YLE: Varoituksen sana syrjäytyville miehille

Syrjäytyvän varoitteleminen on syrjäytyvälle täysin hyödytöntä, mutta aiheuttaa lisää paineita. 🌹👀

Niinpä. Yhteiskunnan pitäisi järjestää heille aktiivisesti tekemistä ja kohtaamista, jos halutaan etteivät syrjäydy. Voi olla etteivät innostu sellaisesta asiasta, mutta kyllä osan kohdalla voisi onnistua. Ainakin silloin, kun kyse ei niinkään vastustamisesta vaan aloitekyvyn puutteesta

Tuollainen kommentti on helppo tapa ulkoistaa ongelma muille tahoille. Kuuluu mielestäni kategoriaan "-ei kuulu mulle". Fiksuna ihmisenä ymmärrät, ettei kaikki vanhemmat nykymaailmassa siihen pysty, eikä tuo "ensisijaisest"i sana muuta sitä tosiasiaa. Kyllä näissä asioissa yhteisvastuuta kaivataan, halusi taikka ei.

Anonyymi kirjoitti:

Tuollainen kommentti on helppo tapa ulkoistaa ongelma muille tahoille. Kuuluu mielestäni kategoriaan "-ei kuulu mulle". Fiksuna ihmisenä ymmärrät, ettei kaikki vanhemmat nykymaailmassa siihen pysty, eikä tuo "ensisijaisest"i sana muuta sitä tosiasiaa. Kyllä näissä asioissa yhteisvastuuta kaivataan, halusi taikka ei.

Lue lisää

Mitä tarkoitat yhteisvastuulla? Eikö juuri SE tarkoita ongelman ulkoistamista muille?

Ei unohdeta lapsen/nuoren omaa osuutta ja vastuuta elämästään. Jo lapsena kannattaisi sisäistää se, että on lapsi vain hetken, sitten alkaa nuoruus, joka kestää häviävän vähän aikaa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää miten sen elää, kenen kanssa viettää aikaa, mitä tekee ja opiskelee. Vanhoja sanontoja kannattaa miettiä, kuten esimerkiksi "Joukossa tyhmyys tiivistyy" ja "Seura tekee kaltaisekseen".

Nykyaika ei suosi tyttöjä sen enempää kuin ennenkään. Pikemminkin nykyaikana suositaan edelleen poikia, jota "Pojat on poikia" sanonta kuvaa hyvin. Pojille sallitaan kaikenlaista, mitä tytöille ei. Pojille sallitaan myös sellaista mitä ei missään tapauksessa pitäisi sallia, kuten väkivaltaa (henkinen fyysinen).

Pojat ovat kyllä yleisesti rassanneet moottoreita, huoltaneet polkupyöriä, puutarhatöitä, rakennustöitä ja näitä heistä monet yhä tekevät vieläkin. On paljon poikia sekä tyttöjä, joita ei nämä "yleisesti" työt kiinnosta. Siis huom myös tyttöjä ei kiinnosta perinteiset "naisten" työt kuten käsityöt, puutarhan hoito, ruuan laitto jne. Siitä tullaankin itse asiaan: jokaisen ihmisen pitäisi itse keksiä kiinnostuksen kohteensa, ei sitä kukaan muu paremmin ainakaan tiedä. Nuorena pitäisi lähteä siitä mikä hänelle MAHDOLLINEN kiinnostaa. Voi olla paljon kiinnostavia asioita ja tekemistä, muttei ne ole mahdollisia jostain syystä.

" tilanne voi muuttua nopeastikin eikä mikään ole itsestäänselvyys. "

Se on juuri noin. Itse tunnen pojan, jolla oli kaikki hienosti. Hyvä koti, hyvät vanhemmat, hyvä suku, harrastuksia, hyvä koulussa. Sitten kouluun tuli uusia "kavereita". Vuosi heidän seurassa vei pojan hämäräpiireihin, jossa houkuteltiin nuoria huumeisiin. Poika joutui seksuaalirikoksen uhriksi alle 15-vuotiaana, siitä alkoi totaalinen alamäki. Hyvätkin tai suorastaan erinomaiset tässä tapauksessa, vanhemmat voivat auttaa rajallisesti. Pojan kanssa ei voi olla 24/7 ja vahtia hänen jokaista käännettään. On ollut myös kaikki apu mitä yhteiskunnalla on tarjottavana, siitäkin on vain rajallisesti hyötyä, ellei poika itsekin tsemppaa.

Anonyymi kirjoitti:

" tilanne voi muuttua nopeastikin eikä mikään ole itsestäänselvyys. "

Se on juuri noin. Itse tunnen pojan, jolla oli kaikki hienosti. Hyvä koti, hyvät vanhemmat, hyvä suku, harrastuksia, hyvä koulussa. Sitten kouluun tuli uusia "kavereita". Vuosi heidän seurassa vei pojan hämäräpiireihin, jossa houkuteltiin nuoria huumeisiin. Poika joutui seksuaalirikoksen uhriksi alle 15-vuotiaana, siitä alkoi totaalinen alamäki. Hyvätkin tai suorastaan erinomaiset tässä tapauksessa, vanhemmat voivat auttaa rajallisesti. Pojan kanssa ei voi olla 24/7 ja vahtia hänen jokaista käännettään. On ollut myös kaikki apu mitä yhteiskunnalla on tarjottavana, siitäkin on vain rajallisesti hyötyä, ellei poika itsekin tsemppaa.

Lue lisää

Vanhempana otti ihan rinnasta lukea tuota. Hyvätkään vanhemmat eivät tosiaan aina pysty estämään lapsen elämän luisumista alamäkeen. Kodilla tottakai on todella iso merkitys lapsen ja nuoren elämään, mutta siihen vaikuttaa niin moni muukin asia eikä kaikki niistä ole vanhempien käsissä. Toivottavasti tuolla pojalla menee nykyään paremmin.

Itse äitinä voin vain toivoa, että olen onnistunut antamaan lapselleni riittävästi työkaluja, jotta hän osaa luovia oikeita polkuja pitkin kohti aikuisuutta. Takuuta ei mistään ole, mutta sen tiedän, että tulen olemaan hänen tukenaan joka askeleella, myös niillä harhaan astutuilla.

Anonyymi kirjoitti:

" tilanne voi muuttua nopeastikin eikä mikään ole itsestäänselvyys. "

Se on juuri noin. Itse tunnen pojan, jolla oli kaikki hienosti. Hyvä koti, hyvät vanhemmat, hyvä suku, harrastuksia, hyvä koulussa. Sitten kouluun tuli uusia "kavereita". Vuosi heidän seurassa vei pojan hämäräpiireihin, jossa houkuteltiin nuoria huumeisiin. Poika joutui seksuaalirikoksen uhriksi alle 15-vuotiaana, siitä alkoi totaalinen alamäki. Hyvätkin tai suorastaan erinomaiset tässä tapauksessa, vanhemmat voivat auttaa rajallisesti. Pojan kanssa ei voi olla 24/7 ja vahtia hänen jokaista käännettään. On ollut myös kaikki apu mitä yhteiskunnalla on tarjottavana, siitäkin on vain rajallisesti hyötyä, ellei poika itsekin tsemppaa.

Lue lisää

Eikös tämä ole ilahduttava tapaus siinä mielessä, että olemme edes jollakin tapaa tasa-arvoisia. Vaikka vanhemmat ja suku ja ties mitkä instituutiot harjaisivat reittiä curling-kiven tieltä, niin aina ei vaan osu pesään.

On se ihme ja aika kunnioitettavaa, että jotkut jaksaa olla tuolla keskustelu avussa. Täytyy olla kyllä aika rautaset hermot. Itellä ei kyllä pää kestäis. Tulis varmaan sanottua kaikkee hölmöö. Kun ei noita asiakkaita ja alihankkijoitakaan aina meinaa kestää.

Anonyymi kirjoitti:

On se ihme ja aika kunnioitettavaa, että jotkut jaksaa olla tuolla keskustelu avussa. Täytyy olla kyllä aika rautaset hermot. Itellä ei kyllä pää kestäis. Tulis varmaan sanottua kaikkee hölmöö. Kun ei noita asiakkaita ja alihankkijoitakaan aina meinaa kestää.

