Olis vaan kysymyksiä liittyen sairauksiin ja niitten vaikutuksiin ihmissuhteissa eli :
Voisitteko te kuvitella olevanne jonkun sellasen kaveri tai ystävä, joka sairastaa syömishäiriötä ? Entä muita sairauksia ?
Perustelut ?
Niin ja jos sulla olis ystävä, joka sairastuisi niin jättäisitkö sen yksin selviämään vai yrittäisitkö auttaa jotenkin, olla vaikka tukena ?
Voisitteko te kuvitella olevanne jonkun sellasen kaveri tai ystävä, joka sairastaa syömishäiriötä ? Entä muita sairauksia ?
Perustelut ?
Niin ja jos sulla olis ystävä, joka sairastuisi niin jättäisitkö sen yksin selviämään vai yrittäisitkö auttaa jotenkin, olla vaikka tukena ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
voisin hyvinkin olla syömishäiriötä sairastavan ystävä. Taidan ollakin, mutta en ole varma asiasta.
Itsellänikin on ollut tosi kauan jo lieviä syömishäiriöitä, vuosia bulimiaa ja anoreksiaa ja ahmimiskausia välillä, niin huomattavaa painonpuditusta ei ole tapahtunut.
Aina ehtii pudota vaan 10-15 kiloa, niin monetkaan eivät ole mitään huomanneet edes.
Ne tulevat nopeasti kuitenkin takaisin, kun aloitan taas ahmimisen.
Mutta olen aivan varma, että jos kertoisin ystävilleni, (voiko heitä edes sellaisiksi kutsua, monesti mietin), he eivät kyllä tukisi minua.
Muutenkin välini kaikkiin ovat huonontuneet jostain syystä, jota itse en edes ymmärrä.
No, kaipa minulle sitten vain ei ole tarkoitettu ystäviä, en ansaitse ketään enkä mitään, koska olen hullu, läski, lyhyt, paska, joka ei kenenkään mielestä tajua mitään.
En osaakaan mitään, en edes tehdä itsemurhaa.
Kaksi yritystä takanan, kumpikaan ei onnistunut.
Olen tainnut olla vaan liian varovainen.
Ehkä ensi kerralla uskallan koittaa varmoilla menetelmillä...
Onneksi olet epäonnistunut itsemurha yrityksissäsi.
Mieti kuinka paljon menetät jos teet sen...
kesä tulee, linnut laulaa, kukat kukkii, perhoset lentelee ja tuleva vuosi voi tuoda mukanaan muutoksen parempaan suuntaan. Eihän sitä voi tietää ellei itse elä ja ole näkemässä. ;)
Ja sitäpaitsi ihmiset ovat juuri niin tyhmiä, rumia ja arvottomia kuin he itse ajattelevat olevansa.
Muuttamalla asennoitumista itseensä positiivisemmaksi ihmiset tekisivät elostaan paljon helpompaa.
Niin ja miksi ihmeessä joku ei voisi olla syömishäiriöisen, syöpäsairaan, vammautuneen tai ulkomaalaisen ystävä?
Tottakai voi!
Miksi sinun ystäväsi eivät sinua tukisi? Jos he ovat ystäviäsi he kyllä auttavat kun pyydetään. Jos he jättävät sinut yksin hädän keskelle, niin he eivät ole tarpeeksi hyviä ansaitakseen sinua ystäväkseen, etkä sinä myöskään ansaitse niin huonoja ystäviä vaan paljon parempaa jonka myös saat kun jaksat odottaa.
Minäkin olen arvoton läski jota kukaan ei kaipaa mutta silti minulla on ystäviä jotka eivät pidä minua arvottomana! Olen siis itsekkin omien luulojeni vanki kuten kaikki muutkin masentuneet.
Koita jaksaa, tovottavasti piristyt ja pääset ongelmistasi eroon :)
olen ex bulimikko ja ennen sairastumista minulla oli monia noita ystäviä.
Miksi en olisi ystävä juuri sellaiselle ihmiselle jolle minun ystävyyteni on kullan arvoinen asia?
ystävinäni minulla on m,yös syöpää sairastavia jen jen..
En todellakaan jätä ystävää jolla on hätä tai jolle tulee vaikeaa, silloin en olisi tosi ystävä.
on äärimmäisen itsekästä jne jättää syömishäiriöinen tms yksin siinä tilassa.itselläni moinen oli ja siinä kyllä näki ketkä on kavereita ja ketkä ei,eikä pie ihmetellä sitten niiden"kavereiden"sen ystävän parannuttua kun ei halua enää yhteyksiä pitää.....sellainen joka jättää yksin vaikeassa tilanteessa ei ole oikea kaveri/ystävä....
Kyllä, olen syömishäiriöisen ystävä. Olen itsekin syömishäiröinen. Eikä tulisi mieleenkään hylätä toista tuon sairauden takia, sen syyn pitäisi tulla muualta. Auttaminen ja tukeminen on vaikeaa, mutta ei toista voi yksinkään jättää.Tiedän, että se ihminen on ihana ja sen takia en sitä hylkää.