Peltojen ja metsien ennallistaminen olisi metsien täystuho.

Kun  Suomea sodan jälkeen alettiin uudelleen rakentaa, päällimmäisenä oli kaksi asiaa: Pitää saada lisää peltoa viljelyyn ja metsien kasvualaa pitää lisätä. Kumpaankin oli sama perusratkaisu. Soita pitää raivata ja ojittaa. Siten saatiin nopeimmin lisää viljelyalaa ja metsien kasvua lisättyä.

Nyt nuo turvepellot ovatkin ilmaston pilaajia ja samoin entiset suot, joita on kuivatettu ojittamalla. Sillä keinolla Suomen metsien kasvu on saatu aivan uudelle tasolle. Nyt tuo kaikki pitäisi ennallistaa.

Turvepeltoja voidaan jollakin tasolla viljellä, vaikka niiden pohjaveden tasoa nostetaankin. Metsän osalta asia on toisin. Jos ojat tukitaan, puut kuolevat pystyyn tuhansien hehtaareiden alueilta. Sen jälkeen ne eivät tuota mitään ja Suomi menettää merkittävän osan metsätaloutensa tuotosta.

Ojituksissa on ollut ylilyöntejä. Valtaojia on kaivettu järveen saakka, vaikka järkevää olisi alun alkaen ollut jättää ranta-alueille riittäviä valuma-alueita, jolloin järven veden pilaantuminen olisi voitu estää. Valuma-alueita kannattaa tehdä edelleen, mutta mitään järkeä ei ole siinä, että ojitusalueiden metsät tuhotaan.

Asetan toivoni siihen, että eduskunnan enemmistö ymmärtää, mistä on kysymys. Luonnon monimuotoisuutta pitää edistää ja säilyttää, mutta se ei edellytä kaiken palauttamista siihen, mikä Suomessa oli tilanne noin 80 vuotta sitten.