Traumat suhteessa

Anonyymi-ap

Työpaikan aamukeskustelua. Työkaveri on jättämässä vaimoansa kun havahtui että elää vaimon trauma elämää eikä omaansa. Vuosia vaikeuksia vaikeuksien perään. Keskustelu lähti ilta-sanomien jutusta että trauman kokeneet pettää helposti.

Miks laitoin sinkkujen alle tän, olen kirjotellut yhdelle naiselle tosimielellä mutta eilen sain tietää että hänel on parantumaton trauma. Sinkkuja pysytään siis. Pitää olla järkevä ja ennustaa et ongelmiin vaan joutus. En usko että empaattisena kestäs kattella kun puoliso härvää jotain ihmeellistä :(

47

412

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kaikilla on traumoja ja sellaista traumaa ei ole olemassakaan mistä ei ikinä voi parantua. Mitään parantumatonta traumaa ei ole siis olemassakaan. Mutta jos olet täydellinen niin pysy toki kaukana ikäviä asioita kokeneista.

      • Anonyymi

        Minulla ei ole. Tasapainoinen aina. Pysynkin. Miksi haluaisin vaikean vaimon?
        -ap


      • "Mitään parantumatonta traumaa ei ole siis olemassakaan."

        Näin terapiauskonnossa väitetään, mutta taatusti ei pidä paikkaansa. Parantumattomia ovat sairaalat ja avohoito pullollaan. Väitteelle ei ole näyttöä. 🌹👀


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla ei ole. Tasapainoinen aina. Pysynkin. Miksi haluaisin vaikean vaimon?
        -ap

        Kyllä sinäkin vielä ehdit trauman saada. Sinua puukotetaan tai raiskataan pimellä kadulla. Kukaan ei ole suojassa traumoilta. Läheisesi voi kuolla jne...


      • Anonyymi
        kynä..mi kirjoitti:

        "Mitään parantumatonta traumaa ei ole siis olemassakaan."

        Näin terapiauskonnossa väitetään, mutta taatusti ei pidä paikkaansa. Parantumattomia ovat sairaalat ja avohoito pullollaan. Väitteelle ei ole näyttöä. 🌹👀

        Mulla edim rankkoja traumoja mutten ole avohoidossa enkä pöpilässä. Sinne päätyy jos on sairaus kuten vaikka skitsofrenia. Masentuneetkin on usein traumattomia. Ja melkein kaikkia julkkisartisteja koulukiusattu ja ovat saaneet vaan painetta menestyä elämässä siitä.
        Erota toisistaan trauman kokeneet ja psyykkisesti sairaat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla edim rankkoja traumoja mutten ole avohoidossa enkä pöpilässä. Sinne päätyy jos on sairaus kuten vaikka skitsofrenia. Masentuneetkin on usein traumattomia. Ja melkein kaikkia julkkisartisteja koulukiusattu ja ovat saaneet vaan painetta menestyä elämässä siitä.
        Erota toisistaan trauman kokeneet ja psyykkisesti sairaat.

        Psykiatrisissa sairaaloissa on kyllä todellakin traumatisoituneita ihmisiä.

        Traumaperäiset stressioireet voivat muistuttaa psykoosia. Ja näitä ei aina psykiatrikaan erota toisistaan.
        Psykoosin taustalla voi tosin myös olla traumaattisia asioita ja monesti onkin. Trauman jälkeisestä shokista voi ihan hyvin vajota hetkeksi psykoosiin.

        Ihminen voi olla jonkin karmean tapahtuman jäljiltä niin tolaltaan ettei enää syö eikä nuku, on pelokas ja itkee. Ja tuossa edellä kuvatussa tilanteessa ja sekavassa mielialassa henkilö saattaa hakeutua psyk.osastolle.

        Persoonallisuushäiriöiden taustalta löytyy yleensä huonoja lapsuuden kokemuksia, joista personallisuus alkaa kasvaa vinoon.

