Itsetunto nollissa

Itsellä ei ole autismia mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että todella vaikeaa siis todella vaikeaa.Itse olen 46 vuotias nainen ja edelleen se koulukiusaaminen on takaraivossa koska sitä kesti 13 vuotta putkeen.Joku voi ihmetellä tota lukua mutta kun kiusaaminen alkanut ala-asteella ja jatkunut toisen ammatin opiskelujen loppuun asti niin itelle jätti kyllä traumat.Esim olen jo keksi-ikäinen jolla on koulut loppuneet aikoja sitten mutta edelleen useamman kertaa viikossa näen koulu-unia.Että niiden loppumista ootellessa.

Toivottavasti saat asiaan etäisyyttä ajan myötä. Onhan se niin että tietyissä tilanteissa viha tulee kiusaajia kohtaan jos vanhat asiat muistuu mieleen mutta sekin tunne laimenee olemattomaksi. Uskomatonta mutta totta.
Ajan myötä saat varmasti varmuutta ja itseluottamusta. Vanhat asiat menettää merkitystään ja uusia, parempia tulee tilalle.
Minkälaisesta kiusaamisesta kärsit? Ketkä mahdollisti kiusaamisen? Saitko keneltäkään mitään apua tilanteeseen?
Luulen että yksin jätetyillä on tapana selvitä kaikesta yksin, olipa asia mikä tahansa. Muihin ei kertakaikkiaan voi luottaa tai asioitaan ei voi avoimesti jakaa. Ehkä sen takia ettei tarvitse pettyä tai ettei anna kenellekkään ivan eikä pilkan aihetta?
Olisiko kyse perusluottamuksen puutteesta? Siihen varmasti vaikuttaa lapsuuden kodin olosuhteet ja pitkäaikainen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu? Tuommoista on tullut mieleeni jostakin aivan viime aikoina.