Moro,
kirjoitan täältä kaukaa, vähän jo kuin pois alkuperäisestä tehtävästäni siirtyneenä. Mitä sinne kuuluu? Kuinka kaikki voivat? Oletteko olleet terveinä?
Olen viime ajat viettänyt jouten lomaillen, ja alkanut - tai oikeastaan jatkanut - asioiden miettimistä niistä lähtökohdista mistä ne alunperin ajalteltaviksemme on annettukin. Omistä päistämme, omistä ajatuksistammeko, ehkä? En tiedä, etkä sinäkään, eikä kukaan muukaan varmaan tiedä. Halusin vain kirjoittaa sinulle tämän.
Elämä on alkanut tuntua jollakin tapaa epärealistiselta, kuin simulaatiolta. En koe että mikään oikeastaan olisi uutta, tai että ylipäätään mitään uutta koskaan voisi ilmaantua elämääni. Mietin asioita kuin toisin kasvoin, kuin olisin ne jo kerran jonkun toisen kasvoin miettinyt tai puhunut. Kaikki mihin olen uskonut, tuntuu kuin ennalta ohjelmoidulta tietokoneohjelmalta, kuin muovilta, kuin aineettomalta aineelta joka toimii ajatusteni ja toiveideni ohjaajana. Välillä olen kuin eläin, välillä kuin ihiminen.
Olen ajatellut viettää täällä aikaani vielä pitkän aikaan. Kuin minut olisi luvattu tänne tuoda, kuin kiertoradalle heitetty avaruusauto, kuin harmaata metallia, kuin ylimääräinen koevedos jossakin kaukana. Tämän halusin sinulle kirjoittaa, täältä kaukaa, kuin ensimmäistä kertaa omana itsenäni sen kirjoittaisin. En voi sanoa että rakastan, mutta missään nimessä en vihaakaan.
Rakkaudella,
kirjoitan täältä kaukaa, vähän jo kuin pois alkuperäisestä tehtävästäni siirtyneenä. Mitä sinne kuuluu? Kuinka kaikki voivat? Oletteko olleet terveinä?
Olen viime ajat viettänyt jouten lomaillen, ja alkanut - tai oikeastaan jatkanut - asioiden miettimistä niistä lähtökohdista mistä ne alunperin ajalteltaviksemme on annettukin. Omistä päistämme, omistä ajatuksistammeko, ehkä? En tiedä, etkä sinäkään, eikä kukaan muukaan varmaan tiedä. Halusin vain kirjoittaa sinulle tämän.
Elämä on alkanut tuntua jollakin tapaa epärealistiselta, kuin simulaatiolta. En koe että mikään oikeastaan olisi uutta, tai että ylipäätään mitään uutta koskaan voisi ilmaantua elämääni. Mietin asioita kuin toisin kasvoin, kuin olisin ne jo kerran jonkun toisen kasvoin miettinyt tai puhunut. Kaikki mihin olen uskonut, tuntuu kuin ennalta ohjelmoidulta tietokoneohjelmalta, kuin muovilta, kuin aineettomalta aineelta joka toimii ajatusteni ja toiveideni ohjaajana. Välillä olen kuin eläin, välillä kuin ihiminen.
Olen ajatellut viettää täällä aikaani vielä pitkän aikaan. Kuin minut olisi luvattu tänne tuoda, kuin kiertoradalle heitetty avaruusauto, kuin harmaata metallia, kuin ylimääräinen koevedos jossakin kaukana. Tämän halusin sinulle kirjoittaa, täältä kaukaa, kuin ensimmäistä kertaa omana itsenäni sen kirjoittaisin. En voi sanoa että rakastan, mutta missään nimessä en vihaakaan.
Rakkaudella,
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oukki doukki,
meinaa väkisin tulla automaattikirjoituksella Pukki.
Ehkä se on eläin tai sitten ei :)
Miltä planeenlta tämä singnaali tulee?
Tunnistan tuon masentuneen, onton tunteen, kun ei ole mitään uutta auringon alla. Pelkkää kyynisyyttä ja mitään sanomatonta latteutta kaikki tyynni.
Ufot voisivat piristää, mutta samalla tiedän, voinen olla sellainen itsekin ja itsellenikin. Eih. Mikään ei tunnu miltään.
Rakkauden irvikuva
Miestä vai naista rakastat? Tietäisi vain tuon.
Et ole tainnut kirjoittaa aikoihin - tunnistin tyylin jostain kaukaa, aikojen takaa. Ihmettelin kirjoituksia jo silloin, niiden ajatusmaailmaa. Jäsentynyttä omalla tavallaan. Aikojen kuluessa monet seikat tuntuvat jo tutuilta ja monesti koetuilta, silti uutta on aina tarjolla, jos avaa mielensä sille.
Muistoissa ja terveiset sinne.
Täällä on niin pitkiä kirjoituksia ja sellaista raakaa elämää, niin en tiedä onko tämä kirjoitukselleni oikea paikka. Minä olin niin pitkään poissa, niin kaikki tuntuu kummalliselta. Yritän ymmärtää kaikkea mitä sillä välin on tapahtunut, eikä niin kuin se olisi ollut eilen. Se oli alkuun mahdotona tunteiden tasoll, mutta onneksi kävin ymmärtämään sitä pikkuhiljaa
Cast Away on vain elokuva, mitä en halua nähdä, se ei kerro oikeasta elämästä, mutta se kertoo mitä voi sattua oikeassa elämässä. Hienoa, jos oikein autiolle saarelle huuhtoutuu, mutta halveksittavaa kun se sattuu ihmisen päässä.
Tämä ei sitte ollut keneltäkään kenellekään. Lähes kaikki tapahtui omassa päässä.
Rakkaudella rakkaalle ystävälle.
Noin voi käydä, mutta ei se minusta silti ole halveksittavaa. On se tavallaan surullista, mutta se toi varmasti myös jotain tullessaan.
Sitten toisaalta se, että joku toinen ihminen olisi myötävaikuttamassa tuollaiseen, on ajatuksena aika hirveä. Ja jättäisi ihmisen yksin selviämään sellaisesta on jo julmuutta, jota on vaikea ymmärtää.
Omassa päässä meillä täällä on kaikilla tekemistä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Kukaan ei varmaankaan aivan kivutta selviä elämän kiemuroista.
Sanotaan, että kaikella on tarkoitus, ehkä tuollaisellakin - paitsi itselle, niin niille henkilöille, jotka ovat jollain tavalla tekemisissä sen kanssa.
Hyvää uutta päivää sinne ja kiitos, että kirjoitit.
Kaikki eivät ole terveitä, eivätkä elossakaan. Osa on elossa, mutta ei terveitä. Jotkut ovat sekä elossa, että terveitä.
Hyvää lomaa.
Aika masentavaa.. no siitä lähdetään. Nyt väsyttää :)
En ole tyhmä, enkä itsekäs. Omaan myös elämänkokemusta erinäisistä asioista.
Hiukan ikävä kommentti, tämä sivusta. Ei kukaan voi tietää jonkun toisen sisäisestä maailmasta. Kommentti on hiukan ilkeä, sillä ajatuksen lähtökohta on, että tuolla toisella ei olisi elämänkokemusta ja -ymmärrystä. Se kertoo jotain sanojastaan.
Itsekeskeiselle monet asiat tulee yllätyksenä.
Ok, niinpä. En ole tullut ajatelleeksi....
Tällaistahan täällä on koko ajan, pahempaakin
Paras onkin puhua muualla.
Ei mulle anneta mahdollisuutta siihen
Yllättävää.