ja avustajillaan olevan tärkeämpääkin tekemistä ja se jättää tilaa vastustajille ja kaikenlaisille tahallaan väärinymmärtäjille melko paljon.
Toisaalta pidän Marinissa juuri siitä, että hän ei alennu nokitteluun kuin asiakysymyksissä eikä juuri niissäkään sumuta kotiinpäin juuri koskaan. No, on hän tietysti poliitikko, mutta siis todella harvoin vääristää totuutta. Hän vain tekee omaa politiikkaansa, kommentoitamatta sitä sen enempää, ja toteaa, kuten haastatteluissa on sanonutkin: "äänestäjät päättävät vaaleissa, pitävätkö he minusta vai eivät". Niinhän se juuri tasavaltalaisessa hallintotavassa pitääkin olla.
Marin toimii myös hallituksen sisällä pelisääntöjen mukaan ja demokraattisesti, ei iskemällä nyrkkiä pöytään kuten Sauli aikoinaan teki itkettäessään silloisia naisministereitä. Toiset pitävät Marinin toimintatapaa ehkä tehottomana ja päättämättömänä, minäkin joskus, mutta toisaalta kyllä myös arvostan sitä. Sääntö- ja lakipohjaisuus on tasavaltamme perusta ja niin sen tulee ollakin. Säännöt ja lait on vain opittava tekemään toimiviksi ja oikeudenmukaisiksi.
Yllättävän hyvin Marin on selvinnyt pestistään, johon niin äkillisesti päätyi, ilman merkittävää edeltävää ministerikokemusta.
Siinä, missä julkisuus on tehnyt pääministeristä jotain Supermiestä tai -naista, joka yksin hoitaa koko valtakunnan asiat, mitä pääministeri ei oikeasti tietenkään tee, julkisuus ei juuri käsittele sitä, mikä oikeasti on Marinin ansiota ja missä hänen kädenjälkensä näkyy: hallitusohjelmaa ja se toteuttamista. Varapuheenjohtajana Marin on käsikirjoittanut suuren osa hallituksen tavoitteista ja pääministerinä huolehtinut niiden toteuttamisesta.
Mietin joskus, minkälainen hallituskausi olisi ollut ilman kriisejä. Keskustelukin olisi keskittynyt kuten normaalisti hallitusohjelmaan ja Marinin työpäivät olisivat olleet normaalinmittaisia, kuten muillakin pääministereillä on ollut. Ja jos hänellä vielä ennen pääministeriksi tulemista olisi ollut takanaan vähintään yksi riviministerin pesti hyvänä harjoituksena vallankäyttöön.
Mutta toisaalta nuori ja urheillunen Marin jos kuka on ollut omiaan kestämään kaiken sen järjettömän paineen, jonka kaikki nämä kriisit ovat aiheuttaneet. Toivon, etteivät ole jättäneet pahoja jälkiä henkisesti eivätkä fyysisesti.
5 riviä se on edelleen maksimi viestipituus kaikki muut ohitetaan sinun viestisi esimerkkinä ei riviäkään tarvinnut lukea saarnojasi oman äänen ihailija.
Kerro lukutaidottomuudestasi Putinille, ehkä hän jaksaa kiinnostua sinusta.
melonilla oli kanssa nahkatakki , kun jakoi 19vuotiaana äärioikeisto materiaalia , hauska video musta tukka sillä oikeasti tai sitten oli värjännyt .
meloni muuten puhuu myös ranskaa .
Hiusten väri vaihtelee, oleellista on pehkon alla muhivat ajatukset. Melonin sisällöstä eivät ainakaan Suomen mediat ole paljon kertoneet. Trumpista tiesimme kaiken.
Jännä miten kaikki rumat naistoimittajat vihaavat meidän pääministeriämme, Ukkola ja Karvala etunenässä...Mistä lie johtuu moinen katkeruus....
Ukkola kirjoitti aivan oikein, että siinä missä kauneus on tietenkin suuri etu huomion saamisessa ja yleensä positiivisen huomion, sitä voidaan käyttää myös poliitikkoa vastaan hänen mitätöimisekseen.
Kyllä tässä on selvä sukupuolien välinen ero. Onhan meillä ollut komeita miespoliitikkojakin, mutta ei heidän ulkonäköään ole käytetty aseena heitä vastaan.
Häkkäsen tai Stubbin someseuraajat olivat yhteen aikaan suurelta osin nuoria naisia. Ihan varmasti kyse oli muustakin kuin vain poliittisesta vetovoimasta. Heitä ei ole yritetty leimata vain ulkonäöllään menestyneiksi bimboiksi, joiden seuraajat eivät tiedä politiikasta mitään.
Ei siitä nostettu sellaista haloota kuin Marinin seuraajista on nostettu, jotka kuitenkin suurimmalta osalta ovat samaa sukupuolta pääministerin kanssa.
Suomalainen media pystyy aika harvoin analyyseihin yhtään mistään. Silloin kun se sellaisiin vaivautuu, se tehdään vain siihen suuntaan kuin oma agenda antaa myöten.
Kyseinen toimittaja on yksi Suomen suurimmista takinkääntäjistä. Täydellinen mielipiteen muuttaminen parin viikon välein.
Suomalainen media keskittyi kesällä Marinin kohdalla siihen, että saako pääministeri juhlia. Lööppityylinen uutisointi myy, mutta syvempi analyysi tosiaan puuttuu.
Kyseinen henkilö on joka paikan asiantuntija, jonka mielipiteen muuttuvat jatkuvasti.