Lue lisää

No joo, noitakin on niin erilaisia. Hän oli kuulemma harjoittelija, eikä kuulostanut kauhean vanhalta, mutta kesällä joku hvetin marjaterttu käytännössä asettui noiden sukulaisteni puolelle ja moitti tupakeittiötäni liian isoksi yhdelle miehelle. Aloin silloinkin itkemään kesken puhelun, sanoin että ei kai sitten muuta kun moottorisaha laulamaan, ja löin luurin korvaan 😂

Ja huomaa siinä myös sävyeroja, milloin jonkun asenne on näennäisen kohtelias, mutta paistaa läpi vähän että "no niin, seuraava puhelu" -tunnelma. Tämä työntekijä vaikutti suorastaan kiinnostuneelta asioistani, ja todennäköisesti oli hänelle suht ainutkertainen ja opettavainenkin puhelu tuollaista hommaa ja eri ihmisten elämäntilanteita ajatellen. Enkä mä ollut silloin kovinkaan lääkitty, kun olin katsellut Japanin GP:tä sateineen ja punaisine lippuine aamukasilta, ja jutellut tutun sinänsä mukavan boomerin kanssa joka soitti. En ollut sellainen tyypillinen uutistenlukijamainen oma itseni, eikä pienet purkaukset mitään bentsoraivareita, ja myöhemmin päivällä ajoin virtuaalista rallycrossia Penetratorsin tiimissä Uncle Bicky spotterinani. Ya know. Tässä on vain huomaamatta käynyt niin, etten ole kovinkaan vapautuneesti jutellut kenellekään yli vuoteen 🙄 Ammattilaisten kanssa on omat pelisääntönsä joihin vain pitää mukautua, lähipiirin kanssa keskustelut viime aikoina aika virallisia, kaikille tutuille en jaksa lähteä edes kertaamaan omia raha-asioitani tai sen enempää lähteä äidin muistoa moittimaan, työasioissa small talk yhteisistä aihepiireistä on varsin jees mutta jää kuitenkin vähän pinnalliseksi ja asiakassuhteeksi, ja aika selvää on myös se että jos viime vuosikymmenellä "meillä" kävi vieraita niin kyllä ne todellisuudessa kävi äidillä.

Mutta on tässä niin uskomattomia asioita tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, että en mä tätä pientä yksinäisyyttä ja vähän raskaasta elämänvaiheesta toipumista mitenkään loppuelämän tuomiona näe. Kukapa 10 vuotta sitten olisi uskonut, että nyt asun yksin, raitistuin kertaheitolla, muslimityttö ryösti poikuuden, El Plan, nollari-vuosikymmenen isojaon voittajaksi itsensä luulleet ovat kusessa Isä Putinin käynnistämän efektin vuoksi jne. 😁

Ja toki mulla on nuo omat voimahahmoni racing-jutuissa. Kukapa olisi uskonut, että vaikkapa Helio voittaa Indyn neljännen kerran 46-ikäisenä viime vuonna, kun edelliset voitot tuli 01, 02 ja 09 😮 Tai Alonso tavoittelemassa 400 startin ennätystä nelikymppisenä, omaten F1-kokemusta jo ennen Piastrin tms. syntymää. Tai Loeb ainoana kuskina joka on voittanut Fordilla tänä vuonna. Mitä nyt tuli 48-ikäisenä, putsasi enimmät pölyt kengistään jonkun aavikkorallin jäljiltä, ja korjasi Monten 7. kertaa kun eka tuli 2003.

Omassa mittakaavassani puhutaan tietenkin TSI-autojen tulosta satasten haarukkaan, siitä että tässä on nyt loppupeleissä vasta mun "oman" elämän rakentamisen ensimetrit meneillään, siitä että onko erikoispatinoitunut taloni ja liikeideani sittenkään täysin tuhoontuomittuja kun lämmitys ja Teslan lataus voi maksaa hiukan ensi talvena jne.

hondakuski kirjoitti:

No joo, noitakin on niin erilaisia. Hän oli kuulemma harjoittelija, eikä kuulostanut kauhean vanhalta, mutta kesällä joku hvetin marjaterttu käytännössä asettui noiden sukulaisteni puolelle ja moitti tupakeittiötäni liian isoksi yhdelle miehelle. Aloin silloinkin itkemään kesken puhelun, sanoin että ei kai sitten muuta kun moottorisaha laulamaan, ja löin luurin korvaan 😂