        PTSD on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö. Eli kyseessä on kuitenkin psyykkinen sairaus vaikka sinä et sitä jostain syystä halua uskoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisissa sairaaloissa on kyllä todellakin traumatisoituneita ihmisiä.

        Traumaperäiset stressioireet voivat muistuttaa psykoosia. Ja näitä ei aina psykiatrikaan erota toisistaan.
        Psykoosin taustalla voi tosin myös olla traumaattisia asioita ja monesti onkin. Trauman jälkeisestä shokista voi ihan hyvin vajota hetkeksi psykoosiin.

        Ihminen voi olla jonkin karmean tapahtuman jäljiltä niin tolaltaan ettei enää syö eikä nuku, on pelokas ja itkee. Ja tuossa edellä kuvatussa tilanteessa ja sekavassa mielialassa henkilö saattaa hakeutua psyk.osastolle.

        Persoonallisuushäiriöiden taustalta löytyy yleensä huonoja lapsuuden kokemuksia, joista personallisuus alkaa kasvaa vinoon.

        PTSD on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö. Eli kyseessä on kuitenkin psyykkinen sairaus vaikka sinä et sitä jostain syystä halua uskoa.

        Tottakai tiedän että ahdistuneisuushäiriö ym on psyykkisiä sairauksia. Olen vuosia elänyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä JA paniikkihäiriöistä kärsivän miehen vierellä. Ja arvatkaapa mitä, hänellä ei ole yhden yhtä traumaa lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisuudessa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai tiedän että ahdistuneisuushäiriö ym on psyykkisiä sairauksia. Olen vuosia elänyt pahasta ahdistuneisuushäiriöstä JA paniikkihäiriöistä kärsivän miehen vierellä. Ja arvatkaapa mitä, hänellä ei ole yhden yhtä traumaa lapsuudessa, nuoruudessa eikä aikuisuudessa!

        Sain tuosta sinun edellisestä viestistä käsityksen, että trauman kokeneiden paikka ei ole psykiatrisessa hoidossa.

        Traumoja on niin monenlaisia. On täysin normaalia oireilla niiden jälkeen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Ja joskus voi kaivata apua niistä toipumiseen.

        Ei tietenkään kaikki masennukset ja ahdistukset ole traumaperäisiä. Ei kai kukaan ole niin täällä väittänytkään.
        Mutta toisaalta, sinä puhut nyt miehesi puolesta. Ja kun puhutaan toisen puolesta hänen tunteistaan ja kokemuksistaan, niin ei se välttämättä aina ole kovin luotettava lähde.

        Tuota viimeistä lausettani et ehkä ihan sisäistänyt.

        Yritän selventää sitä tässä vielä: PTSD eli posttraumaattinen stressihäiriö on psykiatrinen häiriö (joka saattaa joskus kehittyä traumaattisen kokemuksen seurauksena.)
        Oireita ovat mm. trauman uudelleen eläminen (takaumat), välttämiskäyttäytyminen, kohonnut vireystila.


      • Anonyymi
        kynä..mi kirjoitti:

        "Mitään parantumatonta traumaa ei ole siis olemassakaan."

        Näin terapiauskonnossa väitetään, mutta taatusti ei pidä paikkaansa. Parantumattomia ovat sairaalat ja avohoito pullollaan. Väitteelle ei ole näyttöä. 🌹👀

        Hmm, vaikka haava paranisi, siitä jää silti arpi


    • Anonyymi

      Aika ikävä lähestymistapa. Meillä jokaisella on jonkinasteisia traumoja, haavoja ja arpia. Ei kukaan meistä ole vaikeuksista vapautettu yksilö. Toisille vain kasautuu enemmän vaikeuksia kuin toisille. Valtaosa meistä selviää elämän vaikeuksista ihan hienosti, jotkut paremmin kuin toiset. Asiaan vaikuttaa trauman laatu, henkilön elämäntilanne, ympäristön tuki sekä henkilön omat kyvyt käsitellä asiaa.

