palstahörhön yksin kirjoittelu ketjua. Se hörhö, kuka ei ollut varma, oliko nainen lyhyt vai pitkä. Ei tiennyt mitkä kengät sillä oli. Hiuksetkin oli epäselvät. Ei ollut varma onko ne värjätty vai ei. Vai oliko tehnyt niille jotain muuta. Kirjoitukset on ihania, vaikka se kirjottaa yksin. Luin ne. Ei se kirjoittanut niitä itselleen kun mäkin luin ne. Kiitos niistä kirjoituksista ja siitä että olit käyttänyt niihin aikaa ja ajatusta. Ainoa mitä ihmettelin oli se että selkeästi nainen tykkäsi mutta silti hörhö epäili sitä.
Päädyin tänään lukeen yhden
Anonyymi-ap
2864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Täällä kirjoittelee lähinnä miehet. Itselleen kun eivät saa naista.
Minäkin kirjoitan enkä ole mies. Eli ei pidä paikkaansa. Ja saan miehen jos haluan. Mutta en halua kun tietyn miehen.
Juu
Uskon, että naiset kirjoittaa enemmän tänne.
Väittää voi mitä tahansa.
Mitä väität?
Kuulostaa ihan minun kirjoituksilta. Pelkkää itkuvirttä ja jatkuvaa valitusta ne ovat vain olleet. Monesti on käynyt mielessä, että jos hän olisikin niitä sattunut lukemaan, niin se hänen kiinnostuksensa loppuisi varmaankin viimeistään siinä vaiheessa, kun jokainen viesti tuntuu vain olevan sitä yhtä ja samaa ruikutusta.
Mutta se turhautumisesta johtuva valitusvirsi kyllä loppuisi kuin seinään, jos vain päästäisiin oikeassa elämässä juttuun.
Jos hän tykkää, niin hyvin hän osaa sen peittää. Miksi ei sitten halua näyttää sitä tunnetta minulle?
Helkkarin noloahan tänne on miespuolisena ihan pehmoisia lässyttää. Kun oikeassa elämässä sitä kuitenkin edes yrittää käyttäytyä vähän miehekkäämmin.
Kun huomasin tämän keskustelun alun tuossa palstalla, niin ajattelin ensin, että nyt taisin saada semmoiset vittuilut, että oksat pois. Mutta ei se sitten ollutkaan.
Tuntuu, että minussa on kaksi eri puolta. Se toinen minä kirjoittelee saavuttamattomalle ihastukselle vaaleanpunaisia juttuja nettipalstalle.
Se toinen minä on semmoinen, että jos oikeassa elämässä joku urpo alkaa poskeaan soittamaan, niin saatan saman tien vetää verbaalisesti vastapalloon ihan samalla mitalla takaisin. Ja se voi olla aika rumaa tekstiä silloin.
Nää on hyviä puolia ihmisessä. Osaat ilmaista tunteet. Ei tunteiden aina tarvikkaan olla pehmosia. Viha ja turhautuminen on myös hyvä, taistelutunteet.
Niin ja johan se sun kirjoituksista selviää että nainen on näyttänyt sulle tunteet. Onhan se sua paljon katsellut. Ehkä se on samanlainen kun sinä ja teillä on väärinymmärryksiä.
Jäit mieleen. Ensinnäkin tahalteni kirjoitin hörhöstä. Se kuullostaa hauskalta ja sinuun se sopi erityisen hyvin. Nauratti kun luulit että tulee vittuilua. Sitten sellanen että minun mielestä olet normaalia miehekkäämpi mies. Uskallat olla sinä ja kerrot hienolla tavalla ajatuksias.
Minkä niminen aloitus? Haluaisin lukea. Käyn täällä satunnaisesti ja lukisin mielelläni oikeita ajatuksia.
No menetetty jo
Tuskin se tänäänkään vastaa kun ei eilenkään vastannut.
Kohta näkyy kaikki itselle kirjoittelut kun Anonyymi-ap päivittyy kaikkiin viesteihin kuten ylilaudalla.
Sitä odotellessa.
