Kahdeksan vuotta tupakanpolttamista takana, olen 22 vuotias. Jotenkin tuntuu niin naurettavalta ajalta. Hirvittää. Toivon, ettei kukaan nuori koskisi tuohon hirvitykseen. Joskus itsekin aloitin, koska tunsin sen olevan osa porukan rutiineja. Halusin olla cool. Kyllähän sitä vähän aikaa kesti, mutta lopulta kun kaikki 15 vuotiaat imevät tupakkaa rivissä, on se kyllä karsean näköistä. Ei kauhean cool olo tule niitä nuoria kohtaan jotka nykyään posket lommolla imevät tupakkaa. Haluaisin vain sanoa niille, että lopettakaa ennen kuin olette samassa pisteessä kuin minä. Tulet enemmän sairaaksi, jos jätät tupakan polttamisen (=tarkoittaa hetkellisesti). Itsellänikin nousi lämpö kun päätin lopettaa. Siitä seuraavassa osassa:
Lopetin eilen tupakoinnin. Ajattelin sen olevan helppoa, koska koko päivänä minun ei tehnyt mieli polttaa tupakkaa. Normaalisti töissä ollessani poltan kaksi tupakkaa, kotona harvemmin jos ollenkaan. Mitään suurta määrää en ole pitkään aikaan kuluttanut, mutta sekin määrä tuntuu jo niin typerältä, ettei sitä viitsi edes polttaa. Tietenkin baarissa ollessa menee aina se n. yksi aski.
Tänä aamuna kun heräsin, en saanut enää kunnolla unta, vaikka olisi ollut vielä tunti aikaa nukkua. Kurkkua särki niin maan perhanasti. Tuntui ettei pysty kunnolla nielaisemaan. Paikkoja särki ja päätä jomotti. Olin kuin puristimessa. Yritin juoda aamulla vähän vettä ja kahvia, mutta ei se särky siitä mihinkään kadonnut.
Töihin päästyäni, tunsin oloni toivottomaksi. Olin aamulla miettinyt meneväni kauppaan ostamaan tupakka-askin, mutta kun olo oli jo yhdestä päivästä noin paha, tiesin ettei se ollut mitenkään terveellistä.
En siis ostanut tupakkaa, ei mielikään hirveästi tehnyt. Haluan päästä tästä eroon. Pelkään tulevaisuutta, en halua sitä "hidasta kuolemaa" josta tupakka-askit varoittelevat.
Työpisteen ääressä olin kuin ongelmainen. En pystynyt keskittymään mihinkään, nenäonteloita särki, niin kuin olisi vettä mennyt nenään, kurkku tuntui paisuneelta (rauhaset olivat koholla) ja kylmähiki hiveli käsiäni. Käsikarvat olivat jatkuvasti pystyssä ja selässä tuntui ilkeältä koko ajan.
Kirjoitan tätä töissä. En pysty oikein keskittymään muuhun kuin oman oloni purkamiseen. Tekisi mieli itkeä. Olo on niin kamala. Pelkään huomista, pelkään ensi viikkoa. Olo on nyt jo niin paha, etten halua todeta sitä mitä on edessä. Tämänkin takia olisi varmaan vain parempi hakea sitä tupakkaa. En vain usko, että olo tästä sen paremmaksi muuttuu vaikka hakisinkin. En vain tiedä mitä tehdä.
Onneksi poikaystävä on asiassa mukana. Hän ei anna minun polttaa tupakkaa, mikä on hyvä kannustin siihen, että tiedän jonkun olevan kanssani samaa mieltä.
Ajattelin jatkaa kirjoittamista niin kauan kuin on tarpeen. Ilman tätäkään tekstiä, en olisi varmaan keksinyt paljoa muutakaan kehittävää tekemistä. Töissä kun en kykene keskittymään. On tämä rankkaa...ei kukaan ole kyllä sitä helpoksi sanonutkaan. Yritetään kuitenkin. Tyhmältä tuntuu jos viikon olisi ilman ja sitten ratkeaa taas. Jos niin pitkän ajan pystyn olemaan ilman, olen ikuisesti onnellinen enkä koske tuohon syöpäkääryleeseen enää ikinä.
Baarissa käynti täytyy nyt vähäksi aikaa jättää, mutta onneksi sekään ei ole ongelma minulle.
Täytyy yrittää tehdä töitä nyt. Palailen taas asiaan myöhemmin.
Lopetin eilen tupakoinnin. Ajattelin sen olevan helppoa, koska koko päivänä minun ei tehnyt mieli polttaa tupakkaa. Normaalisti töissä ollessani poltan kaksi tupakkaa, kotona harvemmin jos ollenkaan. Mitään suurta määrää en ole pitkään aikaan kuluttanut, mutta sekin määrä tuntuu jo niin typerältä, ettei sitä viitsi edes polttaa. Tietenkin baarissa ollessa menee aina se n. yksi aski.