Ja huomaa siinä myös sävyeroja, milloin jonkun asenne on näennäisen kohtelias, mutta paistaa läpi vähän että "no niin, seuraava puhelu" -tunnelma. Tämä työntekijä vaikutti suorastaan kiinnostuneelta asioistani, ja todennäköisesti oli hänelle suht ainutkertainen ja opettavainenkin puhelu tuollaista hommaa ja eri ihmisten elämäntilanteita ajatellen. Enkä mä ollut silloin kovinkaan lääkitty, kun olin katsellut Japanin GP:tä sateineen ja punaisine lippuine aamukasilta, ja jutellut tutun sinänsä mukavan boomerin kanssa joka soitti. En ollut sellainen tyypillinen uutistenlukijamainen oma itseni, eikä pienet purkaukset mitään bentsoraivareita, ja myöhemmin päivällä ajoin virtuaalista rallycrossia Penetratorsin tiimissä Uncle Bicky spotterinani. Ya know. Tässä on vain huomaamatta käynyt niin, etten ole kovinkaan vapautuneesti jutellut kenellekään yli vuoteen 🙄 Ammattilaisten kanssa on omat pelisääntönsä joihin vain pitää mukautua, lähipiirin kanssa keskustelut viime aikoina aika virallisia, kaikille tutuille en jaksa lähteä edes kertaamaan omia raha-asioitani tai sen enempää lähteä äidin muistoa moittimaan, työasioissa small talk yhteisistä aihepiireistä on varsin jees mutta jää kuitenkin vähän pinnalliseksi ja asiakassuhteeksi, ja aika selvää on myös se että jos viime vuosikymmenellä "meillä" kävi vieraita niin kyllä ne todellisuudessa kävi äidillä.

Mutta on tässä niin uskomattomia asioita tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, että en mä tätä pientä yksinäisyyttä ja vähän raskaasta elämänvaiheesta toipumista mitenkään loppuelämän tuomiona näe. Kukapa 10 vuotta sitten olisi uskonut, että nyt asun yksin, raitistuin kertaheitolla, muslimityttö ryösti poikuuden, El Plan, nollari-vuosikymmenen isojaon voittajaksi itsensä luulleet ovat kusessa Isä Putinin käynnistämän efektin vuoksi jne. 😁

Ja toki mulla on nuo omat voimahahmoni racing-jutuissa. Kukapa olisi uskonut, että vaikkapa Helio voittaa Indyn neljännen kerran 46-ikäisenä viime vuonna, kun edelliset voitot tuli 01, 02 ja 09 😮 Tai Alonso tavoittelemassa 400 startin ennätystä nelikymppisenä, omaten F1-kokemusta jo ennen Piastrin tms. syntymää. Tai Loeb ainoana kuskina joka on voittanut Fordilla tänä vuonna. Mitä nyt tuli 48-ikäisenä, putsasi enimmät pölyt kengistään jonkun aavikkorallin jäljiltä, ja korjasi Monten 7. kertaa kun eka tuli 2003.

Omassa mittakaavassani puhutaan tietenkin TSI-autojen tulosta satasten haarukkaan, siitä että tässä on nyt loppupeleissä vasta mun "oman" elämän rakentamisen ensimetrit meneillään, siitä että onko erikoispatinoitunut taloni ja liikeideani sittenkään täysin tuhoontuomittuja kun lämmitys ja Teslan lataus voi maksaa hiukan ensi talvena jne.

Lue lisää

Ja kaiken tuon vuodatuksen jälkeen vielä lyhyesti tuosta, mitä tarkoitin jonkinlaisella anteeksiantamisella äitiä kohtaan. Kuvailisin itseäni rehelliseksi kusipääksi ja luulen saaneeni sen verenperintönä, yhdistettynä tietty Alonson uran seuraamiseen. Hänen huonot valinnat toki juurisyy moneen asiaan on, mutta ei hän koskaan pettänyt mun luottamusta sen kummemmin kuin varastamalla rippilahjat joka kyllä jäi mieleen, ja sain ne korkojen kera takaisin monessakin mielessä, mutta sanotaanko näin että on tässä itselläkin muodostunut jonkinlaista perspektiiviä persaukisen addiktin ajatuksista, vaikka rahapelit ei mun juttu olekaan mutta kuitenkin.

Atyyppinen meningeooma ei myöskään ihan viikossa kehity, joten se on saattanut olla myös yhtenä tekijänä hänen impulsiiviseen käytökseen. Oikeastaan ne neljä viimeistä vuotta oli omalla tavalla ihan kauniitakin kun hänen addiktiot oli hallinnassa ja asenne elämään ihan erilainen sairautensa ja ennusteensa vuoksi. Ja isommat riidat rahajutuista oli suht hyvin sammutettu tulipalo välillämme. Pakko myös sanoa, että äiti oli myös oikeassa joidenkin ihmisten suhteen. Pidin sitä lähinnä hänen huonon itsetunnon, jonkinlaisen häpeän, ja ison sosioekonomisen kuilun sekoittamana höpinänä, mutta tulipa nyt kesällä koeteltua tuuria kielletyistä asioista ja kuinka kävikään 🙄 Samaten joskus 2015-2016 kun voin kaikkein huonoiten, niin hän kuitenkin järjesti mulle aina apua kun näki että sitä tarvitsin, vaikka oli omia juttuja hänelläkin ihan riittämiin.

