Darwin oli väärässä

Tutkijat osoittavat epigeneettisen muistin siirtoa useiden sukupolvien ajan

Kromosomien epigeneettisten merkkien muuttaminen johtaa geenien ilmentymisen muuttumiseen jälkeläisissä ja grandoffspringissä, mikä osoittaa "ylisukupolvisen epigeneettisen perinnön".

Muuttamatta DNA: n geneettistä koodia epigeneettiset modifikaatiot voivat muuttaa geenien ilmentymistapaa, mikä vaikuttaa organismin terveyteen ja kehitykseen. Kerran oli radikaali ajatus, että tällaiset muutokset geenien ilmentymisessä voidaan periä. Nyt sen takana on yhä enemmän todisteita, mutta siihen liittyvät mekanismit ovat edelleen huonosti ymmärrettyjä.

Kalifornian yliopiston Santa Cruzin tutkijat osoittavat uudessa tutkimuksessa, kuinka yleinen epigeneettisen muunnoksen tyyppi voidaan välittää siittiöiden kautta paitsi vanhemmilta jälkeläisille, myös seuraavalle sukupolvelle ("grandoffspring"). Tätä kutsutaan "ylisukupolviseksi epigeneettiseksi perinnöksi". Se voi selittää, kuinka hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa kokemukset voivat vaikuttaa ihmisen terveyteen ja kehitykseen.

Tutkimus julkaistiin 26. syyskuuta viikolla Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä, ja se keskittyi histoniproteiinin tiettyyn modifikaatioon, joka muuttaa tapaa, jolla DNA on pakattu kromosomeihin. Tämän laajalti tutkitun epigeneettisen merkin (nimeltään H3K27me3) tiedetään sammuttavan tai "tukahduttavan" sairastuneet geenit. Sitä esiintyy kaikissa monisoluisissa eläimissä - ihmisistä tässä tutkimuksessa käytettyyn sukkulamatomato C. elegansiin.

"Nämä tulokset luovat syy-seuraussuhteen siittiöiden välittämien histonimerkkien ja geenien ilmentymisen ja jälkeläisten ja grandoffspringin kehityksen välillä", sanoi vastaava kirjoittaja Susan Strome. Hän on molekyyli-, solu- ja kehitysbiologian emeritaprofessori UC Santa Cruzissa.

Histonit ovat ensisijaisia proteiineja, jotka osallistuvat DNA: n pakkaamiseen kromosomeissa. Epigeneettinen merkki, joka tunnetaan nimellä H3K27me3, viittaa tietyn aminohapon metylaatioon histonissa H3. Tämä johtaa siihen, että DNA pakataan tiheämmin, mikä tekee kyseisen alueen geeneistä vähemmän saatavilla aktivointia varten.

Epigeneettisen perinnön tutkimuksessa tutkijat loivat mato C. elegansin alkioita, jotka perivät munakromosomeja, jotka oli pakattu oikein epigeneettiseen merkkiin H3K27me3 ja siittiöiden kromosomeihin, joista puuttui merkki. Vasemmalla oleva yksisoluinen alkio peri vaaleanpunaiset kromosomit munasta ja vihreät kromosomit siittiöistä, värit osoittivat H3K27me3: n läsnäolon tai puuttumisen. Oikealla oleva kaksisoluinen alkio näyttää munasolun ja siittiöiden kromosomit, jotka on yhdistetty kuhunkin ytimeen. Luotto: Kuva: Laura Gaydos

Äskettäisessä työssä tämä histonimerkki poistettiin selektiivisesti C. elegans -siittiöiden kromosomeista, joita käytettiin sitten hedelmöittämään munia täysin merkityillä kromosomeilla. Tuloksena olevissa jälkeläisissä tutkijat havaitsivat epänormaaleja geeniekspressiomalleja, joissa isän kromosomien geenit (jotka on peritty siittiöistä) kytkettiin päälle tai "säädeltiin" ilman repressiivistä epigeneettistä merkkiä.

Tämä johti siihen, että kudokset kääntyivät geeneihin, joita ne eivät normaalisti ilmentäisi. Esimerkiksi ituradan kudos (joka tuottaa munia ja siittiöitä) käynnisti geenit, jotka normaalisti ilmenivät neuroneissa.

"Kaikissa analysoimissamme kudoksissa geenit ilmenivät poikkeavasti, mutta eri geenejä ilmaantui eri kudoksiin, mikä osoitti, että kudoskonteksti määritteli, mitkä geenit olivat säädeltyjä", Strome sanoi.

