yrittäjän elämää: jaettu teksti

jatkoa
keuhkokapasiteettini olevan paljon normaalia alhaisempi. Hengästyin kävellessäkin suhteettoman paljon. Long covidia useampikin asiantuntija epäili, mutta asia jäi lopulta selvittämättä.
Ei sinänsä liity asiaan, mutta jälkensä se kuitenkin jätti.
Koska paska säkä, niin tässähän ei ollut tietenkään vielä läheskään kaikki. Sain eräänä päivänä kirjeen, jossa minut oli haastettu oikeuteen, koska olin jättänyt konkurssin yhteydessä 7000 euron velan maksamatta. Aikaa oli reagoida viikko, tai asia päätettäisiin velkojan hyväksi, ja minulle tulisi negatiivinen luottomerkintä. Oikeuskulujakin oli ehtinyt muodostua pari sataa euroa, vaikka en ollut kuullutkaan koko velasta.
Aloin selvittämään asiaa saman tien. Ilmeni, että Posti oli hukannut yhden perintään liittyvän kirjeen ja se ei ollut koskaan päätynyt minulle saakka. Tämä oli tulkittu siten, että asia ei minua kiinnostaa ja ratkotaan sitten oikeudessa suoraan tämä minun vahingokseni. Sain asian puhuttua siten, että velka lisätään jo olemassa olevaan velkaan, maksan oikeuskulut ja kanne perutaan.
Ja kanta hävinneeseen kirjeeseen? Aika pitkälle sanasta sanaan ”näitä nyt sattuu aina välillä”.
Aha. No se on sit just niin.
Koska en tuppaa ihan helpolla jättämään asioita kesken, niin painoin kiukulla eteenpäin, vaikka välillä stressin takia vähän spontaanisti oksentelinkin verta. Totesin, että rahat eivät nyt vaan enää riitäkään. Kysyin silloiselta työnantajaltani voinko tehdä sivuhommaa, jos se ei vaikuta päivätyöhöni. Sain luvan.
Perustin syyskuussa 2021 ystävieni kanssa sivutoimisen osakeyhtiön, Reivikaupan, joka yrittää tuoda maahan ledisälää ja bilevaatteita. Siinä samassa yhteydessä katkaisin vanhan toiminimeni, koska ajattelin perustaa myös oman osakeyhtiön, jonka kautta voisin tarvittaessa laskuttaa jotain pieniä sivubisneksiä lähinnä koodausalalla. Mutta koska konkurssi, niin eipä yrityksen perustaminen ollutkaan niin helppoa.
Tai perustaminen oli, mutta verottaja kieltäytyi lisäämästä minua ennakkoperintärekisteriin, koska olin tehnyt konkurssin ja yritykseltä – siis osakeyhtiöltä, ei minulta – oli jäänyt verovelkaa, koska konkurssipesässä ei ollut varoja.