Olisipa HIENO uudistus 🤩. Löydän vain joku 5% kirjoittamistani.
Jokaisella on joskus vaikeaa aikaa.
Ei pysty näköjään vastaamaan siihen kirjoitukseen, johon oli tarkoitus. Laitetaan sitten tänne loppuun.
No se nyt voi olla vain pelkkää omaa toiveajattelua, että hän jotenkin erityisesti olisi minua katsonut. Varsinkin, kun välillä on sitä välttelyä. Ihan hyvin on voinut katsoessaan vain miettiä vaikka, että "mitähän sitä pitikään kaupasta ostaa tänään?"
Ja kun aloitusviestissä luki, että, "selkeästi nainen tykkäsi" (mennyt aikamuoto), niin siinä on oikeastaan juuri se ongelman ydin ja suurin epävarmuuden aiheuttaja.
Nytkin on mennyt jo pari viikkoa siitä viime näkemisestä. Tai maanantaina ehkä. Jotenkin minusta tuntuu, että se pyöräilijä silloin maanantaina 3.10. olisi ollut hän.
Se luottamus siihen, että hän voisi olla myös kiinnostunut minusta, on vähän niin kuin joku vuotava vesiastia. Mitä pidemmän aikaa näkemisten välissä menee, sitä tyhjemmäksi se astia pääsee vajumaan, kun hän ei ole kaatamassa siihen lisää vettä.
Eli jos nyt ajatellaan, että vaikka joskus pari viikkoa sitten olisin saanut häneltä jonkun OMASTA MIELESTÄNI merkitsevän katseen ja sitten seuraavan kerran hänet nähdessäni hän sivuuttaakin minut, kuin olisin hänelle vain pelkkää ilmaa, niin eipä se sitä luottamusta hänen kiinnostukseensa nosta.
Ei täyty se astia, vaan loputkin valuu pois.
Joku muutama viikkokin on kuitenkin sen verran pitkä aika, että siinä ennättää tapahtua vaikka kuinka paljon asioita. Mistä minä voin tietää, vaikka hän unohtaisi minut kokonaan siinä välillä tai kiinnostuisi jostain toisesta?
Varsinkin, kun olen erinomaisen altis omimaan täältä palstaltakin kaikki vähemmän kivat "vitun luuseri, löysin jo paremman kuin sinä"-tyyppiset viestit minulle tarkoitetuiksi.
Mitä pidempään menee niiden näkemisten välissä, niin omakin hänen katsomiseni palaa aina takaisin jonkinlaiseen tarkkailumoodiin, että missä oikein mennään, vai mennäänkö enää missään?
Eli kun ei nähdä tarpeeksi usein, niin se luottamuksen taso ei tavallaan pysy riittävän korkealla, että voisi edes kuvitella jonkinlaista lähestymistä sitten, kun taas seuraavan kerran satutaan näkemään.
Kyllä täällä pierussa saharankin wifi toimii mutta viiveellä. Jos se sua katsoo erilailla kun muita niin kyllä on kiinnostunut. Vertaan omaan kokemukseeni noissa katseissa, että vaikka se ei aina katso kun näette niin se itsessään ei tarkoita että on uuden matkassa tai että ei sinua kohtaan mitään tuntisi. Niin kun minulla, jos koen etten saa vastakaikua niin vältän katsetta siksi etten paljastaisi tunteitani ja etten ihastuisi enempää.
No en minä sitä tiedä, miten hän muita katsoo. Sen vain tiedän, että minun kohdalla se näyttää vaihtelevan ääripäästä toiseen aika tuulella käyvästi.
Ja siitä puheenollen: hänen luulisi ainakin minusta huomanneen, että katson häntä erilailla, kuin muita, koska en kovinkaan paljon katsele jotain random-ihmisiä tuolla kulkiessani. Mutta häneen olen yrittänyt sitä katsekontaktia hakea.