Jälkeläisen ituradan kudoksen kromosomien analyysi osoitti, että säädellyistä geeneistä puuttui edelleen tukahduttava histonimerkki, kun taas merkki oli palautettu geeneihin, joita ei ollut säädelty.

"Jälkeläisten ituradassa jotkut geenit kytkettiin poikkeavasti päälle ja pysyivät tilassa, jossa ei ollut tukahduttavaa merkkiä, kun taas muu genomi sai merkin takaisin, ja tämä malli siirrettiin grandoffspringille", Strome selitti. "Spekuloimme, että jos tämä DNA-pakkausmalli säilytetään ituradassa, se voi mahdollisesti siirtyä useiden sukupolvien ajan."

Grandoffspringissä tutkijat havaitsivat erilaisia kehitysvaikutuksia, mukaan lukien joitain matoja, jotka olivat täysin steriilejä. Tämä tulosten sekoitus johtuu siitä, kuinka kromosomit jakautuvat siittiöitä ja munia tuottavien solujen jakautumisen aikana, mikä johtaa moniin erilaisiin kromosomien yhdistelmiin, jotka voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle.

Stromen laboratorion tutkijat ovat tutkineet epigeneettistä perintöä C. elegansissa vuosia, ja hän sanoi, että tämä paperi edustaa heidän työnsä huipentumaa tällä alalla. Hän totesi, että muut tutkijat, jotka tutkivat nisäkässoluja viljelmässä, ovat raportoineet tuloksista, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin hänen laboratorionsa havainnot matoista, vaikka nämä tutkimukset eivät osoittaneet tartuntaa useiden sukupolvien välillä.

"Tämä näyttää säilyneeltä piirteeltä geenien ilmentymisessä ja kehityksessä eläimissä, ei vain oudolta matokohtaiselta ilmiöltä", hän sanoi. "Voimme tehdä hämmästyttäviä geneettisiä kokeita C. elegansissa, joita ei voida tehdä ihmisillä, ja matoja koskevien kokeidemme tuloksilla voi olla laajoja vaikutuksia muihin organismeihin."

Viite: "Siittiöiden perimät H3K27me3-epiallelit välittyvät transsukupolvisesti cis:ssä" Kiyomi Raye Kaneshiro, Thea A. Egelhofer, Andreas Rechtsteiner, Chad Cockrum ja Susan Strome, 26. syyskuuta 2022, Proceedings of the National Academy of Sciences.
DOI: 10.1073/pnas.2209471119

Artikkelin ensimmäiset kirjoittajat ovat Kiyomi Kaneshiro, joka työskenteli tutkimuksessa jatko-opiskelijana Stromen laboratoriossa ja on tällä hetkellä tutkijatohtori Buck Institute for Research on Buck Institute for Research on Agingissa, ja UCSC:n tutkimuskumppani Thea Egelhofer. Avustajiin kuuluu myös bioinformatisti Andreas Rechtsteiner ja jatko-opiskelija Chad Cockrum (nyt IDEXX Laboratoriesissa). Tätä työtä tukivat kansalliset terveysinstituutit.

Epigeneettinen säätely on evoluution myötä kehittynyt ominaisuus monisoluisille eliöille. Erityisesti kasveille epigeneettinen säätely on hyödyllistä. Kasveillahan on keksimäärin laajempi perimä kuin eläimillä.

Epigeneettinen periytyminen on siis sitä, että perimässä jo olevia geenejä "aktivoidaan" tai "passivoidaan" riippuen siitä, missä olosuhteissa "emoeliö" on elänyt. Epigenetiikka ei ole lamarkistista hankittujen ominaisuuksien periytymistä, vaan perimän toiminnan "hienosäätöä" eikä mitenkään ristiriidassa evoluutioteorian kanssa.

Aloittajalta jäi osoittamatta, että miten epigenetiikka kumoaisi evoluution.

Eihän luonnonvalinta ole mikään "voima"...

Nikki: Krevokki
Luonnonvalinta tarkoittaa enimmäkseen ympäristötekijöistä johtuvaa muutosta eliöiden muuntautumishalussa, mutta SE on myös sisäinen voima. Jos ulkoiset ärsykkeet - kaikki kumuloitunut Luonnonvalinta - aiheuttaa sisäisiä tarpeita lisää tai pelkoa kuolla jatkuvasti samasta syystä, perimään tulee muutos, mikäli naaras on elossa koko raskautensa ajan, sen jälkeen kun uros sitä pani.