Totta kai vastuu oli yrityksen toimitusjohtajana ollessani minun, mutta en mahtanut tilanteelle tässä kohtaa enää mitään. Se siitä ”osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan yhtiön velvoitteista” -mantrasta. En nyt suoranaisesti joutunut vastaamaan, mutta verottajan mukaan olisin voinut päästä ennakkoperintärekisteriin maksamalla konkurssiin menneen yrityksen verovelat.
Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin konkurssi raukesi varojen puutteessa, mutta yhtä kaikki, olin nähtävästi syyllinen kaikkeen mahdolliseen. Ja jos tarkkoja ollaan, niin verottaja vaati minua selvittämään laiminlyönnit, joita oli muun muassa vuosi-ilmoitusten tekeminen konkurssin jälkeiseltä ajalta. Siis ajalta, jolloin minulla ei ollut – eikä ole edelleenkään – pääsyä yrityksen tietoihin.
Käytännössä ennakkoperintärekisterin puute esti minua perustamasta omaa osakeyhtiötä, koska olisin tarjonnut sen kautta palveluita. Valitin päätöksestä ja pyysin harkintaa, koska olin jo korviani myöden veloissa ja saanut mielestäni ihan tarpeeksi osumaa tuulettimeen. Ei onnistu, sanoi verottaja, joten luuria käteen ja kyselemään lisää.
Päätöksen tehnyt virkamies totesi, että asia nyt vaan on näin ja voin lain mukaan vuoden kuluttua pyytää ennakkoperintärekisteriin pääsyä, jos hoidan kaikki ALV-ilmoitukset ja -maksut tunnollisesti ja ajallaan. Kysyin, että jos en olisi katkaissut toiminimeäni, olisiko se pysynyt ennakkoperintärekisterissä? Kyllä kuulemma olisi. Mutta uutta yritystä en voi nyt perustaa ja liittää ennakkoperintärekisteriin? En voi. Ja vanhaa toiminimeä ei voi millään enää aktivoida? No eihän sitä tietenkään voi.
Järjestelmässä ei ole siis nähtävästi varaa tehdä harkinnanvaraisesti yhtään mitään, vaikka haluaisin vain ansaita rahaa, hoitaa veroni ja saada velat ja elatusmaksut maksettua. Siispä odotetaan vuosi. Sillä välin on pakko käyttää kevytyrittäjäpalveluita, mutta ne kun eivät korvaa osakeyhtiötä etuineen mitenkään, vaan päinvastoin, jokaisesta laskutuksesta menee verojen lisäksi komissio.
Ja näin konkurssista rangaistiin taas.
Joulukuussa 2021 valmistauduimme bilesäläfirman kanssa uuteen vuoteen. Meillä oli sovittuna useisiin bileisiin myyntipiste, ja jo kokemuksesta tiesimme, että pystymme tekemään yhdessä illassa useamman tuhannen euron myynnin. Tilasin siis tuhansilla euroilla tavaraa ja valmistauduimme päätä pahkaa tekemään yhden illan ennätysmyyntituloksen. Käytin tähän omaa rahaa, koska saisinhan ne takaisin hyvästä myynnistä.
No, Suomen hallitus potki munille ja veti juuri ennen uutta vuotta kaikki tapahtumat kieltoon. Se raha on minulta edelleen saamatta takaisin.
Tässä kohtaa raha oli oikeasti todella tiukassa, enkä joka kuussa saanut edes niitä elatusmaksuja maksettua, koska kaikki vaan kallistui kallistumistaan. Jouduin myös olosuhteiden pakosta ottamaan ison ja aivan hävyttömällä korolla olevan kulutusluoton.
Kävi nimittäin niin, että kun yritin ostaa esimerkiksi huonekaluja, niin vähänkin suuremmat osamaksut menivät järjestään hylkyyn. Mietin että mikä tässä mättää, koska olin kuitenkin hoitanut kaikki velkani ajallaan ja luottotietoni olivat edelleen kunnossa. Eräässä päätöksessä mainittiin, että tietoni ovat tulleet Suomen Asiakastiedolta.
No, luuri käteen ja saaga läpi Asiakastiedolle. Tässä kohtaa haluan erikseen mainita, että siellä tilanteeni ymmärrettiin ja otettiin vakavasti. Asian selvittämiseen meni heillä noin viikko, mutta kun he palasivat asiaan, niin arvaattekin varmaan jo mikä kohonneen riskiluokituksen syynä oli – se helevetin konkurssi.
Katsokaas, Suomessa homma toimii niin, että jos teet konkurssin, riskiluokituksesi on koholla neljä kuukautta. Paitsi tietenkin silloin, jos konkurssin syy on ollut taloudellinen, jolloin riskiluokitus on koholla kolme vuotta. Vaikka luottotietoni olivatkin täysin kunnossa, niin minua rangaistiin taas samasta asiasta. Tässä kohtaa konkurssista oli kulunut vajaa puolitoista vuotta, joten eipä kai siinä auttanut tehdä muuta, kuin jäädä odottamaan auvoisempia aikoja.

Odotinhan jo sitä hetkeä, että pääsen takaisin ennakkoperintärekisteriin. Vaikka yhteenlasketut vuosituloni olivat töissä ollessani lähemmäs 80 000 euroa, en tästä kohonneesta riskiluokasta johtuen myöskään saanut esim. pankista lainaa. Jouduin sitten ottamaan sairaan kalliin kulutusluoton pärjätäkseni edes jotenkin ja maksaakseni entisiä velkoja. Saattoi olla tyhmää, mutta kun en halunnut edelleenkään menettää niitä luottotietojani, eikä tuossa kohtaa ajatus ollut enää kunnolla mukana, vaan painoin edelleen menemään selviytymismoodissa ihan liian vähillä unilla.
Puuh.
Myllytys jatkuu. Reivikauppa oli edelleen sivutoiminen bisnes, joten se ei lähtenyt liikkeelle sitä vauhtia kuin olisin halunnut – pyrin nimittäin tekemään ensin päivätyöni ja aikaa/jaksamista ei sitten oikein jäänyt muualle. Sitten eräs kaverini ehdotti, että voisimme alkaa tehdä yhteistyötä ja hän haluaisi sijoittaa Reivikauppaan. Olisiko tässä nyt vihdoin se hopeareunus, joka myrskypilvestä pilkotti! Suunnittelimme yhdessä minkälaiseen suuntaan bisnestä voisi viedä. Pieni orastava onnistumisen tunne antoi taas uutta virtaa ja unetkin paranivat.
Ainakin hetkeksi, koska yhtäkkiä tuo kaverini kuoli.
Aivan. Kuoli.

Hyvä tarina. Toivottavasti tunteen purkaus auttaa sinua ja toimii esimerkkinä myös muille.

Tuosta katkeruudesta kannattaa koittaa päästä eroon. Asiat helpottuu ja mieli paranee.

Tosiasiassa lähdit kuitenkin ”all-in” -riskillä tavoittelemaan miljoonia. Otit isomman riskin, kuin sinulla oli varaa kestää. Riski realisoitui. Olisi toki voinut mennä toisinkin, mutta riski oli vain ja ainoastaan oma valinta. Siihen tuskin kukaan pakotti.

Rankkaa