      Kuulostaa oudolta, että traumat kokeneet pettäisivät helposti. Ihan kuin pettämiselle vain keksittäisiin jonkinlainen oikeutus.

      • Anonyymi

        Pettämistrauman kokeneet ei ainakaan petä koska eivät halua samaa traumaa muille. Muutenkin me "traumatisiituneet" ollaan yleensä hyvin kilttejä ja sydämellisiä koska ei haluta muille traumoja.
        Itse aion kääntää traumat voitoksi ja menestykseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettämistrauman kokeneet ei ainakaan petä koska eivät halua samaa traumaa muille. Muutenkin me "traumatisiituneet" ollaan yleensä hyvin kilttejä ja sydämellisiä koska ei haluta muille traumoja.
        Itse aion kääntää traumat voitoksi ja menestykseksi.

        Itse ajattelen samalla tavalla. Tiedän petettynä, miten raadoliset seuraukset pettämisellä voi olla enkä todellakaan halua siirtää sellaista kipua eteenpäin toiselle ihmiselle. Samaa pätee myös muihin kokemiini traumaattisiin asioihin, kuten vanhempieni alkoholismiin. Tiedän, mitkä seuraukset alkoholismilla on, joten ei ole tullut mieleenkään itse tarttua pulloon ja siirtää perintöä omille lapsilleni, sillä en halua heidän kokevan samaa kuin itse jouduin lapsena kokemaan.

        Jotenkin käsittämätön ajatus, että traumoja kokenut ihminen olisi automaattisesti vaikea tai mahdoton kumppani.


      • Anonyymi

        Miksi pettämiselle tai pettämättömyydelle pitäisi olla "oikeutus"? Eikö kannattaisi palstallakin hyväksyä tosiasiat, kuten pettämisen olemassaolon. Pettämistä ei ole kaikkien elämässä ulkopuolisina seksisuhteita, mutta jossain muodossa sitä on. Kun kumppani tekee jotain oman mielen ja tunteiden vastaista.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pettämiselle tai pettämättömyydelle pitäisi olla "oikeutus"? Eikö kannattaisi palstallakin hyväksyä tosiasiat, kuten pettämisen olemassaolon. Pettämistä ei ole kaikkien elämässä ulkopuolisina seksisuhteita, mutta jossain muodossa sitä on. Kun kumppani tekee jotain oman mielen ja tunteiden vastaista.

        - Sheena

        En minä sanonut, että oikeutus pitäisi olla, mutta sellaista usein haetaan. Harvoin kuulee, että pettäjä myöntää pettäneensä, koska on itsekäs ja halusi seksiä/tunnesiteen toisen ihmisen kanssa välittämättä siitä, miten paljon satuttaa kumppaniaan. Se olisikin virkistävää, jos kuulisi edes yhden pettäjän myöntävän, että teki paskasti ja mokasi eikä vetoavan johonkin lapsuudentraumoihin ja henkiseen pahoinvointiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä sanonut, että oikeutus pitäisi olla, mutta sellaista usein haetaan. Harvoin kuulee, että pettäjä myöntää pettäneensä, koska on itsekäs ja halusi seksiä/tunnesiteen toisen ihmisen kanssa välittämättä siitä, miten paljon satuttaa kumppaniaan. Se olisikin virkistävää, jos kuulisi edes yhden pettäjän myöntävän, että teki paskasti ja mokasi eikä vetoavan johonkin lapsuudentraumoihin ja henkiseen pahoinvointiin.

        Pettämiseen on lukuisia eri syitä, muttei yksikään niistä ole se, että olisi nimenomaan halunnut satuttaa kumppaniaan (pl kostopettäminen).

        Elämänkokemukseni myötä voin todeta, että harva uskoton katuu, vaikka monet sanovat kumppanilleen katuvansa mikäli jäävät ns. kiinni.

