Rehellisiä vastauksia, kiitos!
Alun perin päädyin tänne ikävöimään. Nykyään olen täällä, koska minulla on tylsää tai haluan muuta ajateltavaa. Joskus ikävöin. Lisäksi kiinnostaa, vieläkö eräät kirjoittaa tänne.
Alun perin päädyin tänne ikävöimään. Nykyään olen täällä, koska minulla on tylsää tai haluan muuta ajateltavaa. Joskus ikävöin. Lisäksi kiinnostaa, vieläkö eräät kirjoittaa tänne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ketä ikävöit
Sama minulla naisella miksi olen täällä.
Minä jäin palstalle viime vuoden syksyllä, kun neito oli täällä. Halusin häneen kontaktin. Nykyään täällä tulee höpöteltyä sinne ja tänne. Neitoa kuitenkin ikävöiden.
Nii kui sanonut, et vahinko ja koukutuin..oikeastaan mulle on yks ja sama, kuka hän on, eihän sillä oo mitään merkitystä mun elämässä
Ostin eilen uuden kannettavan ja lähdin katsomaan keskustelupalstaa. Tai kokeilemaan sitä, kuinka hauskaa täällä voi olla, kun saa kertoa omia mielipiteitään.
Koska se nainen ei ole kanssani ja pidä minua poissa täältä, turvassa hänen seurassaan. Siitä syystä.
Jatkan. Mutta olen jollain tapaa jumissa. En tässä palstassa vaan ylipäätään elämässä. Vähän hukassa kai, ja neuvoton.
Miten sen naisen saisit itselle?
Jumissa minäkin nykyisessä elämässäni. Yhden miehen haluaisin, mutta ei taida onnistua millään. Tänne puran ajatuksiani ja tunteitani, kun ei voi muuallekaan purkaa. Ei tätä voi kukaan ymmärtää, miten hankala tilanne.
Perin kummallinen kysymys. Ei ketään ihmistä saada jos kumpikin ei sitä halua
Tietäisinpä sen. En ole ekspertti naisasioissa (enkä haluaisikaan olla).
Tänä viikonloppuna on ollut tylsää ja palstalla oon hukannut ihan liikaa aikaa. No onneksi on ensi viikolla muuta puuhaa.
Siksi kun elämässä tapahtui paljon sellaista mitä en ymmärtänyt ja se aiheutti stressiä ja siksi tulin tänne purkamaan ajatuksiani.
Tästä oon ollut vuosia pois nyt jonkin verran lukenut ja kommentoinut. Silloin ei oikein mitään muuta voi tehdä kun olla koneella.
Eksyin joskus treandaavien kautta. Sitten Röllitär oli täällä ja jäin seuraamaan hänen juttujaan
Niin ikävä saa uusia muotoja.
Tietystä syystä tulin tänne aikoinaan ja totuin olemaan täällä toisten kanssa kirjoittelemassa. Se on ollut jonkinlaista terapiaa, kun en ole voinut hyvin.
Aikalailla sama tarina kuin aloittajalla. En oikein kehtaa kirjoittaa oikeasti tunteista tänne. Kun huomannu että mikä tää meininki on.
Minä, nainen eksyin tänne sieluani hoitamaan, ikävöimään, tuuleen huutamaan tuskaani. Eli kirjoitin hänelle joka päivä, kuten siihen asti olin yksityisviestein kirjoittanut. En etsinyt häntä, johonkin oli vain pakko purkaa. Siitä ensimmäisestä viestistä on nyt aikaa vuosi ja 7kk noin. Vieläkin huutelen, mutta en enää niin pakkomielteisesti, sillä paljon on tapahtunut tässä välissä. Ja tuskakin alkaa helpottaa. Tosin viimeaikoina tässä nyt on taas, ollut toivoa ja epätoivoa välillämme, kun joku on pään joskus sekoittanut, niin välillä on sellainen.oyörremyrsky päässä, mutta se on vain elämää ja kaikki selviää aikanaan"🧡