Ongelma on ollut

Anonyymi-ap kirjoitti:

kauan se, ettei mitään ns. auttamisprojektia olisi koskaan saanut aloittaa lupaa kysymättä ja kysymättä sitä mitä kukin elämältään haluaa. Muutamalla kysymyksellä olisi pystytty kartoittamaan koko tilanne ja olisi ymmärretty, ettei kaikille vaan sovi toteuttaa mitään niin laaja-alaisesti ja massiivisesti kuin tehtiin. Tärkein asia oli saada tehdä työtä itselle mieluisassa ja pysyvässä työpaikassa. Kun sen menetti, alkoi ahdistus ja kauan kestänyt suru. Surua pahensi olennaisesti se, että ikäänkuin vaadittiin jotain sellaista mikä ei kiinnostanut ja mitä ei pidetty itselle tärkeänä. Se oli kaiken pahan alku ja juuri ettei huomioitu sitä, että ihmisillä on erilaiset haaveet ja toiveet. Oli todella tärkeää pärjätä omillaan. Sisin ei koskaan pystynyt hyväksymään sitä tapaa millä toimittiin ja sen takia ahdistus, stressi ja tuska vain pahenivat vuosi vuodelta. Paljon oli sellaisia kauhun tunteita, koska pyynnöistä huolimatta esitys ei loppunut ja se vei elämänilon ja aika paljon elämänhalustakin. Sisin ei pääse kunnolla tasapainoon, ennen kuin tulee se tunne ettei mitään ole enää menossa. Noiden vuosien aikana oli vain yksi ihminen, joka merkitsi paljon, hän joka oli entuudestaan tuttu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä