Oudot kohtaukset, kuulostaako paniikkihäiriöltä?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kokenut neljä kertaa lyhyen kohtauksen, n. minuutin kestävän, jonka koen erittäin rajuna masennuksena. Koska ei ole olemassa minuutin kestävää vaikeaa masennusta, olen miettinyt että kyseessä ehkä onkin paniikkikohtaus.

Kohtaus on siis sattunut neljä kertaa kymmenen vuoden aikana, 1-3 vuoden välein. Jokainen kohtaus on tapahtunut tilanteessa, jossa olen muiden ihmisten seurassa, kaverin tai perheenjäsenen. Asun yksin eikä yksin ollessani kohtausta ole tullut koskaan.

Kohtausta ei laukaise mikään ympärilläni. Kukaan ei sano mitään ahdistavaa tai masentavaa tms. ja tilanteet ovat kaikin puolin neutraaleja ja joskus jopa rentoja ja mukavia. Ollaan juteltu niitä näitä tai vaikka katseltu tv:tä yhdessä.

Nyt kuvailen kohtausta: yhtäkkiä tuntuu etten enää jaksa enkä kestä elämää täällä maailmassa, todellisuus tuntuu äärimmäisen kolkolta ja toivottomalta. Tuntuu että olen vihdoin saavuttanut sen hetken, etten enää kestä sekuntiakaan. Tätä kokemusta seuraa välittömästi paniikinomainen tunne ja ajatus, että miten pystyn olemaan romahtamatta täydellisesti tässä tilanteessa, miten estän sen että seuralaiseni näkisivät kun romahdan. Tähän liittyy tunne, etten ehkä edes enää pysty nousemaan ja kävelemään olemaan yksin.

Tämä äärimmäinen masennustunne ja paniikinomainen tunne ja ajatusketju kestää n. 40-50 sekuntia.

Sitten tilanne alkaa normalisoitua. Tämä tapahtuu nopeasti, jopa 10 sekunnissa. Pystyn taas toimimaan ja juttelemaan normaalisti. Mielialani normalisoituu. Maailma ja todellisuus ei enää tunnu aivan yhtä synkältä, vaikkei nyt miltään mahtavaltakaan.

Kuulostaako paniikkikohtaukselta? Kohtaukseen ei liity mitään fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, huimausta, hengenahdistusta, hikoilua tms. Fyysisesti kaikki on siis ihan normaalisti kohtauksen aikana.

Kiitos.