        Mieti asiaa toisinpäin; jos sinä olisit uskoton (ei saa sanoa "mutta kun en IKINÄ olisi"), millainen tilanne voisi olla, ja millainen se ei ainakaan voisi olla. Kertoisitko kumppanillesi vai et. Jos kertoisit, niin mitä ja miten ja koska.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pettämiseen on lukuisia eri syitä, muttei yksikään niistä ole se, että olisi nimenomaan halunnut satuttaa kumppaniaan (pl kostopettäminen).

        Elämänkokemukseni myötä voin todeta, että harva uskoton katuu, vaikka monet sanovat kumppanilleen katuvansa mikäli jäävät ns. kiinni.

        Mieti asiaa toisinpäin; jos sinä olisit uskoton (ei saa sanoa "mutta kun en IKINÄ olisi"), millainen tilanne voisi olla, ja millainen se ei ainakaan voisi olla. Kertoisitko kumppanillesi vai et. Jos kertoisit, niin mitä ja miten ja koska.

        - Sheena

        Mielikuvaharjoittelu on todella hyödyllistä kaikissa ihmissuhteissa.


    • Anonyymi

      Linda kerro hinta laulussa lindallekkin tuli traumoja kun jäbä jolle linda ei sanonut edes moi ja oli huono jäbä mut kun jäbä lotossa voitti niin tulikin hyvä jäbä ja lindalle tuli traumoja et voiko hyvä jäbä hyvin niin monelle naiselle raha aiheuttaa traumoja eli raha on yhtä kuin aito rakkaus

    • Anonyymi

      onko nimesi Teemu-ilmari=

      ostin muute bic 1 paketin pa höyiä...

    • Anonyymi

      Hmm, minullakin on traumoja, monenlaisiakin kun alkaa niitä läpi käymään. Mutta jotenkin olen selvinnyt niiden kanssa kuitenkin siirtämättä ja kaatamatta kokemusteni kurjuuksia kumppaneideni niskaan. Ehkä se on auttanut aina, että käsitän kunkin yksilön olleen vastuussa vain omista teoistaan, ei ne muiden syntejä ole.

      Niinpä en kurjista toista jonkun muun teoista, vaikka traumaa kantaisinkin mukanani.

      -Jasu-

      • Anonyymi

        Se, että joku mies on pahoinpidellyt, vähätellyt minua ja ihmisyyttäni, pettänyt luottamukseni kaikin mahdollisin tavoin ei kuitenkaan ole saanut minua koskaan ajattelemaan, että se olisi miesten tyyppivika, vaan kyseiseisen yksilön tyyppivika. Joku muu mies on ihan erilainen yksilö ja ihminen. Hyvä ja ihana.

        -Jasu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se, että joku mies on pahoinpidellyt, vähätellyt minua ja ihmisyyttäni, pettänyt luottamukseni kaikin mahdollisin tavoin ei kuitenkaan ole saanut minua koskaan ajattelemaan, että se olisi miesten tyyppivika, vaan kyseiseisen yksilön tyyppivika. Joku muu mies on ihan erilainen yksilö ja ihminen. Hyvä ja ihana.

        -Jasu-

        Tuohonkin vaikuttaa kovasti se millaisia muita kokemuksia on. Jo yhdenkin hyvän ihmisen tunteminen tekee vaikeaksi päätyä ajattelemaan, että kaikki olisivat p.skoja. Osa ihmisistä tietenkin jaksaa vaan olla positiivisia ja luottaa ihan uskmattomien kokemusten jälkeenkin, mutta noin yleisesti ottaen yksikin hyvä ihminen voi auttaa palauttamaan uskon ihmisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohonkin vaikuttaa kovasti se millaisia muita kokemuksia on. Jo yhdenkin hyvän ihmisen tunteminen tekee vaikeaksi päätyä ajattelemaan, että kaikki olisivat p.skoja. Osa ihmisistä tietenkin jaksaa vaan olla positiivisia ja luottaa ihan uskmattomien kokemusten jälkeenkin, mutta noin yleisesti ottaen yksikin hyvä ihminen voi auttaa palauttamaan uskon ihmisiin.

        Mä en tunne yhtäkään hyvää miestä tai hyvää ihmistä. Viimesin exä nyt ihan pohjanoteeraus, pelkkää halveksuntaa ja arvottomuutta monta vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en tunne yhtäkään hyvää miestä tai hyvää ihmistä. Viimesin exä nyt ihan pohjanoteeraus, pelkkää halveksuntaa ja arvottomuutta monta vuotta.

        Se on ikävää. Minä tunnen monta hyvää miestä ja hyvää ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohonkin vaikuttaa kovasti se millaisia muita kokemuksia on. Jo yhdenkin hyvän ihmisen tunteminen tekee vaikeaksi päätyä ajattelemaan, että kaikki olisivat p.skoja. Osa ihmisistä tietenkin jaksaa vaan olla positiivisia ja luottaa ihan uskmattomien kokemusten jälkeenkin, mutta noin yleisesti ottaen yksikin hyvä ihminen voi auttaa palauttamaan uskon ihmisiin.

        Totta, ja kyky uskoa hyvään vaikuttaa oleellisesti. Tarve etsiä sitä hyvää pahan vastapainoksi.

        -Jasu-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en tunne yhtäkään hyvää miestä tai hyvää ihmistä. Viimesin exä nyt ihan pohjanoteeraus, pelkkää halveksuntaa ja arvottomuutta monta vuotta.

        Kannattaisiko olla itse se hyvä ihminen?

        Olemalla hyvä ihminen, vedät puoleesi hyviä ihmisiä.


    • Anonyymi

      kyllä tietää usata vastaan.

    • Mä en ole oikeastaan tavannutkaan traumatonta ihmistä. Jotkut piilottelee traumojaan ja ehkä kieltävät ne, mutta sellaiset on enemmän epäilyttävimpiä minusta.

      Traumoja tulee, kun elää. Mutta jos niitä ri kohtaa, pelkää niitä ja pelko estää elämistä.

      • Anonyymi

        Totta turiset. Moni jättää elämänsä elämättä peläten milloin mitäkin.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta turiset. Moni jättää elämänsä elämättä peläten milloin mitäkin.

        - Sheena

        Mä itseasiassa voisin jopa väittää, dttä meistä miehistä todella suuri osa peittelee traumojaan ja pelkää, eikä elä.

        Se eläminen noin muuten voi olla näyttävää, mutta oikeasti vain lumetta.

        Traumojen kohtaaminen, hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen on heikkouden merkki miehelle..siis stereotypiassa, mikä vielä vähän vallitsee miesten maailmassa. Ja miesten maailms on vähän joko tai....

        Naisille on ok olla heikko. Se jopa on joistakin miehistä viehättävää. Ja jotkut naiset tykkää olla heikkoja...mutta kaippa nämäkin ajallaan muuttuu...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä itseasiassa voisin jopa väittää, dttä meistä miehistä todella suuri osa peittelee traumojaan ja pelkää, eikä elä.

        Se eläminen noin muuten voi olla näyttävää, mutta oikeasti vain lumetta.

        Traumojen kohtaaminen, hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen on heikkouden merkki miehelle..siis stereotypiassa, mikä vielä vähän vallitsee miesten maailmassa. Ja miesten maailms on vähän joko tai....

        Naisille on ok olla heikko. Se jopa on joistakin miehistä viehättävää. Ja jotkut naiset tykkää olla heikkoja...mutta kaippa nämäkin ajallaan muuttuu...