Jos hän sen takia välttelee katsetta, ettei paljastaisi tunteitaan, niin sehän on silloin itseään voimistava kierre. Koska minusta se näyttää silloin siltä, että hän väistää katsetta siksi, että hän on kyllä huomannut ihastumiseni, mutta ei halua katsoa takaisin siksi, koska ei halua minun kuvittelevan, että tunne olisi molemminpuolinen.
Ja se taas saa minut perääntymään lisää, kun hän ei kerran näytä lainkaan kiinnostuneelta. Sitten hän taas välttelee vieläkin enemmän sitä katsetta jne.
Pari kertaa olen joutunut jopa tekemään jotain semmoista, josta en pidä yhtään. Eli kun hän ei ole ollut huomaavinaan minua, niin seuraavan kerran nähdessämme olen ihan mielenosoituksellisesti kostanut hänelle sen viimekertaisen ja ollut puolestani katsomatta häntä. Typerää, tiedän. Mutta senkin olen tehnyt vain siksi, että olen halunnut hänelle osoittaa, että ei tämä johda mihinkään, jos se näin jatkuu.
En ole mikään selvännäkijä tai ajatustenlukija.
Itsekin olen aika ujo ja introvertti, enkä yleensä tykkää hirveästi katsekontaktista. Mutta hän on eri asia, koska haluan hänelle näyttää, että sitä kiinnostusta on. Ja jos hän ei halua minulle edes katseellaan viestittää samaa, niin aika kylmän ja tylyn vaikutelman minä silloin hänestä saan.
Ja kun en saa häneltä sitä uskonvahvistusta tunteiden molemminpuolisuuteen silloin, kun olisi edes periaatteessa mahdollista jonkinlaiseen lähentymiseen - siis silloin, kun hän olisi yksin - niin mitään edistymistä ei voi asiassa tapahtua.
Ei ne katseet silloin auta mitään, kun hänellä on joku muu henkilö siinä seurassaan. Tai riittää se siihen, että säilyy edes jonkinlainen perustason luottamus siihen, että ehkä meidän välillä saattaisi jotain ollakin. Mutta se ei ole semmoinen tilanne, jossa voisin edes kuvitellakaan minkäänlaista lähestymistä, jos siinä on muita ihmisiä.
En oikeastaan edes ymmärrä, että miksi hän yleensä välttelee sitä katsetta silloin, kun on yksin. Silloinhan siinä ei olisi muita näkemässä.
Mutta sitten katselee enemmän, kun on muita ihmisiä seurassaan. Silloinhan siinä on suurempi vaara sille, että se toinen / ne muut huomaa hänen katsovan minua. Jos se kerran niin suuri salaisuus on, jonka paljastumista pitää varoa. Minäkö olen se viimeinen ihminen, joka saa tietää, jos hänellä olisikin jotain kiinnostusta minua kohtaan? Siis, jos nyt yleensäkään edes saan sitä tietää.
No ainakin toi sun kostotoimenpide välttää katsetta on minulle tuttua, syyllistyn siihen itsekin. Tai siis syyllistyin, nyt en näe enää niin en syyllisty. Ja kaksin olossa minulle teki hankalaa se että silloin olisin halunnut hyökätä suoraa kimppuun, mutta en tiennyt mitä toinen ajatteli ja että tykkääkö minusta, niin siksi se kahden olo oli vaikeinta ja siitähän selvisi kun vältteli. Eli siis ei selvinnyt mikään ikinä. Muiden läsnäolessa se katsominen oli helppoa kun sillon siinä sai periaatteessa katsella rauhassa, pitkään ja salaa jos se vaikka keksittyi muihin. Sitä vaan halusi katsella, vaikka ei tiennyt mitä toinen ajattelee, ja siinä tilanteessa se oli helppoa, eikä paljastunut omat tunteet. Kun tässä nyt palaan omiin muistoihin samalla niin suosittelen sulle että mene sinä puhuun, kannattaa yrittää, jos yhtään epäilet että se sinusta tykkää niin mene. Ainakin oot yrittänyt.
Välillä kerkesin jo hetken aikaa ajatella, että oletko se ihastukseni olevinaan ovelasti salaa kirjoittamassa ulkopuolista esittäen. Mutta et taida olla?