Jos haluatte rotia mietelmäänne näin, niin olettakaa, että olennon omat aivoissa piilevät aikeet, muuttuvat Jumalan havaitsemaksi hengeksi, jossa Jehova-Jumala, koska Hän on jokaisen olennon oma Herra-Jumaluus - "Minä Olen", saa aikaan pieniä tai suuria muutoksia, niin uroksen kuin naaraan sukusoluissa, niiden pitkäänkin oltua toisinaan niiden siemennyselimissä. Ulkopuolinen paine tulla tapetuksi urosten/naarasten mittelöissä on luonnonvalintaa ja ravinnon saannissa käytetyt menetelmät, mutta jos tiedätte olennon oman päätöksen olevan aikaansaaja mutaatioillekin, voitte kutsua sitä Luonnonvalitsijaksi(Jumala), ulkoisen eräsykkeen eli Luonnonvalinnan lisäksi.
Mm. Salomon apokryfi- Viisauden kirja esitti eliöiden muuttumisen johtuvan kuvatunlaisella prosessilla.

Jos tähän "sotketaan" filosofian dualismi ja sitä edustavat uskonnolliset järjestelmät, kuten buddhalaisuuden karman laki, jossa ihminen on muita lajeja ylempi kuten myös kristinuskossa ihminen on "luomakunnan kruunu". Ja palataan luonnonhistoriaan jonka mukaan maapallon ja sen elämän ikä on joitain miljardeja vuosia, näiden hybribi-malli vaatii epigenetiikan "luomusten" olevan jo alusta pitäen "korkeampien voimien" rajoittamaa niin että karman lain mukainen uudestisyntyminen on huonon karman omaavilla, huonojen tekojen seurauksena, osoitettu rajoitetumpaan epigenetiikan lajiin.

Jos ja kun asia on näin, kuten intuitio sen pyrkii kertomaan olevan, epigenetiikan biologiset lähtökohdat ja "sisäsyntyinen muutos genetiikassa" on lajien välillä rajoitettua, ihmisen ollessa muutoskyvykkäin laji.
Toden totta, monet lajit ovat pysyneet samankaltaisina vuosimiljardeja, kun taas ihminen on nykymuodossaan varsin uusi ilmestys maapallolla ja tällä hetkellä ihmisen aivot ovat suurimman epigeneettisen kehityksen tai muutoksen tiellä.
Vai onko esimerkiksi sammakko tyytyväinen elämäänsä eikä halua minkään muuttuvan.

Uskonnon ja luonnontieteen hybridi-mallit eivät ole vielä löytäneet tietänsä tiedemaailmaan. Mutta niiden olisi syytä löytää, kun maailman dualismi on kaiken filosofian ja logiikan valossa "tieteellinen" tosiasia, eikä tieteen syvintä pyrkimystä, ymmärtää maailma, voida saavuttaa rajoitetulla viitekehyksellä.

Ja pieni Mooseksenlakitieteellinen puolustusasiaan perehtyneen kristityn huomio: "Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi." Tai jos vielä niin väitätte, että Darwin oli väärässä jopa kaikissa havannoissaan, niin palatkaa lopullisesti lättymaanne paulohinne, vaikka se koskee silti vielä aurinkokuntamme planeettojen kiertoratoja ja jopa lättyspiraaligalaksimmekin muotoa.... Sitä en silti itsekään muista, miksi Charles niin kauan kieltäytyi kommentoimatta informaation(henki) kuten sanojen, ja siis kaiken DNAANKIN osuutta, kaikkien eliöiden ilmaantumiseen/luotumiseen/kehittymiseen. Ateistisempaa olisi uskoa ilmaantumiseen, sillä sanalla ei tarvitse havaita mitään liian vaikeaa, ja jos uskoo Luojaan, niin saa vain ihmetellä, mikä oli KAIKEN ALUN ensimmäinen tapahtuma?!
Se oli Taivaan ja Maan luonti, mutta ennen ajassa syntynyttä 3D:tä kaikki silti tehtiin 2D:nä ja edelleenkin 1D.näkin. Jos uskoo kehittymiseen, niin silloin ei tarvitse tietää tarkasti kehittyjää, mutta sekinhän on pohjimmiltaan vain sinä/minä Hän ja passiivisetkin itsensä. Kaiken mikättelyyn sekä sekättelyyn rakastuneet saavat senkin Mikan tai vaikka Sepon nähdä kuulla, milloin lystäävät.

Miten epigenetiikka todistaisi sen, että lajit on luotu erikseen tyhjästä?

Miten esimerkiksi Ihmisen ja muiden kädellisten epigenetiika eroaa toisistaan?