        Toikin on tollanen hassu stereotypia, että trauman kohtaaminen olisi heikkouta. Sehän on suorastaan nurinkurinen ajattelutapa. Vaikeampi ne oman pelot ja kipupisteen on kohdata, kun paeta niitä. Enemmän asioiden käsittelemiseen voimaa ja vahvuutta vaaditaan, kuin niiden piilottamiseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toikin on tollanen hassu stereotypia, että trauman kohtaaminen olisi heikkouta. Sehän on suorastaan nurinkurinen ajattelutapa. Vaikeampi ne oman pelot ja kipupisteen on kohdata, kun paeta niitä. Enemmän asioiden käsittelemiseen voimaa ja vahvuutta vaaditaan, kuin niiden piilottamiseen.

        Niinpä...
        Traumat on sellaisia, että ei niistä edes tiedä, ennenkuin josssin yhteydessä ne pomppaa esiin. Ja joku intensiivinen suhde saattaa niitä tuoda esiin.
        Ja mikäs tavallaan voisi tavallaan olla parempi tapa hoitaa traumaa, kun läheisyys ja rakkaus vierellä turvaamassa?

        Ja vaikka tuollainen on rankkaa molemmille, se yhdistääkin.


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        Mä itseasiassa voisin jopa väittää, dttä meistä miehistä todella suuri osa peittelee traumojaan ja pelkää, eikä elä.

        Se eläminen noin muuten voi olla näyttävää, mutta oikeasti vain lumetta.

        Traumojen kohtaaminen, hyväksyminen ja niiden kanssa eläminen on heikkouden merkki miehelle..siis stereotypiassa, mikä vielä vähän vallitsee miesten maailmassa. Ja miesten maailms on vähän joko tai....

        Naisille on ok olla heikko. Se jopa on joistakin miehistä viehättävää. Ja jotkut naiset tykkää olla heikkoja...mutta kaippa nämäkin ajallaan muuttuu...

        "mikä vielä vähän vallitsee miesten maailmassa"

        Aika paljonkin vallitsee. Kun miettii miten paljon käytetään päihteitä (ei vain alkoa), pelataan tolkuttomasti, töllötetään telkkaria, netistä pornoa yms 24/7. Tietty naisillakin on samaa, mutta sosiaaliset suhteet saavat heidät pysymään "pinnalla" miehiä paremmin ja mahdollisesti jopa selviytymään ja pääsemään irti traumoistaan. Naisten traumat liittyvät usein miessuhteisiin, ja niiden väkivaltaisuuteen, raiskauksiin, hyväksikäyttöihin. Mies harvemmin joutuu raiskauksen uhriksi, ja jos joutuukin toinenkin osapuoli on mies.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toikin on tollanen hassu stereotypia, että trauman kohtaaminen olisi heikkouta. Sehän on suorastaan nurinkurinen ajattelutapa. Vaikeampi ne oman pelot ja kipupisteen on kohdata, kun paeta niitä. Enemmän asioiden käsittelemiseen voimaa ja vahvuutta vaaditaan, kuin niiden piilottamiseen.

        "Enemmän asioiden käsittelemiseen voimaa ja vahvuutta vaaditaan, kuin niiden piilottamiseen."

        Näinhän se on.

        Ihmiset käsittelevät traumansa kukin omalla tavallaan. Jotkut nopeammin, toiset hitaammin, riippuu tietysti trauman laadusta. Jos on erittäin vakava trauma, niin sen käsittely ei oikeastaan lopu koskaan, vaikka sitä käsittelisi mahdottoman paljon, viikko- ja kuukausikaupalla, ehkä vuositolkulla.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        "mikä vielä vähän vallitsee miesten maailmassa"

        Aika paljonkin vallitsee. Kun miettii miten paljon käytetään päihteitä (ei vain alkoa), pelataan tolkuttomasti, töllötetään telkkaria, netistä pornoa yms 24/7. Tietty naisillakin on samaa, mutta sosiaaliset suhteet saavat heidät pysymään "pinnalla" miehiä paremmin ja mahdollisesti jopa selviytymään ja pääsemään irti traumoistaan. Naisten traumat liittyvät usein miessuhteisiin, ja niiden väkivaltaisuuteen, raiskauksiin, hyväksikäyttöihin. Mies harvemmin joutuu raiskauksen uhriksi, ja jos joutuukin toinenkin osapuoli on mies.

