muistelet sitä, kuinka suunnittelit omaa tulevaisuutta. Sinulle olisi ollut tärkeää saada tehdä töitä kauan itselle mieluisassa työpaikassa. Siellä sä olit onnellisempi, vaikka sielläkin häiritsi se ns. esitys, mistä sä et silloin ymmärtänyt mitään ja se vei voimia työnteosta ja vaikeutti siihen paneutumista. Sulla olisi asiat nyt hyvin, jos mitään ei olisi koskaan aloitettu laaja-alaisena ja ilman sun lupaa. Sä olisit myynyt asuntosi ja ostanut huomattavasti halvemman ja rahat olisivat riittäneet elämiseen. Elämänhalu alkaa olla vähissä, koska sä et usko että se elämisen häirintä niin arjessa kuin muuallakaan loppuu. Sä päätit, että uuden kumppanin etsintää siirretään monen vuoden päähän, etkä halua uutta kaveria tai ystävää, koska sulla ei ole siihen minkäälaista jaksamista. Nukkuminen on huonoa, koska sä pelkäät sitä, mitä kaikkea taas joudut näkemään ja kokemaan siellä sun täällä. Stressitaso pysyy korkealla niin kauan kuin se tuntuu jatkuvan. Erityispiirteisyys on vain vahvistunut vuosien myötä ja sun sisin huutaa hiljaisuutta. Liian paljon ihmisiä liian kauan, mikä ei ole saanut mitään hyvää aikaan koskaan! Miten joku voi edes ajatella, että vaikeuttamalla elämää sä jaksaisit uusia asioita ja ihmisiä!
Sä voit yhä huonommin
Anonyymi-ap
169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei koske minua mutta puhu vain omasta puolestasi.