Vaikka ois jotain vakavaakin häikkää, ei jaksa enää kiinnostaa. Liian myöhään alkoivat tutkimaan. Jos on syöpä, niin ihan sama sille enää on, kun niin kauan jyllännyt, että henki lähtis jokatapauksessa, tai vähintään avanne kylkeen.
Ihan sama oikeastaan
Anonyymi-ap
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko minkä ikäinen?
Näin on… hyvä terv.huolto ja silti moni sairastuu vakaviin juttuihin jatkuvasti.. aina pitää liiotella liian aikaisin jos haluaa että lääkärit selvittää asiat jotka pitäisikin.
Pahatkin sairaidet kuuluvat elämään, kuka sitten sairastuu ja kuka ei. Serkkuni sairastui rintasyöpään noin 45-vuotiaana. Suvussa ei ole rintasyöpää. Syöpä saatiin parannettua, mutta hänen täytyy syödä hormonaalisia lääkkeitä monen vuoden ajan.
Jokainen täältä joskus lähtee. Sitte mennään kun aika on. Otetaan vastaan se mitä tuleman pitää ja tehdään se suurella arvokkuudella.
Ps. Reppu täynnä kokemuksia ja oppeja. Oivallus sekin,ettei mikään täällä maanpäällä ei ole pysyvää. Ei maine ,ei rikkaus , ei sosiaalinen asema,ei lemmikit, ei ihmissuhteet, ei lapset,ei terveys, ei nuoruus,ei vanhuus,. Mutta joku on. Jos olet sen selvittänyt niin kaikki hyvin.
Voi olla muutakin, monessa sairaudessa samanlaisia oireita. Toivottavasti ei ole vakavaa!
Pikkusen huvittaa miten jotkut tunkee jopa tällaiseen ketjuun pätemään... "Se kuuluu Elämään"??
Ehkä joskus voisi pitää mölyt mahassa.
Älkää ainakaan saattohoitoon menkö vapaaehtoiseksi, tai pitkäaissairaiden osastolle, ja oikeastaan...pysykää kaukana myös masentuneista.