        - Sheena

        Totta. Ei juuri lisättävää...


    • Anonyymi

      Kaikilla on, tai on ollut erilaisia traumoja, niistä selviää halutessaan ajan kanssa.

      En malta olla sanomatta; jos löydät "traumattoman" ihmisen, menet hänen kanssaan kimppaan, voikin käydä, että hän saa SINUSTA trauman. Niin pahan että haluaa erota.

      Ts aivan jokainen parisuhde on aina riski, voi tapahtua mitä vaan ja suhde voi päättyäkin. Mutta jos pelkää traumoja, omia ja/tai toisen, pelkää elämää ja millaista elämää se sellainen on?

      - Sheena

      • Anonyymi

        Täällä yksi kenelle toisen traumat tuhosi psyykkeen suhteessa. Vuosia kulunut enkä osaa avusta huolimatta elää normaalisti enää. Olen empaattinen ja traumojen katselu todellakin tarttuu! Sitä toisen traumaa jää elämään. Mielenterveysomaisten tuki ry:ssä sanottiin että näkevät sitä joka päivä :(


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä yksi kenelle toisen traumat tuhosi psyykkeen suhteessa. Vuosia kulunut enkä osaa avusta huolimatta elää normaalisti enää. Olen empaattinen ja traumojen katselu todellakin tarttuu! Sitä toisen traumaa jää elämään. Mielenterveysomaisten tuki ry:ssä sanottiin että näkevät sitä joka päivä :(

        Aivan, traumat tarttuvat, masennus ja muut mielialat tarttuu. Siksi kannattaa olla hereillä suhteessa. Kysyä itseltään mitä jaksaa, mitä pystyy kestämään ja sietämään. Usein nämä kysymykset kysytään aivan liian myöhään, sitten kun kaikki muu on yritetty odotettu parempaa huomista, odotettu ja odotettu.

        Mikäli tuossa edellä on kyse parisuhteesta tai työpaikalla tapahtuneesta traumasta, se voi lamauttaa ihmisen vuodessa parissa, ellei asiaan saa pikaista muutosta ja korjausta. Ellei asiat parane, ei voi tehdä muuta kuin erota tai vaihtaa työpaikkaa.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Eli siis mikä tämän aloituksen tarkoitus nyt on? Väittää, että trauma tekee kaikista jotain seksihurjastelijoita vai?

      Ensinnäkin traumojahan on monenlaisia ja ei taida kukaan ihminen olla täysin traumavapaa. Jokaisella, siis myös sinulla, on aivan varmasti kipupisteitä. Kyllä niitä löytyy, jos alat rehellisesti asiaa pohtia. Traumoja on erilaisia, erikokoisia ja eri tasoisia, mutta kukaan ei ole niistä täysin vapaa. Kaikki traumat eivät myöskään liity mitenkään seksiin tai vaikuta seksuaalisuuteen.

    • On se ihan totta. Samanhenkiset ihmiset viihtyvät paremmin keskenään, kun toinen vähän edes ymmärtää toisen elämänkokemuksia. Samanlainen tausta helpottaa parisuhteen muodostamista ja päinvastoin erilaiset ihmiset alkavat helposti vaan vihaamaan toisiaan. Ei teidän kannata edes yrittää suhdetta, jos näet toisen vain pelkkänä traumapotilaana.

      • Anonyymi

        Totta turiset.

        Jokaisella on traumoja, myöntää ne tai ei. Voi olla vaarallinen yhdistelmä jos parisuhteessa molemmat kieltävät traumansa mitä ikinä ne ovatkaan.


