Että jos kaksi autoa ajaa maantiellä peräkkäin,
nopeus on hiukan yli rajoituksen. Sitten kun on
200 autoa, koko jono seisoo paikallaan tai
liikkuu 15 km/t. Mikä on homman nimi? Mikä siellä
jumittaa? Härkävankkurit vai keittävä lintta?
nopeus on hiukan yli rajoituksen. Sitten kun on
200 autoa, koko jono seisoo paikallaan tai
liikkuu 15 km/t. Mikä on homman nimi? Mikä siellä
jumittaa? Härkävankkurit vai keittävä lintta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...esimerkikisi, että 52. auto kokee
tarpeelliseksi sen, että hänen pitäisi olla
vähintään 50. jonossa. No, hän tekee
harakiriohituksen, josta seuraa jarrutusten
sarja, jonka kovuus (siis jarrutuksen) kasvaa
seurattaessa jonoa taakse päin.
Seuraavana vaiheena on sitten jo kiihdytys. sama
ilmiö toistuu, mutta ikään kuin painvastoin. Ja
kun se 200. jonossa olija saa vauhdin viimein
kiihdytettyä, on tällä välillä esim. paikoilla
nro:t 37 ja 35 tapahtunut sama ilmiö kuin
paikoilla 52 ja 50 aiemmin. Sen viimeisen
kannalta, johtuen kuminauhailmiöstä, nämä eri
paikkojen herruudesta käydyt taistelut näkyvät
peräkkäisinä tapahtumina.
.. nimittäin se, että etäisyys edellä ajavaan on
liian pieni. Jos sitä riittävästi;
a) selviää tuosta tilanteesta jarruttamatta,
b) näkee muidenkin kuin pelkästään edellä ajavan
jarruvalot.
Mutta kun espoolainen autoilija ei voi jättää
väliä - "joku voi mennä siiheen... kiilata".
Ilmiö on liikenneteorioissa aivan tuttu. Väylän
välityskyky on n. 2000 ajoneuvoa tunnissa
ajokaistaa kohti. Jos on liikennevaloja,
välityskyky alenee vastaavasti. Ohituskaistatien
välityskyky on vain sen yhden kaistan mukainen,
vaikka välillä olisi kaksikin kaistaa. Väylän
välityskyky on sama kävelyvauhdista toiselle
sadalle.
Kun sitten liikennemäärät lähestyvät väylän
välityskykyä, pienikin häiriö voi jumiuttaa koko
tien. Esimerkiksi pysähdyskohtaan tulee takaa
lisää autoja nopeammin kuin edestä purkautuu.
Näin tulppa kasvaa. Näin me sitten pysähtelemme
ja matelemme maantiellä tietämättä edes häiriön
syytä.
Nämä teoriat on mielestäni hyvin huomioitu
Saksassa väylien suunnittelussa ja ylläpidossa.
Tietöiden ohituksiin pyritään aina järjestämään
riittävästi kaistoja. Jos tilaa on vähän,
kavennetaan ajokaistoja siten, että vain yhdelle
niistä ohjataa yli 2 m leveät autot. Samoin
kapeikoissa on aina välillä "pannenbucht", pieni
levennys mahdollisesti piiputtaville autoille.
Meillä on paljon paikkoja, joissa tenän tehnyt
auto voi sotkea pitkäksi aikaa vaikka koko
pääkaupunkiseudun liikenteen.
Juhannuksen menoliikenteessä erityisesti
ihmetytti tämä välityskyky. Ja juuri tuolla
Lahti - Heinola välillä.
Molemmilla, vanhalla ja uudella tiellä oli
liikennemäärät n. 900-1000 autoa tunnissa.
Vanhalla tiellä mentiin rajoituksen mukaan 80 -
90 km/h, mutta uudella tiellä seistiin jonossa.
En muuta syytä tähän eroon keksi, kuin tuon
aikaisemmin kerrotun ohitusvimman. Ohituskaista
aukeaa, niin sinnehän on mentävä, vaikka mikä
olisi. Sitten nämä puupäät survovat väkisin
jonoon, jossa alkaa jarruttelu ja kaaos on valmis.