Tuntui vain niin oudolta, että joku aloittaa uuden ketjun vain kertoakseen jonkun tuntemattoman urpon höpinöistä.
Eli vieläkään en voi olla varma, että ovatko viestini edes tavoittaneet sitä oikeaa henkilöä. Muista nyt ei ole niin väliäkään.
Et varmaankaan ole se sama, joka reilu viikko sitten kirjoitti palstahessun pakinoista?
Jos näet sun ihastusta lähiaikoina niin en ole sinun ihastus.
No johan oli kryptinen vastaus. Eikö voi suoraan sanoa ei, jos et kerran ole?
Tuommoinen vastaus saa vielä epäluuloisemmaksi, että ehkä hän on jossain matkoilla ja tietää varmuudella, että seuraavan viikon tai parin aikana ei tulla näkemään. Ei saa pitää hullua jännityksessä.
Ja mistä minä voin tietää, milloin seuraavan kerran nähdään? Ja mikä aika lasketaan lähiajoiksi? Muutama päivä, viikko, kuukausi?
Viime näkemisestäkin on jo mennyt se pari viikkoa. Tai ainakaan en ole häntä sen jälkeen sattunut missään huomaamaan.
Tuo lisämaininta pitää laittaa siksi, että jos se oikea sattuisi vaikka lukemaan ja hän itse ihmettelee, että "nähtiinhän me siellä ja siellä sen jälkeenkin." Siinä tapauksessa se on sitten mennyt minulta ihan kokonaan ohi.
Minun tapauksessa ihastukseni tiesi aina koska nähdään mutta minä en. Nyt ei tiedä enää kumpikaan. Ja siihen että näkisimme vahingossa kaupassa, on aika huonot todennäköisyydet.
Et siis ole. Parempi sekin tieto, kuin epävarmuus.
Jatkossa keskityn siihen omaan ketjuun. Jos siis jaksan sinne enää mitään kirjoittaa. Ehkä joku nosto edes välillä.
Moneen kertaan olen jo sinne ne samat fiilikset kertonut ja tuntuu ettei ole enää mitään sanottavaa. Kaikki tuntuu vain niin turhalta, jos ei ne kirjoituksetkaan sitä oikeaa henkilöä tavoita. Muutakaan mahdollista viestiyhteyttä ei oikein ole.
Aloittaja taisi kadota kuin pieru Saharaan, kun ei ole enää mitään kirjoittanut.
Kun tuossa kirjoitin, että se astia tyhjenee sitä mukaa kun aikaa kuluu, koska se epävarmuus toisen tunteiden pysyvyydestä kasvaa ajan kuluessa.
Sekin on tavallaan vähän hölmösti ajateltu, koska eihän minulla itsellänikään ne tunteet häntä kohtaan siitä mihinkään vähene, vaikka ei nähdä. Siitä huolimatta hän on jatkuvasti mielessä ja suurinpiirtein ensimmäisenä aamulla herätessä ja viimeisenä illalla nukkumaan mennessä.
Mutta jos hänellä on jotain tunteita minua kohtaan, niin hän saattaa kokea ihan samanlaista epävarmuutta itsekin.
Kaikkiin vastauksiin ei ilmeisesti pysty ainakaan tällä hetkellä vastaamaan, mutta ainakin jos kirjoittaa vastauksensa tuonne ihan alas, eli vastaa suoraan tuohon aloitustekstiin, niin silloin ainakin taitaa pystyä vastaamaan.
Olikohan tämän aloituksen tekijä se sama, joka joskus vähän yli viikko sitten kirjoitti jostain itsekseen pakinoivasta palstahessusta? Kirjoitustyyli oli erilainen kuin tässä ketjussa, mutta sehän voi olla vain hämäystä. Olikohan sekin minulle tarkoitettu? Siinäkin aloittaja vain yhtäkkiä katosi johonkin.
Olin ainakin tunnistavinani itseni siitä luonnehdinnasta, että saatettiin minua tarkoittaa..
Aika basic setämies.