    • Anonyymi

      minua hsarmittaa kyllä jotkut asiat mukavien tyttöjen kanssa jutut, olisin voinut olla mukavampi koska, olin ehkä vähän ilkeä joskus ja itsekäs sellaista.

    • Anonyymi

      Kannattaa aloittajan tosiaan pelätä elämää ja pysytellä sinkkuna.

    • Anonyymi

      jozkus oli juttu kun tytöt ajelecvatnoilla mootoriskoottereillaan, niin pyszäytti wettä tule kuutiin. voin kuskata kotiin sinut.

      irrallinen jalkine eli kenkä onkin hyvä sitte joo piiikkikorko lähti ghukkaan.

    • Anonyymi

      minua ihmetyttää tuo juttu tuleekin telkkarista Pok thainyrkkeilijä ptkittaan pois kilvailuista, miten katkera ihmibnen

      Oikeasti eräs asia itseä hucitaa kun kavcerina oli joku pääesikunnan ukkeli hassua oli jooh kerran olimme pissallakin, pizzalla: pääesikunnan upseeri tarjoan kyydin minä tarjoan pissat :D

    • Anonyymi

      oikein hucvittacin juttu annoin kävimme ostamassa sotilaspoliisi-kaverin kanssa radio-ohjattavia mersuja ja piti vaihttaa ne kiteet ohjaukseen ja juttuja, led-juttuja jarruvaloihin hgahha ja oli pääesikunnan vääpelillä lainassa kokeilee että toimii.

      muttaq sitten niin vaimon kanssaan ajeli niile pereillä persuilla huviksi testinä törmää ja tuhoutuu, muttaq ei tuhoutunut vähän kolari vain.

    • Anonyymi

      voi tulla paha olo jostain juutusta jonka tekee vahingossa toiselle
      silloin pitäizsi aina pyytää anteekszi... mutta tytöille anteeksipyytäminen on aika vaikw

    • Anonyymi

      Ilmeisesti työkaveri on luottautunut sinulle häntä koskevia kipeitä asioita ja sinä tuut kertomaan "luottoystävänä" tänne.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En kestä enää olla erossa...

      Mitä jos mää vaan tuun ja alan suuteleen sua?
      Ikävä
      130
      1541
    2. Itsenäisyyspäivän korkein kunniamerkki Sanna Marinille

      "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on jälleen myöntänyt itsenäisyyspäivän kunniamerkit. Kaikki kunniamerkit luovutetaan itsenäisyyspäivänä. Itsen
      Suomen Keskusta
      185
      739
    3. montako eri kirjainta

      kaivattusi etunimessä on? Mun ihanan 4.
      Ikävä
      71
      712
    4. Haluaisin kyllä

      pyytää anteeksi. Sinä et varmaan enää juuri ajattele asiaa. Kuljet ylpeänä eteenpäin. Olit mulle se.
      Ikävä
      34
      653
    5. Hyvää yötä tännekin

      Miehelle tai miehille. Ehkä naisillekin. Erityisesti mukaville sellaisille.
      Ikävä
      95
      535
    6. Mitähän mietit mies

      Jäitkö minua kaipaamaan siitä ajasta kun vielä nähtiin? Nähdäänkö me enää koskaan?
      Ikävä
      60
      529
    7. Sä oot nainen ihan hullu.

      Anna mun rakastaa sua. Anna mun himoita sua! Anna mun tulla sun päällesi ja sano mulle että sä rakastat mua. Mun päivä on muuten ihan pilalla
      Ikävä
      52
      512
    8. Minkä biisin antaisit kaivatullesi?

      Jos voisit antaa kaivatullesi yhden biisin niin mikä se olisi? 🎶
      Ikävä
      36
      476
    9. Tykkäisitpä minusta

      Edes ihmisenä. Kun minä tykkään niin paljon sinusta.
      Ikävä
      21
      464
    Aihe