niin myös minun elämästäni, kun sinä olet siitä poissa. Ei niitä ole aiemminkaan ollut, mutta nyt on vielä synkempää ja harmaampaa. Odotan kevättä, aikaa, jolloin elämä voittaa ja maasta nousee uutta. Vihreä on toivon väri, mutta minulle se ei merkitse sitä. Silloinkin olet pois luotani ja yhä on suru siitä, mikä ei koskaan toteutunut. Se muistuttaa minua joka hetki, eikä sen ote hellitä hetkeksikään. Elän elämää, jota en kuitenkaan elä. Se on kuin ohimennyttä kesän aikaa, sitä kun kaikki on kohta kuollutta ja lumen peittämää. Se on niin totta.
Nyt ovat luonnosta värit kadonneet
Anonyymi-ap
753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä viitsi. Jos olisit minua rakastanut, olisit tarjonnut vaikka kupillisen kahvia.
Voihan sitä kirjoittaa tänne mitä huvittaa, en minä sitä millään tavalla kritisoi.
Aattelin vaan, etgä kuppu kahvia olisi piristänyt.
Sori kirotusvirheistä, sekin vielä.
Hassua, tuosta kahvista ajattelen juuri noin, siis hänen osuuttaan jutussa.
Hauska juttu. Luin teitä ja olin keittänyt kahvit ajat sitten.
Teitä lukiessa muistin että ne kahvit on valmiina odottamassa.
Jotain iloa tästäkin palstasta. Kiitos.
💔😕😕😕
Aina olen tarjonnut sinulle kahvia ☕🍰🍮
Ja tarjoan jatkossakin.
Hän ei ole tarjonnut, eikä edes vettä keittänyt. Sitäkin olen joskus miettinyt, että miksi. Jotain on sentään joskus tarjonnut, mutta ei hän nyt mitenkään huolenpitoa ole osoittanut. Sekin olisi lämmittänyt mieltä.