Eilen istuin ikkunalaudalla katsellen vankilani ikkunasta lumiselle pihamaalle.
Kehoani koski, suola poltteli silmiäni, kääntyilin vähän väliä vaihtaakseni parempaan asentoon mustelmaista varttani, joka ei luisevuudeltaan rauhaa koskaan löytäisi.
Voi kun pitää olla kovat ikkunalaudat.
Liian paljon liian nopeasti.
En pysynyt enää perässä.
En nähnyt enää edes luitteni pinnalla risteileviä suonia.
Olin jo mielessäni kuollut.
Olin kaukana täältä ja silti niin läsnä.
Huomenna kuolen, tai ylihuomenna tai ensiviikolla mutta tiedän, että se silti tulee, hetki, jolloin puolustukseni pettää ja kehoni luovuttaa tämän taistelun.
Kohottaudun seisomaan. Niveleni huutavat armoa, mutta minun pitää vielä kerran saada nähdä talvi ja ikkunan takainen maailma ennen kuin laskeudun pitkäkseni ja syvään huokaisten odotan seuraavaa ateriaa, joka ei enää pelasta mutta joka silti lämmittää suloisesti kuolevaa ruumistani edes hetken.
Yötaivas on kirkas. On kylmä. Aurinko on laskenut tuulenhenkäyksen myötä ja minä menen auringon viime säteiden perässä sen ikiaikaiseen lämpöön, jossa minua ei enää koskaan palella.
Viimeinen ajatus ennen kuin suljen silmäni.
Olen saavuttanut unelmani.
Painoni on pyöreä 0.
Olen täydellinen, minä tein sen!
Linnunluinen unelma
3
276
Vastaukset
- Anonyymi
Tottuminen
Kylmät sormet makaavat lantion ja navan välisessä kuopassa, kuin ne olisivat siellä aina olleet.
Niin luonteva on käsien painauma lonkkaluun vieressä.
Kyynärpään yläpuolinen alue.
Etusormen ja peukalon toistensa tavoittama tottumus.
Ei tyhjää, ei mitään, mikä estäisi sormien kohtaamisen käsivarren ympärillä.
Turvallinen on tuo tottumus ja katastrofi, jos joku kerta peukalo ei kohtaakaan etusormea, jos lonkka ei olekaan kehtona sormille.
Sekasorto! sillä silloin en ole enää minä, eikä kehoni ole enää se turva, jonka tarkoin mitoin olen muurikseni luonut.
Harhailen sokeana, kuurona, mitään ymmärtämättä, sillä tänään eivätkäteni enää lepää kuopassaan.
Kuopan tilalle on tullut mäki, nousu, jota en sittenkään halua.
En siitä luopua.
Se on minun.
Kuoppa ja sormien väli. - Anonyymi
Ihania tekstejä. Kiitos sinulle, joka kirjoitit.
- Anonyymi
Kiitos!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi et katoa mielestäni
Pitäisikö minun yrittää unohtaa sinut? Pidän sinusta edelleen ja haluaisin kyllä selvittää välimme. Mutta tämä välimatk384808Kuinkahan paljon taas itken tulevina öinä
meitä ja sitä, miten kaikki meni. Miten rikki se repi sydäntä ja jäljelle jäi pysyvä suru. En vain pääse siitä, ei hetke563086Mistä tunnistaa köyhät naapurit?
No siitä, kun sähkönhinta nousee ei pala sisällä valot eikä myöskään ulkona. Ainoastaan pieni kynttilän valon välke hei1391135Voisiko olla niin että olette kumpikin palstalla
Kaipaamansa toisianne, kenties rakastuneitakin toisiinne, mutta jostain syystä ette uskalla irl antaa palaa tämän asian931068- 54979
- 46971
Riikka Purra meni halpaan
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011036701.html Jokaisen pitäisi viimeistään nyt ymmärtää. että perussuomalaiset on200913Miestenkin partnereiden määrällä on väliä
Kukasta kukkaan hyppelevä mies ei saa pisteitä aviomiestä etsiessä. Juorut liikkuu eikä savua ilman tulta. Miehet voi us122903Hei sinä nainen
Jolla niin kauniit silmät etten ole eläissäni nähnyt. Minkä väriset ne edes on kun näytti eri valoissa aina eri värisilt30881- 17811