Tänä aamuna kun heräsin, en saanut enää kunnolla unta, vaikka olisi ollut vielä tunti aikaa nukkua. Kurkkua särki niin maan perhanasti. Tuntui ettei pysty kunnolla nielaisemaan. Paikkoja särki ja päätä jomotti. Olin kuin puristimessa. Yritin juoda aamulla vähän vettä ja kahvia, mutta ei se särky siitä mihinkään kadonnut.
Töihin päästyäni, tunsin oloni toivottomaksi. Olin aamulla miettinyt meneväni kauppaan ostamaan tupakka-askin, mutta kun olo oli jo yhdestä päivästä noin paha, tiesin ettei se ollut mitenkään terveellistä.
En siis ostanut tupakkaa, ei mielikään hirveästi tehnyt. Haluan päästä tästä eroon. Pelkään tulevaisuutta, en halua sitä "hidasta kuolemaa" josta tupakka-askit varoittelevat.
Työpisteen ääressä olin kuin ongelmainen. En pystynyt keskittymään mihinkään, nenäonteloita särki, niin kuin olisi vettä mennyt nenään, kurkku tuntui paisuneelta (rauhaset olivat koholla) ja kylmähiki hiveli käsiäni. Käsikarvat olivat jatkuvasti pystyssä ja selässä tuntui ilkeältä koko ajan.
Kirjoitan tätä töissä. En pysty oikein keskittymään muuhun kuin oman oloni purkamiseen. Tekisi mieli itkeä. Olo on niin kamala. Pelkään huomista, pelkään ensi viikkoa. Olo on nyt jo niin paha, etten halua todeta sitä mitä on edessä. Tämänkin takia olisi varmaan vain parempi hakea sitä tupakkaa. En vain usko, että olo tästä sen paremmaksi muuttuu vaikka hakisinkin. En vain tiedä mitä tehdä.
Onneksi poikaystävä on asiassa mukana. Hän ei anna minun polttaa tupakkaa, mikä on hyvä kannustin siihen, että tiedän jonkun olevan kanssani samaa mieltä.
Ajattelin jatkaa kirjoittamista niin kauan kuin on tarpeen. Ilman tätäkään tekstiä, en olisi varmaan keksinyt paljoa muutakaan kehittävää tekemistä. Töissä kun en kykene keskittymään. On tämä rankkaa...ei kukaan ole kyllä sitä helpoksi sanonutkaan. Yritetään kuitenkin. Tyhmältä tuntuu jos viikon olisi ilman ja sitten ratkeaa taas. Jos niin pitkän ajan pystyn olemaan ilman, olen ikuisesti onnellinen enkä koske tuohon syöpäkääryleeseen enää ikinä.
Baarissa käynti täytyy nyt vähäksi aikaa jättää, mutta onneksi sekään ei ole ongelma minulle.
Täytyy yrittää tehdä töitä nyt. Palailen taas asiaan myöhemmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatka vaan. Tähän varmaan sopii se: hetki vain ja päivä kerrallansa. Palkitse itsesi onnistumisista, mutta älä masennu jos repsahdat. Ota nikotiinilaastari tai -purkka avuksesi, jos on kovin vaikeaa. Et ole polttanut valtavia määriä, joten saatat pärjätä ilmankin. Älä anna periksi, alku on jo hyvä! Kirjoittele vaan, jos se hiukankaan auttaa.
Heips taas.
Lähden töistä, pitää mennä lääkärille. Kuume on noussu enkä tiiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kovin on ollut juttua tuosta kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta joista jokainen pitkän aikaa polttanut kärsii. Valitettavaa että se näkyy vasta kun on ollut polttamatta.
Itseäni on ainakin koko päivän paleltanut, sormet sinisenä ja kasvot valkoisena sekä väsyneenä.
Onkohan mitään mieltä tupakoinnissa, jos lopulta se pystyy tuhoamaan sinua hitaasti mutta varmasti? Miksi pitää herätä aina niin myöhään?
Noh, katsotaan mitä lääkäri sanoo. Harmillista oli, ettei puhelimen henkilö ollut kovinkaan tosissaan asian kanssa. Kyllähän itse huomaan jos flunssan oireet johtuvat tupakoinnin lopettamisesta. Pari päivää sitten olin terve kuin pukki. Eikä tämäkään ole ensimmäinen kerta. Viimeksi yrittäessäni lopettaa tupakoinnin, sain 40 asteen kuumeen, joten jätin leikin sikseen...
Palailen taas asiaan. Toivottavasti tämäkin herättää jonkun ajattelemaan oman terveytensä puolesta.