Thanks Dan, appreciate it 😎👍 Ja kerro eteenpäinkin auton nro #77 Raket120-sarjassa vuonna 2011 chief mechaanicolle ja Clio-yhdistelmäajoneuvokuskille.

hondakuski kirjoitti:

Ja kaiken tuon vuodatuksen jälkeen vielä lyhyesti tuosta, mitä tarkoitin jonkinlaisella anteeksiantamisella äitiä kohtaan. Kuvailisin itseäni rehelliseksi kusipääksi ja luulen saaneeni sen verenperintönä, yhdistettynä tietty Alonson uran seuraamiseen. Hänen huonot valinnat toki juurisyy moneen asiaan on, mutta ei hän koskaan pettänyt mun luottamusta sen kummemmin kuin varastamalla rippilahjat joka kyllä jäi mieleen, ja sain ne korkojen kera takaisin monessakin mielessä, mutta sanotaanko näin että on tässä itselläkin muodostunut jonkinlaista perspektiiviä persaukisen addiktin ajatuksista, vaikka rahapelit ei mun juttu olekaan mutta kuitenkin.

Atyyppinen meningeooma ei myöskään ihan viikossa kehity, joten se on saattanut olla myös yhtenä tekijänä hänen impulsiiviseen käytökseen. Oikeastaan ne neljä viimeistä vuotta oli omalla tavalla ihan kauniitakin kun hänen addiktiot oli hallinnassa ja asenne elämään ihan erilainen sairautensa ja ennusteensa vuoksi. Ja isommat riidat rahajutuista oli suht hyvin sammutettu tulipalo välillämme. Pakko myös sanoa, että äiti oli myös oikeassa joidenkin ihmisten suhteen. Pidin sitä lähinnä hänen huonon itsetunnon, jonkinlaisen häpeän, ja ison sosioekonomisen kuilun sekoittamana höpinänä, mutta tulipa nyt kesällä koeteltua tuuria kielletyistä asioista ja kuinka kävikään 🙄 Samaten joskus 2015-2016 kun voin kaikkein huonoiten, niin hän kuitenkin järjesti mulle aina apua kun näki että sitä tarvitsin, vaikka oli omia juttuja hänelläkin ihan riittämiin.

Thanks Dan, appreciate it 😎👍 Ja kerro eteenpäinkin auton nro #77 Raket120-sarjassa vuonna 2011 chief mechaanicolle ja Clio-yhdistelmäajoneuvokuskille.

Lue lisää

Niin ja se, että lapsuudessani ei koskaan ollut nälkä talossa. Se on monen arkitodellisuutta tänä päivänä, ja ongelmaperheissä monesti jo tuolloin.

Isossa kuvassa toki pikkusummia myös jotkut mun mopojutut yms. joita sain jälkikäteen ajateltuna jopa harmillisen helpolla. Mutta, se kaikki piti mut kotinurkissa purkamassa energiaa ja kiljut sai porista navetan vintillä tai viinitonkka keventyä puoli kiloa jos sikseen oli. Jos kävi vähän köyhän miehen Karalahdet silloin toissa vuonna, niin huonommalla tuurilla tai kasvuiän postinumerolla en välttämättä edes olisi tässä 🙄

Mielestäni mulla on ollut oikeus mielipiteisiini ja katkeruuteen, mutta nekin toki pitää tehdä aina vähän ajassa. Nykyisellään koen lähinnä vapautta monesta asiasta, ja saanut kuluvan vuoden aikana aika selkeän käsityksen tosiystäväpiiristäni, josta muuten on hyvä tässä kohtaa huomauttaa, että painivat tulojensa osalta lähestulkoon kaikki osapuilleen varmaan mun luokassa. Tai jos tienaavat hiukan paremmin, niin asuminen vie enemmän jne. mutta ei samanlaista valtavaa kuilua kuin joissain tapauksissa.

Ei kalkapallon pelaajat juo viinaa. Korkeintaan olutta, kun on peli ollu saksan maalla.

Ei olekaan. Mua sanotaan välillä mieheksi ja välillä pojaksi. Ja kovasti oon miettiny, mistä se johtuu. Niin nyt oon sen keksinyt. Eli se johtuu lippuksestä. Jostain syystä kun laitan sen päähän, niin muutun pojaksi. Että se on aika yksinkertanen sitten se miehen ja pojan ero.