Linnunluinen unelma

Anonyymi-ap

Eilen istuin ikkunalaudalla katsellen vankilani ikkunasta lumiselle pihamaalle.
Kehoani koski, suola poltteli silmiäni, kääntyilin vähän väliä vaihtaakseni parempaan asentoon mustelmaista varttani, joka ei luisevuudeltaan rauhaa koskaan löytäisi.
Voi kun pitää olla kovat ikkunalaudat.
Liian paljon liian nopeasti.
En pysynyt enää perässä.
En nähnyt enää edes luitteni pinnalla risteileviä suonia.
Olin jo mielessäni kuollut.
Olin kaukana täältä ja silti niin läsnä.
Huomenna kuolen, tai ylihuomenna tai ensiviikolla mutta tiedän, että se silti tulee, hetki, jolloin puolustukseni pettää ja kehoni luovuttaa tämän taistelun.
Kohottaudun seisomaan. Niveleni huutavat armoa, mutta minun pitää vielä kerran saada nähdä talvi ja ikkunan takainen maailma ennen kuin laskeudun pitkäkseni ja syvään huokaisten odotan seuraavaa ateriaa, joka ei enää pelasta mutta joka silti lämmittää suloisesti kuolevaa ruumistani edes hetken.
Yötaivas on kirkas. On kylmä. Aurinko on laskenut tuulenhenkäyksen myötä ja minä menen auringon viime säteiden perässä sen ikiaikaiseen lämpöön, jossa minua ei enää koskaan palella.
Viimeinen ajatus ennen kuin suljen silmäni.
Olen saavuttanut unelmani.
Painoni on pyöreä 0.
Olen täydellinen, minä tein sen!

3

276

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tottuminen
      Kylmät sormet makaavat lantion ja navan välisessä kuopassa, kuin ne olisivat siellä aina olleet.
      Niin luonteva on käsien painauma lonkkaluun vieressä.
      Kyynärpään yläpuolinen alue.
      Etusormen ja peukalon toistensa tavoittama tottumus.
      Ei tyhjää, ei mitään, mikä estäisi sormien kohtaamisen käsivarren ympärillä.
      Turvallinen on tuo tottumus ja katastrofi, jos joku kerta peukalo ei kohtaakaan etusormea, jos lonkka ei olekaan kehtona sormille.
      Sekasorto! sillä silloin en ole enää minä, eikä kehoni ole enää se turva, jonka tarkoin mitoin olen muurikseni luonut.
      Harhailen sokeana, kuurona, mitään ymmärtämättä, sillä tänään eivätkäteni enää lepää kuopassaan.
      Kuopan tilalle on tullut mäki, nousu, jota en sittenkään halua.
      En siitä luopua.
      Se on minun.
      Kuoppa ja sormien väli.

    • Anonyymi

      Ihania tekstejä. Kiitos sinulle, joka kirjoitit.

      • Anonyymi

        Kiitos!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et katoa mielestäni

      Pitäisikö minun yrittää unohtaa sinut? Pidän sinusta edelleen ja haluaisin kyllä selvittää välimme. Mutta tämä välimatk
      Tunteet
      38
      4808
    2. Kuinkahan paljon taas itken tulevina öinä

      meitä ja sitä, miten kaikki meni. Miten rikki se repi sydäntä ja jäljelle jäi pysyvä suru. En vain pääse siitä, ei hetke
      Ikävä
      56
      3086
    3. Mistä tunnistaa köyhät naapurit?

      No siitä, kun sähkönhinta nousee ei pala sisällä valot eikä myöskään ulkona. Ainoastaan pieni kynttilän valon välke hei
      Imatra
      139
      1135
    4. Voisiko olla niin että olette kumpikin palstalla

      Kaipaamansa toisianne, kenties rakastuneitakin toisiinne, mutta jostain syystä ette uskalla irl antaa palaa tämän asian
      Ikävä
      93
      1068
    5. Millainen tunne

      On sinun ja kaivattusi välillä
      Ikävä
      54
      979
    6. Onko kaivattusi

      Muuttunut alkuajoista? Positiivisempaan vain negatiiviseen suuntaan
      Ikävä
      46
      971
    7. Riikka Purra meni halpaan

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011036701.html Jokaisen pitäisi viimeistään nyt ymmärtää. että perussuomalaiset on
      Maailman menoa
      200
      913
    8. Miestenkin partnereiden määrällä on väliä

      Kukasta kukkaan hyppelevä mies ei saa pisteitä aviomiestä etsiessä. Juorut liikkuu eikä savua ilman tulta. Miehet voi us
      Ikävä
      122
      903
    9. Hei sinä nainen

      Jolla niin kauniit silmät etten ole eläissäni nähnyt. Minkä väriset ne edes on kun näytti eri valoissa aina eri värisilt
      Ikävä
      30
      881
    10. Sinuun ei tehoa mikään

      Annan periksi. En vain jaksa tuulimyllyä vastaan taistella. Miehelle
      Ikävä
      17
      811
    Aihe